Arto Salminen: Paskateoria

Kuva: WSOY.

"Arto Salmiset loppuun" -lukuprojekti jatkuu. Kuten aiemmatkin lukemani Salmiset, myös Paskateoria oli hämmästyttävä yhdistelmä nopealukuisuutta ja intensiteettiä. Päähenkilö on iltapäivälehden toimittaja - eikö olekin osuva kansikuva? Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat joskus ärsyyntyneet iltapäivä- ja juorulehtien tarkoitushakuisten, vääristelevien otsikoiden ja kaksinaismoralistisen asenteen vuoksi. Aihe on mitä ajankohtaisin, vaikka tämä kirja on ilmestynyt alun perin jo vuonna 2001 - lukekaa vaikka muusikko Anssi Kelan terveiset Hymy-lehdelle. Paskateoriasta on blogannut myös Koira helvetistä.

Kirjan aloituslauseen muistan nähneeni jossain avauslauseita käsitelleen jutun yhteydessä. Liekö ollut hyvistä vai huonoista aloituksista kyse, tavallisuudesta tämä kumminkin poikkeaa: "Tapansa kullakin. Jasmine pieri nussiessaan." Eritteitä ja akteja kirjassa riittää muutenkin, mutta ei Salminen tässäkään kirjassa ole mikään sosiaalipornolla mässäilijä, vaan kuulas ja terävä yhteiskuntakriitikko. Kieli soi kauniisti ja viiltävästi, vaikka aiheet karmisivat selkäpiitä:

"Kun kävelin parkkikentän läpi se näytti tyhjältä, mutta ei tuntunut siltä. En viitsinyt vilkuilla sivuille enkä varsinkaan taakse. Edessä ei ollut ketään. Vain käytetty Diapam-levy tuijotti nurmikolta kymmenellä tyhjällä silmällään.

Parkkipaikan takainen metsä tuntui vilistävän taaksepäin nopeammin kuin minä eteenpäin. Sen täytyi olla harha, tai sitten kävelin nopeammin kuin luulin.

Metroaseman lähellä oli kaupungin vuokratalo, jossa ei juuri muita asunut kuin somaleja. Pyörävarastossa toimi tohtorin vastaanotto, jossa somalitytöille tehtiin ympärileikkauksia. Potilaiden tuskanhuuto karkasi leikkaussalista öisin. Se tuli ikkunoiden läpi ja herätti lähitalojen asukkaat, säikäytti lehdenjakajan, hiljensi tappelun ostarilla, poukkoili hulluna männikössä ja polvistui lopulta nyyhkyttämään Itäväylän varteen."

Kirjassa käsitellään julkkisten ja iltapäivälehdistön kieroutunutta suhdetta, terveydenhuollon eriarvoistumista, kansakunnan kahtiajakoa, kapitalismin näkymättömiä lonkeroita ja yksilön moraalia, joka jossain takana vielä pilkistää, vaikka näyttääkin näivettyneen tarpeettomaksi ja käyttämättömäksi. Ajan kulumisen huomaa korkeintaan siitä, että rahasta puhutaan markkoina eikä euroina, ja siitä, että jotkut toimittaja Suurnäkin liian raflaavina torppaamat aiheet tuntuvat oudon tutuilta - ihan kuin olisin jotain tällaista keltaisen lehdistön lööpeistä jokin aika sitten lukenut?

Olen Salmista kehunut jo ennenkin eikä tarvitse moittia nytkään. Suosittelen. Mutta jos haluat kirjoilta vain hyvää ja kaunista, harkitse kaksi kertaa. Nämä sopivat niille, jotka eivät kavahda raadollisia totuuksia. Herkimmille saattaa välillä tulla paha mieli näiden parissa.

Ja kustantamon sivuilta näkyy, että näitä saa nyt sähkökirjoinakin. Hienoa, ettei edesmenneen Salmisen tuotannon anneta unohtua.

Lue myös nämä:
Arto Salminen: Ei-kuori
Reidar Palmgren: Jalat edellä
Antti Häkkinen: Rahasta - vaan ei rakkaudesta