
Kirjastosaalista olivat siis myös Mary Marckin pari tyttökirjaa. Nyt nämä kirjat, Luokan merkkihenkilöitä ja Toverien kesken, tuli ahmaistua kevyenä välipalalukemisena. Luokan merkkihenkilöiden jälkeen tylsistytti, tarina koululaisista oli melko kaavamainen ja henkilöt kliseisiä. Päätin kuitenkin lukea toisenkin kirjan, ja hyvä että luinkin, sillä kiinnostavin aspekti oli bongata yhtäläisyyksiä. Kirjat olivat henkilöhahmojen ja juonenkäänteiden osalta lähes identtisiä. Tuli sellainen olo, että onkohan Mary Marckilla (oik. Kersti Bergroth) ollut kova rahapula ja hän on päättänyt tehtailla rahaa pikakirjoituksella? Linkin takaa löytyvästä kirjalistasta käy kuitenkin ilmi, että nämä kirjat ovat ilmestyneet viiden vuoden välein, Toverien kesken vuonna 1933 ja Luokan merkkihenkilöitä vuonna 1938.
Esimerkkejä samanlaisuuksista: päähenkilö on oikeudenmukainen ja rauhallinen tyttö (Leena, LM - Minna, TK). Hänen paras ystävänsä on räiskyvä taiteilijasielu, joka "huudahtelee" läpi kirjan (Elsi, LM - Anni, TK). Kirjassa esiintyvät henkilöt löytyvät lähestulkoon täysin saman koululuokan sisältä. Luokassa on esimerkiksi ylpeä priimustyttö (Arja, LM - Eemi, TK), jolla on Pillin ja Pullan tapaiset ihailijaseuraajat kintereillään (Nipi ja Napi, LM - Iida ja Enni, TK). Lisäksi on hauskuuttajapoika, joka onkin äänessä puolet kirjaa (Tomi, LM - Lindström, TK). Heti kirjan alussa on kohtaus, jossa esitellään päähenkilön perhe. Perhe edustaa tyylikästä yläluokkaa, isällä on herraskainen ammatti, äiti on kotirouva, päähenkilöllä on suloisia pikkusisaria ja kotiapulainen (joka kylläkin sivuutetaan maininnalla). Leenan isä esitellään tohtori Alamaaksi ja Minnan isä tuomari Kangasmaaksi.
Joitakin silmäänpistäviä asenteellisuuksia näihin kirjoihin oli jäänyt. Jotkut henkilöhahmot esimerkiksi ihailevat sotaa ja haaveilevat isänmaan puolesta kuolemisesta. Toiset taas järjestävät hyvin jalosti ja läpinäkyvästi köyhäinapua joko tuntemattomille autettaville tai niille tutuilleen, joille yhtäkkiä ilmaantuu taloudellisia vaikeuksia.
Tietty kaavamaisuus on nuortenkirjojen peruskauraa, mutta rajansa silläkin. :) Toisin kuin monet muut laadukkaat nuortenkirjat, nämä Mary Marckit eivät kovin paljon aikuislukijalle anna. Positiivisia puolia on suloinen Helsinki-nostalgia, ja onhan vanhahtavassa kielenkäytössä huudahduksineen myös oma viehätyksensä.
Kirjoissa on kuitenkin Martta Wendelinin ihanat kansikuvat. Yritin etsiä netistä hyvää kuvagalleriaa Martta Wendelinin töistä, mutta en sellaista pikavilkaisulla löytänyt.
Hauska yhteensattuma! Olen lukenut myös Mary Marcin tyttökirjoja Eeva-sarjaa lähiaikoina ja tarkoituksena on lukea nuokin lukemasi kirjat. Samanlaisiahan ne ovat ja odotin niiltä myös enemmän, mutta yritän muodostaa jonkinlaista käsitystä sen ajan koululaiselämästä. Minustakin on huvittavaa nuo huutamiset. Hertta Eevan ystävä aina huutaa, kun Eeva on se rauhallisempi tyttö.
VastaaPoistaHienoa, että puhut kirjastojen säilyttämisen puolesta, kirjastojen ystäviä tarvitaan aina! Oletko kuullut Utön lainausasemasta, joka on ehkä Suomen pienin kirjasto saaressa (ihmiset tulevat veneillä), pari tuntia viikossa auki? Facebookissa enemmän juttua...
Muistan nuorena tyttönä lukeneeni ahkerasti Marckin kirjoja ja pidin niistä kovasti.Silloin en miettinyt mihin aikaan ne sijoittuivta, nyt voisikin romaaneja luke auudella otteella.
VastaaPoistaKirjastoista: Tukholmassa kirjastoja löytyy jopa tunnelbanan asemilta.