maanantai 23. heinäkuuta 2007

J.K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows

Terveisia Lontoosta. Kesalomamatka osui sopivasti uusimman Harry Potterin julkaisuajankohtaan, ja itsekin paasin ostamaan kirjan heti perjantaiyona puolenyon jalkeen. Lahimarketti myi kirjaa 5 punnan (n. 7,5 euroa) sisaanheittotarjouksena. Paikallinen lehdisto on toki kasitellyt Potteria koko viikon, varsinkin ennakkovuotojen ja niiden perusteella tehtyjen ennakkoarvioiden perusteella.

En halua itse spoilata kenenkaan lukunautintoja, joten omasta puolestani voin sanoa vain, etta olin arvannut (mika ennustaja olenkaan!) etta lopussa on hurja lopputaistelu, jossa Harry voittaa Voldemortin ja sitten kaikki elavatkin onnellisena elamansa loppuun asti. Kuinka oikeassa olin - lukekaa itse. :)

Seitsemas kirja poikkeaa aikaisemmista rakenteensa vuoksi. Aiemmissa osissahan kirja menee aina siten, etta Harryn kesaloma Dursleyn perheen luona loppuu, han palaa kouluun, missa esitellaan aina myos uusi, jannittava opettaja. Huispausliiga muodostaa yhden sivujuonteen, ja kirja loppuu samalla kun koulun lukukausi loppuu. Nythan Harry, Ron ja Hermione skippaavat koko koulun ahkeroidessaan Voldemortin tuhoamisen parissa, kuten kuudennen osan lopussa luvattiin.

Kuudennen kirjan jalkeen olin erehtynyt lukemaan tai kuulemaan muiden arvailuja juonenkaanteista, ja pari arvaajaa olikin osunut oikeaan tietyissa veikkauksissa. Muuten kirjassa solmitaan paljon vanhoja langanpatkia, ja kaikki ratkaisun avaimet ovat oikeastaan sellaisia, mitka ovat esiintyneet jo aiemmissa osissa, mutta joita en itse ainakaan olisi osannut yhdistaa mihinkaan. Aiempien kirjojen tavoin Rowling myos kiepauttaa valonheittimia ja nayttaa tutuista asioista uusia, yllattavia asioita.

Aiemmissa osissa pelattiin paljon jannityksella, odotuksella, pelolla ja epavarmuudella. Niita on tassakin, mutta paljon enemman suoraa toimintaa, taistelun rytketta ja actionia. Seka toki myos jannitteita ihmissuhteissa, luottamusten menettamisia ja muodostamisia. Plussaa myos siita, etta tiettyjen henkilohahmojen mustavalkoisuus muuttuu huomattavasti savykkaammaksi.

Kirja tuli luettua huimaa vauhtia juonenkaanteiden vuoksi, joten pitanee aloittaa se kotimatkalla alusta uudestaan ja nautiskella hieman tarkemmin eri yksityiskohdista. Tahan sarjaan tulen palaamaan viela uudestaan, todennakoisesti useita kertoja.

6 kommenttia:

  1. Haa, kiitos, ettet spoilannut (enkä silti uskaltanut lukea ihan joka sanaa), sillä oma lukukokemus on vielä jäissä tenttikirjapinon välissä... Mutta alkuun olen päässyt. Tulin katsastamaan kommentoijani blogia, ja tulen jatkossakin! :)

    VastaaPoista
  2. Hmm, toivottavasti ensi kerralla uskallat lukea myös jäljelle jääneet sanat. :) Muuten, tuolla Lontoon reissulla oli hupaisaa, että kirjan ilmestymisen jälkeen melkein joka metro-, bussi- ja junareissulla tuntui törmäävän Potteria lukeviin ihmisiin.

    VastaaPoista
  3. Minua kiinnostaisi kirjoittaa omaan blogiini Pottereista, mutta en saa aikaiseksi, kun joutuisin paljastamaan muutamia juonenkäänteitä pohdiskeluissani eikä se olisi reilua. Pidän sarjasta kovasti ja pari asiaa tässä vikassa osassa meni siten kuin olin pitkin sarjaa epäillytkin, mutta Rowling kirjoitti ne auki siten, että silti sain yllättyä. Aion itsekin lukea sarjaa jatkossa, on se vaan niin hyvä.

    VastaaPoista
  4. Mulla on kolme juttua Pottereista tässä, ja olen minä silti tainnut vähän spoilata parissa jutussa, vaikka olen yrittänyt olla tarkkana. Mutta suosittelen silti sinuakin kirjoittamaan aiheesta, eihän kunnon esseistiikkaa muuten synny. Laita joku huomautus alkuun, jos joku vasta-alkanut eksyy lukemaan.

    VastaaPoista
  5. Tuima6.8.07

    Olen ajatellut laittaa lihavoidun varoituksen aivan alkuun, jos jutun kirjoitan :) Olen mietiskellyt, miksi niin monet tutkijat ovat kirjoittaneet Rowlingista ja Pottereista kirjoja ennen sarjan päätöstä. Pitäisi varmaan lukaista niistä yksi, ehkä.

    VastaaPoista
  6. Mun mielestä spoilausraja on jo melkein mennyt, kun pari kolme viikkoa kirjan ilmestymisestä on. Melkein kaikki superfanit ovat kirjan jo lukeneet, joten jäljelle jäävät voidaan laskea "normaalien" lukijoiden kastiin. Eihän muissakaan sarjoissa pelätä "spoilailua" enää. Vrt. Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa (nyk. nimeltään Eikä yksikään pelastunut, kai) joka on hyvin tyypillinen arvoitusjuonellinen kirja, ja jonka juonenkulun varmasti saisi tietoonsa, ja silti on ihmisiä, jotka mielellään lukevat sen ensi kertaa.

    VastaaPoista