 |
| Kansi: Laura Lyytinen / Tammi. |
Tämä pohdiskelu on mielekästä siksi, että yksi kirjallisuuden klassisista tehtävistä on peilata yhteiskuntaa, tehdä ilmiöt näkyviksi. Peilistä hahmottuva kuva voi joskus olla puistattava ja raadollinen. Jungilaisin termein kirjallisuus näyttää "varjon", ne ihmisten ja yhteisöjen puolet, joita ei haluta nähdä ja jotka herättävät torjuntaa. Olen luontoni mukaisesti suunnannut huomioni varjoihin, ja niin Herta Müllerkin tuntuu tekevän.
Näin kirjailija Helena Sinervo pureskelee ajatuksiaan Herta Müllerin pienoisromaanin Ihminen on iso fasaani äärellä. Teksti löytyy Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittamasta kirjasta Suurteoksia, jossa 20 suomalaista kirjailijaa kertoo suhteestaan merkittäviin kirjoihin. Mukana kirjoittajina ovat mm. Sirpa Kähkönen, Pirkko Saisio ja Aino Vähäpesola ja kohteina mm. Zadie Smith, Anaïs Nin ja Marlen Haushofer.
Luin esseeteosta pitkään ja rauhassa. Kirja sopii pätkäluettavaksi hyvin, sillä kukin essee on itsenäinen kokonaisuutensa. Esipuheessa kerrotaan, että kirjoitusohjeessa oli pyydetty henkilökohtaista otetta, ja sitä teksteistä löytyy, paikoin jopa häiritsevänkin paljon.
Monen kirjoittajan teoksia tuppaa vaivaamaan epätasaisuus eikä Suurteoksiakaan tältä täysin välty. Omaksi suosikikseni nousi Helena Sinervon essee, sillä siinä oli kutkuttavan syvällistä pohdintaa kirkkaalla ja älykkäällä tavalla kirjoitettuna. Kävin jo tutkimassa Sinervon kotisivuja, sillä minussa heräsi halua lukea hänen omia teoksiaan. Toki myös Herta Müllerin teoksiin täytyy jossakin vaiheessa paneutua kunnolla.
Muista esseistä minuun kolahti esimerkiksi Astrid Swanin teksti Anaïs Ninin teoksesta Henry & June. Nin on ollut nimeltä tuttu ennestään, mutta en koskaan ole lukenut häneltä mitään. Hänen elämänsä vaikuttaa todella kiehtovalta, paikoin suorastaan häkellyttävän kreisiltä. Pakko tutustua tähänkin kirjailijaan jossakin vaiheessa lähemmin.
Pienenä kaunovirheenä pidän sitä, että tekstien yhtenäisyyttä ei ole viilattu. Välillä kirjojen nimet kursivoidaan, välillä ei. Joidenkin esseiden lopussa on lista tekstissä mainituista teoksista, joidenkin ei. Jotkut viittaavat kirjoihin niiden alkukielisillä nimillä, jotkut suomennetuilla. Kirjan lopussa on esittelylista kirjoittajista, mutta ei kohdekirjailijoista. Oikeakielisyydessä on paikoin puutteita.
Suosittelen kirjaa niille, jotka arvostavat punnittua kirjapuhetta, henkilökohtaisia lukumuistoja, kirjallisuuden merkityksestä puhumista ja kirjallisuuden historiaa. Kirjaan voi suhtautua myös tapana hankkia uusia lukuvinkkejä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti