Kirjallinen Helsinkini

Ehdin asua Helsingissä yli vuosikymmenen, mutta nyt tuli aika muuttaa pois. Muuttokiireiden keskellä ehdin pohdiskella ja jäsennellä Helsinki-suhdettani jonkin verran. Päätin koota myös kirjallisen Helsinki-lukulistani. Listalle nousi kirjoja, jotka täyttivät kaksi ehtoa: kirjassa kuvataan paikkaa, joka on minulle tuttu ja kun liikun paikassa, muistan kirjan tunnelman. 

 

Liikuskelin eniten Itä-Helsingissä. Vieraimmaksi minulle jäivät pohjoishelsinkiläiset omakotitaloalueet, joissa ei juuri tullut vietettyä aikaa, vaikka piipahdusten verran niilläkin vierailin. Olisin mielelläni lisännyt jonkin kirjan, jossa esiintyy kotilähiöni, mutta uusien asuma-alueiden kirjallinen ongelma on, ettei niillä ole ehtinyt vielä asua kovinkaan paljon kirjailijoita, jotka upottaisivat paikan osaksi fiktiivisiä tarinoitaan. Jos joku osaa suositella Herttoniemenrantaa kuvaavia hyviä kirjoja, saa vinkata!

Tässä kirjallisen ja kokemuksellisen Helsinki-historiani kolme mieleenpainuvinta yhdistelmää:

 

Kivinokan uimaranta. Kuva: Pirkka Aunola / Flickr. Creative Commons -lisenssi.

 

1. Kivinokka ja Maarit Verrosen Varjonainen

Kivinokan virkistysalueesta tuli minulle rakkain paikka Helsingissä. Historiallinen virkistysalue oikein kuhisee kulttuurihistoriaa, muistoja ja ajallisia kerrostumia vuosikymmenien takaa. Maarit Verronen tavoittaa Varjonaisessa kesäparatiisin kääntöpuolen: millaista on syyspimeällä tai kylmässä vesisateessa, kun joku hiippailee puiden siimeksessä pahoin aikein? Blogipostauksessani en edes mainitse Kivinokka-miljöötä, mutta myöhemmin Blogistania-äänestyksessä kyllä.

 

 

Itäväylä. Kuva: Heikki Siltala / Flickr. Creative Commons -lisenssi.

 

2. Itäväylä ja Arto Salmisen tuotanto

 

Arto Salmisen rujo mutta hiottu tuotanto kuvaa Helsinkiä niiden silmin, joilla ei mene hyvin. Teollisuusalueet, lähiöt ja valtaväylät ovat Salmisen romaanien tyypillisiä miljöitä. Itäväylää kukaan tuskin pitää erityisen viihtyisänä: se on autoilijoille ruuhkainen ja kävelijöille ja pyöräilijöille ruma melunlähde. Silti se on olennainen ja mieleenjäävä osa Itä-Helsinkiä. Sen runollinen ja merkityksillä ladattu nimi kenties tasapainottaa fyysistä epämiellyttävyyttä.

 

 

Töölö. Kuva: Petra Wessman / Flickr. Creative Commons -lisenssi.

 

3. Töölö ja Matti Yrjänä Joensuun tuotanto

 

Matti Yrjänä Joensuun dekkarissa Harjunpää ja rakkauden nälkä liikutaan Töölössä ja dekkarin tunnelma tulee aina mieleen, kun liikuskelen komeiden vanhojen kivitalojen keskellä. Joensuun kirjoitustyyli on sydämeenkäyvän inhimillinen ja jopa naisia pelotteleva hiippari Tipi herättää enemmän sympatiaa kuin inhoa.  Olen kehunut Joensuun Helsinki-kuvauksia jo vuonna 2012 kirjoittaessani Harjunpää ja rautahuone -kirjasta: "Harjunpää-kirjojen Helsinki-kuvaukset ovat tuntuneet eläviltä jo silloin, kun en itse ole asunut Helsingissä eivätkä kirjoissa kuvatut kaupunginosat tai osoitteet sanoneet minulle mitään. Nyt, kun maisemat ovat minulle tutumpia, tunnistin monet kirjan tapahtumapaikoista. Huonoimmillaan kotimaisessa kirjallisuudessa kirjoitetaan päälleliimatun ja yhdentekevän tuntuista Helsinki-kuvausta, aivan kuin kirjoja ei muka voisi sijoittaa muihin maisemiin. Mutta Joensuun Helsinki-kuvaukset ovat osuvia ja eläviä."

 

Muita mieleenpainuneita kirjallisia paikkoja on ainakin Helsinginkatu, jota kuvataan niin Mikko Rimmisen romaaneissa kuin Arto Mellerin runoissa. Faktapuolelta suosittelen Antti Häkkisen prostituutioaiheista tietokirjaa Rahasta - vaan ei rakkaudesta ja Vanessa Kairulahden ja Karolina Kouvolan kummitusaiheista kirjaa Helsingin henget. 

 

Yhteenvedon perusteella minun kirjallisessa Helsingissäni näkyvät hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin ääripäät. Kirjallinen Helsinkini löytyy ihmisten rakastamilta viheralueilta, ei kaihda rumuutta mutta on ylpeä historiallisten rakennustensa pitkäikäisyydestä. Vastaako tämä määritelmä 2020-luvun Helsinkiä onkin toinen kysymys.