perjantai 5. lokakuuta 2007

Susanna Sievinen: Prinsessa ja puoli valtakuntaa

Susanna Sievisen kirjan sain kustantaja Etukenolta arvostelukappaleena blogia varten. Kiitos sinne!

Luin kirjan junassa Helsingistä palatessa, ja olihan tämä kirja ihan hauskaa luettavaa. Yleensä dissaan näitä julkkiskirjoja aika lujaa, ja luultavasti olisin jättänyt kirjan koskematta, jos se olisi ollut jotain tyyliin "Elämäni Jani Sievisen vaimona". Tämä kirja on kuitenkin oudosti kiehtonut mieltäni. Onhan siitä puhuttu lehdissä vuosia, ja sitä paitsi kirjassa selvästi on oma tavoite ja omia ajatuksia, se ei ole mikään puolivillainen kaunisteltu elämäkerta kolmekymppisestä eronneesta ex-missistä.

Ehkä yksi syy on siinä, että harvoin muistan kenenkään julkisuuskuvan romahtaneen niin nopeasti kuin Susanna Sievisen. Luen ahkerasti naistenlehtiä, ja varmaan vain muutama kuukausi ennen Sievisten avioeroa luin jostakin Susannan intensiivisen haastattelun, jossa hän kertoi miten ihanaa on olla perheellinen nainen, ettei tarvitse baareissa laukata miestä etsimässä. No eipä mennyt kuin puolisen vuotta, kun samainen rouva köllötteli maailman tuhnuisimmissa ja suttuisimmissa heinäpaalikuvissa kalsarisillaan. Noh, kyllä Matti Vanhasenkin julkisuuskuva romahti aika lujaa avioeron jälkeen. Ilmeisesti avioero on Suomessa kuitenkin edelleen pahempi stigma naiselle kuin miehelle. Vanhasta kun ei ole nettikeskusteluissa huoriteltu.

Kumminkin, toisin kuin lehtikirjoittelusta voisi päätellä, prinsessakirja ei ole seksiopas. Se on eräänlainen parisuhdeopas miehille. Kirjassa on omat lukunsa kodinhoidosta, lastenkasvatuksesta, romanttisesta huomiosta ja monesta muusta kohdasta. Samalla kirja on käyttäytymisopas naisille, jotka haluavat pitää itseään prinsessoina - tai Prinsessoina, sillä sana kirjoitetaan kirjassa järjestään isolla peellä. Itse taidan tässä yhteydessä pitäytyä kielioppisäännöissä sen verran, että kirjoitan prinsessan pienellä.

Nauraa hörötin kirjalle useissa kohdissa, tosin ehkä kirjoittajan mielestä väärissä kohdissa. Kirjasta jäi omituisen ristiriitainen kuva. Prinsessa vaikuttaa narsistiselta sisustusdiktaattorilta. Valitettavasti en itse taida olla prinsessa, pelkästään jo ammattini puolesta. Prinsessat kun toimivat eläin-, hoito- tai kauneusalalla tai lentoemäntinä. Tuoteasiantuntijan nimikettä en listasta löytänyt. Pitäisiköhän minun pyytää, että tittelistäni tehtäisiin tuoteprinsessa?

Tunsin myös voimakasta häpeää huonosta naiseudestani lukiessani ehostusohjeita: "Päivämeikki töihin tarvitsee jo kunnollisen meikkivoidepohjan, valokynää tummiin kohtiin, puuteria/aurinkopuuteria, poskipunaa, luomivärejä ainakin kahta sävyä, ripsiväriä, rajauskynää tai lineria, huultenrajauskynää, huulipunaa ja -kiiltoa." Minun työmeikkini pitää sisällään näistä yhden, eli meikkivoidetta laitan yleensä aamuisin ettei lärvi punoittaisi kovin pahasti. Joskus kyllä jätän senkin pois, jos en jaksa meikata. Tukkaan laitan hiusvahaa. Tosin senkin saatan joskus jättää pois. Joskus jätän molemmat pois yhtä aikaa! Taidanpa mennä saunan taakse ja ampua itseäni jalkaan.

En kyllä tiedä, onko kirjamakuni prinsessalle sopiva, sillä vaikka Susanna Sievinen ohjeistaa prinsessoja harrastusvalinnoissa, kirjoista ei puhuta. Kulttuuriharrastus rajoittuu tv:n ja elokuvien katseluun. Prinsessa suosii "tositapahtumiin perustuvia hyvin realistisia tv-ohjelmia/elokuvia, jotka todella voisivat olla totta". Tällaisia ovat esimerkiksi Titanic ja Braveheart!

Kirjan parisuhdeohjeista olen kahtalaista mieltä. Kirja sopii parhaiten naisille, jotka ovat sitä mieltä, että miestä pitää kouluttaa, määrätä ja vahtia kaikin tavoin. Jos naisen tavoitteena on muovata miehen käytös mieleisekseen, tästä kirjasta siihen varmasti saa ennennäkemättömän tehokkaita ohjeita. Toisaalta, jos joku mies ihan oikeasti tekisi kaikki asiat siten kuin kirja neuvoo, hän olisi taatusti unelmien kumppani. Tekisi kotitöistä oman osansa ja enemmän, pyytämättä ja tehokkaasti. Hieroisi, silittäisi, olisi välillä nöyrän totteleva ja välillä miehekkään määräilevä, huolehtisi hygieniastaan, olisi komea, antelias, varakas, siisti, lapsirakas, sanavalmis muttei koskaan epäkohtelias, muistaisi merkkipäivät, pukeutuisi tyylikkäästi, ei koskaan puhuisi armeija- tai autojutuista, ei kaahailisi, juopottelisi tai viettäisi liikaa aikaa kaverien kanssa. Kirja voisikin sopia hyvin häälahjaksi. Tulisipa testattua morsmaikun huumorintaju ja sulhasesta saattaisi sukeutua superaviomies vailla vertaa.

Häihin ylipäätään Sievinen antaa verrattomat ohjeet. "Kun hääpäivä on sovittu, seuraa vuoden mittainen järjestely. Tämä sinun [siis miehen, toim. huom.] kannattaa ottaa tosissasi ja jättäytyä vaikkapa harrastuksistasi pois seuraavan vuoden ajaksi ja antautua häähumuun. Kaikki tuon vuoden aikana liittyy häihin ja niiden totaaliseen onnistumiseen. Sinnepäin, vasemmalla kädellä tehdyt järjestelyt eivät kelpaa Prinsessalle. Kaiken täytyy olla täydellistä. - - - Sinun ei tarvitsekaan tehdä enää muuta kuin vastailla myötämielisesti kaikkiin esitettyihin kysymyksiin sekä pitää huolta häiden mahdollistamisesta rahallisesti. Voitte toki keskustella näennäisesti valinnoista, mutta todennäköisesti Prinsessa on jo pienestä pitäen barbie-leikeistä asti suunnitellut omia häitään - joten paljoakaan sinulla ei ole asiassa päätösvaltaa, kunhan muistat innostuneesti olla hengessä mukana kaikissa järjestelyvaiheissa. Se tarkoittaa osallistumista, ihastelemista ja pohtimista Prinsessasi kanssa häiden järjestelyyn kuuluvista vaihtoehdoista."

Sokerina pohjalla tämä: "Hääkaramellit Prinsessa haluaa värkätä kanssasi somiin paketteihinsa. Harjoittele sorminäppäryyttä tätä ikimuistoista askartelua varten."

Hauska piirre on prinsessojen sanasto. Vaikka prinsessat ovat ehdottoman suvaitsevaisia ja avarakatseisia, tietyissä sanonnoissa on outo häveliäisyys. Esimerkiksi kondomia pitää sanoa "juttulaitteeksi". Vessassa prinsessa käy "piipillä" ja "pööpillä". Mahtaako prinsessa koskaan käyttää sanontoja "Kusettaa niin että suussa maistuu" tai "Lähetkö paskalle kummiksi"? Prinsessan sukupuolielin on Sievisen mukaan nimeltään rasia. Tämä nauratti hieman esimerkiksi seuraavassa ohjeessa: "Pidä Prinsessan rintojen ja rasian välistä kolmiota erityishuomiossa." Noh, ehkä rasia on kumminkin prinsessamaisempi nimitys kuin vaikkapa römpsä, tuhvero tai viidakko.

Kirjan parasta antia olivat kuitenkin aidosti ja tarkoituksellisesti hauskat "Ei näin" osiot. Sievinen on ripotellut kirjaan runsaasti käytännön esimerkkejä, miten ei tule toimia naisen seurassa. Esimerkiksi: "Prinsessa on mennyt nukkumaan, ja ohjeistanut sinut syöttämään vauvan kahden tunnin päästä, kun vauva herää. Sinäpä päättelet siitä, että vauva nukkuu todella tarkasti kaksi tuntia ja lähdet kavereittesi luokse pelaamaan pleikkaria. Hetken päästä Prinsessa herää vauvan hysteeriseen itkuun ja lähtee epäuskoisena katsomaan, mitä kummaa te oikein puuhaatte. Kun Prinsessalle selviää ettet olekaan kotona, voit uskoa minkälaisen raivon se juuri synnyttäneessä naarasleijonassa saa aikaan... Se, ettei Prinsessa lupauksistasi huolimatta saanut nukkua rauhassa, ei ole mitään verrattuna siihen, että olet suorastaan hyljännyt lapsesi! Siinä on sitten aivan turha selitellä, että "sinähän sanoit että kahden tunnin päästä"."

Ei mahda minkään, näen sieluni silmin Jani Sievisen edellämainitussa tilanteessa. Tämä lienee tarkoituksellista. Lisäksi kirjan jälkisanoissa kiitetään Janin Esa-isää sovinististen malliesimerkkien antamisesta. Että terveisiä vaan sinnekin.

17 kommenttia:

  1. Anonyymi6.10.07

    Siis hä... Ei sitä ole tosimielellä kirjoitettu... eihän? Uhhuh... ohhoh... no jopas tuli uskomatonta mietiskeltävää. Aitoja Prinsessoja en muista kovin montaa tavanneeni enkä viimeisten 20 vuoden aikana yhtäkään. Hyvin sattui tämä bloggauksesi limittäin eilisen telkasta tulleen leffa kanssa: How to lose a guy in 10 days..:)
    .ruu

    VastaaPoista
  2. Niinjoo, ei vissiin Australian media ole etukäteishehkuttanut tätä kirjaa yhtä paljon kuin suomalaiset iltapäivälehdet. ;) Muistan kuulleeni Sievisen kirja-aikeista jo vuosia sitten, siksi oli pienoinen yllätys että lopputulos on vain 160-sivuinen. Ja kyllä tämä kirja ihan tosissaan kirjoitetulta tuntui, usko tai älä. ;)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi7.10.07

    Oumai... elämä on ihmeellistä, myös 2000-luvulla :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi7.10.07

    Siis minä kirjoitin tuon ylläolevan--ruu
    PS. Tää sun blogi on muuten tosi kiva.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Ruu. Miksi muuten välillä loggaat sisään "oikealla" bloginimelläsi ja välillä anonyyminä? Jotain häikkää blogitunnuksissa?

    VastaaPoista
  6. Jos en ole valmiiksi kirjautunut, en jaksa kirjautua kommentointia varten. Oon laiska...:)

    VastaaPoista
  7. Ehkä olen asenteellinen porvari, mutta mitä nainen voi odottaa vain peruskoulunkäyneestä miehestä, joka päivät pitkät polskii uima-altaassa kloorihöyryjä aivoihinsa imien?

    Miehestä, jonka yleissivistys on heikko, ja joka ei ole tehnyt "oikeita töitä" lainkaan... Että sellainen mies ymmärtäisi "kodinhoidosta ja lastenkasvatuksesta, romanttisesta huomiosta ja monesta muusta kohdasta".

    Toisaalta, mitäpä voi odottaa lapsellisia prinsessahaaveita elättelevästä naisesta, jonka minäkuva rakentuu ulkoisiin etuihin? (En tiedä Susannan taustasta ja koulutuksesta enempää..)

    Ei toisesta voi saada palvelijaa tai alistua toisen hirmuvaltaan. Ei sellainen ole parisuhteen tarkoitus!

    Kunnon parisuhteessa on kaksi kapteenia, jotka vuorottelevat vetovastuuta ja tukevat toisiaan. Kun kumpikin tietää suunnan, niin voi toinen huoletta välillä levähtää.

    Toista ei voi paljoa muuttaa, muutos lähtee omasta itsestä ja sekin on useimmiten hankalaa.

    Ongelmia ei pidä paeta ja lakaista maton alle, siellä ne vain tulehtuvat ja ovat entistä kivuliaampia myöhemmin.

    Parisuhteeseen kuuluu rehellisyys ja uskollisuus, avoimuus ja rohkeus kohdata yhdessä vaikeudet ja ristiriidat, joita kahden yksilön elämässä eteen tulee väistämättä. Kummallakin on myös oma menneisyytensä, joka pitää hyväksyä, vaikka se satuttaisikin.

    Työt täytyy jakaa tasapuolisesti. Lapsista vastuu on molemmilla ja se vastuu on elinikäinen. Ne on alkuun mukavia, sitten rääkyviä pilttejä ja kapinoivia teinejä, mutta kunnollisella kurilla ja kasvatuksella niistäkin tulee joskus vastuullisia aikuisia - joita on tässä maailmassa aivan liian vähän.

    VastaaPoista
  8. Sieltähän tuli napakoita vastaneuvoja. ;) Kyllä kirjasta jossain määrin näkyy, että Susanna on tottunut elämään miehen rahoilla. Esim. ostoksilla käyminen on sitä, että miehen pitää tulla mukaan ja maksaa ostokset. Tai jos mies kattoo telkkarista ohjelmaa, joka ei kiinnosta naista, pitää miehen antaa luottokorttinsa naiselle jotta tämä voi mennä sillä aikaa shoppailemaan.

    VastaaPoista
  9. Tuima7.10.07

    Jos prinsessa on jo barbileikeistä asti häitään suunnitellut, niin miten siihen miehen toiveet sopivat?

    VastaaPoista
  10. Jep. :) Joskus ärsyttää ihmiset, jotka erittäin nuorina pamauttavat tiiviisti yhteen ja tehtailevat lapsia huolettomasti hankkimatta ensin koulutusta ja työtä, jolla mukulat voisi myöhemmin elättää. Sitten ei menekään niin kuin nukkeleikeissä ja erotaan ja ollaan ahdistuneita köyhiä. Ihmetellään ja itketään miksi maailma on kurja, miksi se potkii päähän ja sossustakin saa liian vähän rahaa, kun ei ole työtä eikä koulutusta, jotta voisi työtä saada ja monta mukulaa parkuu jaloissa ja entinen mies juo ja lyö ja raiskaa, ja uusikin uhkailee, ja esikoispoika liikkuu hämärissä piireissä ja tyttärelle täytyisi tehdä abortti...

    Olen ajatellut kirjoittaa oman kirjan nimellä "Ollaan ihmisiksi". En väitä olevani täydellinen tyyppi, puutteita on meikäläisessäkin, mutta toistaiseksi olen heikoista hetkistä huolimatta kohtuullisesti pärjännyt.
    Kirjassa olisi mukana myös kaanon maailmankirjallisuudesta, opuksia ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta, joita jokaisen olisi syytä vilkuilla.
    Mutta lukisiko kirjaa ne, joiden pitäisi? Enpä usko. Valitettavasti. :)

    VastaaPoista
  11. Tuima: paha sannoo, nuo barbileikit olivat yhtä vähän meikäläisen heiniä lapsena kuin tämä työpaikkameikkaaminen nykyisellään...

    Joonas: olisiko blogi tuollaiseen kätevin julkaisuväline? Joskus olen samantapaisia ideoita (eri aiheesta) pyöritellyt mielessäni, ja nettijulkaisuhan on helppoa ja kätevää. Sinänsä ihan hauska idea tuo kirjasi. :)

    VastaaPoista
  12. Voi hyvä elämä... Ymmärrän toki, ettei kirjaa ole tarkoitettu ihan täysin faktapohjaiseksi teokseksi, mutta silti... Uskomatonta, että tuollaista julkaistaan ja tuollaista vielä ostetaan!
    Kiitos kuitenkin viihdyttävästä arviostasi! :D

    VastaaPoista
  13. Kiitos tästä kirja-arviosta. Olen aikaisemminkin epäillyt, että sukupuolia täytyy olla enemmän kuin kaksi ja nyt näkemykseni sai taas vahvistusta. En ole samaa sukupuolta Prinsessan kanssa, mutta en minä itseäni silti miehenäkään pidä. Kaiken kaikkiaan masentava teos.

    VastaaPoista
  14. Höpsis Kirsti, eihän tämä ollut masentava vaan hauska kirja. :P Tosin hauskuus syntyi ehkä kieroutuneella tavalla lukijan korvien välissä...

    VastaaPoista
  15. Anonyymi30.10.07

    Sitä en ymmärrä, miksi tuollainen rikas ja sivistynyt unelmamies viettäisi hetkeäkään jonkun lokkeilevan nirppanokkaprinsessan kanssa.

    VastaaPoista
  16. Anonyymi3.1.08

    Sen verran olen ollut utelias, että aavistuksen minua on kiinnostunut tietää, mitä Susanna Sievisellä on ollut tarjottavana kirjaansa. Anti vaikuttaisi jääneen varsin olemattomaksi, mutta kirja vaikuttaa tarjoavan yhden selityksen avioliiton päättymiseen. Ei kai tuollaista muovausta ja mukautusta kukaan selkärangan tai itsetunnon omaava henkilö loputtomiin jaksa.

    Tähän arvioonsi olisin ehkä kaivannut sellaista loppuyhteenvetoa, jossa mielipiteesi kirjassa olisi tuotu selkeästi esille. Nyt sen etsiminen toteavan esittelyn ja sarkastisten kommenttien seasta on vähän vaikeaa, kun alun "olihan tämä kirja ihan hauskaa luettavaa"-kommentin jälkeen tuodaan varsin paljon negatiiviselta vaikuttavia puolia esille.

    VastaaPoista
  17. Hmm, mikähän se tiivistetty mielipiteeni sitten olisi ollut. Enpä tätä nyt oikein osaa mitenkään kategorisesti suositella. Jos tykkää julkkisjuoruista, niin tässähän oiva tilaisuus tirkistelyyn. Mutta jos ei jaksa lukea Seiskan kuvatekstejä pitempiä juttuja, niin ei kannata tarttua. Jos yksitoikkoinen ja välillä huonohko kielenkäyttö ahdistaa, ei kannata lukea. Jos tosissaan tuputetut kauneus- ja parisuhdeohjeet ahdistavat eivätkä naurata, niin ei tätä silloinkaan kannata lukea. Mutta jos haluaa hörötellä kirjoittajan jutuille, niinkuin itse tein, niin kyllä tämän parissa kertalukemisen viihtyy. Jälkimaku tosin voi olla jotain ahdistuksen ja säälin sekaista, niin kuin itselläni hieman on ollut.

    VastaaPoista