 |
| Kansi: Tammi. |
Kirja taas jakoi lukupiirimme mielipiteet kahtia: puolet tykkäsi, puolet ei niin välittänyt. Itse kuuluin jälkimmäiseen puoliskoon, vaikka arvostelinkin kirjaa ilman että olisin lukenut sitä kokonaan. Tahkosin puolentoista viikon ajan kirjaa sivulla 317 asti, kun sivuja olisi ollut 500. No, pikaplarailin lopun käänteet äkkiä.
Alun perin vuonna 2010 ilmestynyt kirja on kansainvälinen bestseller, kustantajan sivuilta löytyy muun muassa seuraavanlaiset hehkutussitaatit:
"Äärettömän älykäs trilleri."
– New York Times Book Review
"Henkeäsalpaavan kekseliäs."
– People Magazine
Juu ei. Voisin nostaa rinnalla sitaatteja Goodreadsin yhden tähden arvioista:
"Overall, the book is a half-witted concoction clearly written in the hopes that it would become a movie, or rather the first in a series of movies, given that the book's end signals a sequel."
– Ellen
"The characters are flat and the writing is dull."
– Joel
"The book feels rushed and superficial. It's also about 100 pages too long, in part because there's so much redundant and unimportant information--and long, long passages devoted to careful reiteration of past events and their possible significance. At the same time it's missing major appendages--like believable character development, realistic motivation for a shoe-horned-in romance, thoughtful description of many places people & things..."
– Karen
Kirjassa nuori nunna Evangeline ja nuori tutkijamies Verlaine joutuvat sekaantuneiksi enkelioppiin. Enkelitutkijat tutkivat enkeleitä. Kas kun langenneet enkelit ovat Nooan aikoihin lisääntyneet ihmisten kanssa ja tuottaneet pahisjälkeläisiä, nefilejä. Nefilit taas ovat käytännössä kaiken maailmanhistorian aikana tapahtuneet pahuuden takana. Aika ajoin pahisnefilit surmaavat enkelitutkijoita. Minkä tähden he eivät ole surmanneet koko tutkijaporukkaa, sitä en keksinyt, sillä nefilit ovat kyllä fyysisesti ylivertaisia, hirmu taitavia ja rikkaitakin vielä, joten en älynnyt miksi he antavat enkelitutkijoiden puuhastella tutkimustensa parissa.
Välillä hypätään toisen maailmansodan aikaiseen Ranskaan, jossa enkelitutkijat tekevät tärkeän löydön. Tässä vaiheessa pyörittelin silmiäni. Huikea keksintö tehdään, kun enkelitutkija antaa vanhoja luentomuistiinpanojaan luettavaksi aloittelevalla enkeliopiskelijalle, joka oitis keksii muistiinpanoista monta hyödyllistä asiaa ja ratkoo arvoituksia, joilla enkelitutkijat ovat vaivanneet päätään satoja vuosia. Kun tutkimusretkikunta lähtee myyttis-historialliseen luolaan tutkimaan enkeleitä, samainen opiskelija löytää maailmanhistorian tärkeimmän enkeliartefaktin kompastumalla siihen.
Kaiken kaikkiaan kirja oli pinnallinen, lapsellinen, epälooginen ja pöljä. Se oli myös hidas ja toisteinen. Vaikka kirja on täynnä ulkokullattua teologiaa, mitään hengellistä siinä ei ole. Nunnien vakaumusta ei kuvata mitenkään, uskonto on pelkkää pintaa. Enkelioppi on yhtä uskonnollinen kuin Indiana Jones ja viimeinen ristiretki.
Kirjan lukeminen ja siitä keskusteleminen oli silti antoisaa, sillä joutuipahan taas itse pureskelemaan, mistä asioista tykkää kirjoissa ja mistä ei.
Käännöksestä
Suomentaja Sirkka Aulankoa ei oikein osaa erikseen kehua eikä moittia, sillä näin latteasta kirjasta on vaikea saada mitään kielellistä elämystä vaikka kääntäjä olisi kuinka osaava. Eipä mitään ihmeempää moittimisen aihettakaan tullut vastaan. Kirjan kieli oli varsin simppeliä.
Tekstit
Hmm, kuulostaa siltä että tässäkin on yritetty jahdata Da Vinci -koodin lukijoita...
VastaaPoistaJuu ei. Kiitos arviosta. Indiana Jonesista tykkään. Tämä tv-sarjamaisuus tai leffamaisuus tai miksi tätä genreä sanoisi, vertaa Harry Quebert, joissa heppoisen tuntuisilla "keksityillä" keinoilla pyritään kosiskelemaan lukijaa. On tietysti hyvä, että lukijoita saadaan ylipäänsä. Mutta enemmän lukeville vaivaannuttavaa. Ja tosiaan, Da Vinci on saanut paljon epätasaisia jälkeläisiä.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Kansiliepeessä tätä taidettiinkin verrata Da Vinci -koodiin.
VastaaPoistaLäpinäkyvä "elokuvamaisuus" on tosiaan hieman ärsyttävää. Tässä oli helppo tunnistaa se: kaksi selkeää päähenkilöä, paljon miljöökuvausta ja mahikset näyttäviin digitehostehahmoihin...
Minä taas tahkosin aikoinaan Kirsi Pihan HS:n lukupiirin tahtiin jokunen vuosi sitten Carlos Ruis Zafonin Enkelipelin, joka oli minusta ihan typerä tarina. Ja vieläkin tämä enkeliedipemia jatkuu, kustantajat ilmeisesti havainneet että kaikenmaailman enkelihölynpöly myy.
VastaaPoistaDa Vinci -koodi kyllä aikoinaan tuntui ihan luettavalta kirjalta, mutta taisi sekin olla laskelmoitu juttu. Luin samaan syssyyn kaikki muutkin Dan Brownin aiemmat jutut; ne kirjat on jo ajat sitten myyty eteenpäin enkä enää ole jaksanut tyypin Lost symboleihin tutustua. Luin kaikki muut edellä mainitut kirjat alkukielellä eli englanniksi paitsi tuon Zafonin suomeksi ja voi olla että suomeksi lukeminen teki sen, että kirja oli vieläkin kornimpi kuin alkukielinen versio.
Olen pitkästä aikaa lukenut muutakin kuin dekkareita, pystyin yllättäen keskittymään pariin tiiliskiveen pääsiäislomalla ja voin suositella Hans Falladan kirjaa Yksin Berliinissä (Jokainen kuolee itsekseen on aiemman suomennoksen nimi) sekä Donna Tarttin Secret Historya (Jumalat juhlivat öisin). Pidin molemmista kovasti - voi kun suomalaiskirjailijatkin kirjoittaisivat tällaisia kunnon tarinoita! En lue nykyisin mitään suomalaista (Waltaria tosin voisi, Sinuhe egyptiläinen on edelleen lukemistani suomalaiskirjoista paras), ei vaan kiinnosta lukea väkinäisiä puolitekoisia tarinoita, joissa on pari sivua tekstiä per luku ja melkein enemmän tyhjiä sivuja kuin varsinaista tekstiä ja teksti tökkii lukiessa jatkuvasti.Nyt seuraavaksi pitäisi äkkiä lukea Donna Tarttin Tikli tämän viikon aikana että seuraava varaaja saisi sen eräpäivänä, mutta en ole varma onnistuuko tuo suomeksi varsinkin kun kirjastossa vilkaisin, että aiemmin Tarttia on suomeksi kääntänyt ilmeisin onnistuneesti Eva Siikarla ja nyt onkin toinen kääntäjä (Hilkka Pekkanen). Tarttia on verrattu Dickensiin arvosteluissa ja kyllä siinä vähän sellaista otetta taitaa olla; monet myös näköjään pitävät sellaista kirjoitustapaa pitkäpiimäisenä, hajonta on Amazonissa kaikkien Tarttin kolmen kirjan kohdalla suurta, yhtä tähteä löytyy yhtä paljon kuin viittä tähteä.
Enkeleistä tulee mieleen muuten tämä ilmeisesti Newsroomin ensimmäisestä jaksosta peräisin oleva loistava pätkä (enkeleihin päästään loppupuolella n. 6 min kohdalla, eli USA on tuon sarjan kirjoittajien mukaan ykkönen ainoastaan 3:ssa asiassa maailmassa: 1) Amerikkalaisvankien prosentuaalinen osuus maan väkiluvusta 2) Number of adults who believe angels are real eli siellä on enemmän enkeleihin uskovaa aikuisväestöä kuin muissa maissa, ja 3) Puolustusmenot):
www.youtube.com/watch?v=1zqOYBabXmA
Kiitos pitkästä kommentista! Tuo kielen merkitys ja kotimaisen/angloamerikkalaisen kirjallisuuden lukeminen on eräs suosikkiaiheitani kirjapohdinnoissa. Pakko linkata vanhoihin kirjoituksiin tässä samalla...
VastaaPoistaMinulle kotimainen kirjallisuus on tärkeää, koska arvostan hyvää kieltä ja olen kiinnostunut suomalaisesta lähihistoriasta. Toki on pettymyksiäkin - esimerkiksi Riikka Pulkkisen Totta ei uponnut, vaikka se suosittu kirja onkin.
Minäkin luen suht paljon angloamerikkalaisia kirjoja alkukielellä. Lukisin mielelläni muillakin kielillä, mutta muu kielitaitoni on suppeampi, joten en pysty kovin monimutkaisia kirjoja lukemaan sujuvasti muilla kielillä kuin suomeksi ja englanniksi. Minusta on kuitenkin tärkeää erottaa, että pelkkä kirjan kotimaisuus tai suomenkielisyys ei tee kirjasta automaattisesti huonoa eikä kirjan angloamerikkalaisuus tee siitä hyvää. Esimerkiksi Charlaine Harrisin vampyyrikirjat ovat olleet ällistyttävän kökköjä, näin kahden kirjan perusteella. Toisen luin englanniksi, toisen kuuntelin englanniksi. Suomennos tuskin olisi noita parantanut tai pahentanut.
Suomennokset voivat olla hyviä tai huonoja ja minäkin usein nillitän kehnoista suomennoksista. Samalla haluan kuitenkin kiittää hyvistä suomennoksista, sillä vaikkapa venäläiset klassikot olisivat jääneet lukematta ilman suomennoksia. Esimerkiksi Dostojevskin kirjat ovat olleet upeaa luettavaa suomeksi.
Mikäli kaipaat juonivetoisia ja jännittäviä kirjoja (tulkitsen tarinallisuuden tarkoittavan osittain sitä) niin voin suositella vaikkapa Johanna Sinisalon Auringon ydintä ja Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviä. Vähän vanhemmista vaikkapa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on jäänyt elämään omaa elämäänsä mieleeni. Hyviä kotimaisia vinkkejä löytyy toivottavasti paljon paljon muitakin sekä minun blogistani että muista kirjablogeista! Kannattaa kurkata tuolta vasemmasta alanurkasta Blogistanian Finlandian kootut linkkilistat. :)
Kielen ja käännöksen merkityksiä olen kootusti käsitellyt näissä kirjoituksissa:
Miksi kannattaa lukea suomeksi kirjoitettuja kirjoja?
Miksi kannattaa lukea englanniksi kirjoitettuja kirjoja?
Käännöskritiikkiseminaarissa Tampereella
Kiitos omasta pitkästä vastauksestasi ja linkeistä, osan postauksista olen lukenutkin kun seurailen blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen samaa mieltä monista asioista, mm. suomen kielellä alunperin kirjoitettujen kirjojen lukemisen tärkeydestä.
VastaaPoistaOlen lukenut Täällä pohjan tähden alla kauan sitten teini-ikäisenä (pitäisi lukea uudestaan kun vaan kerkiäisi) ja se on yksi harvoista erinomaisista suomalaiskirjoista. Linnan lisäksi tulee mieleen Huovisen Veikko ja Lassi Sinkkonen, ja Waltari tietenkin ja jos Hömpän helmiin mennään niin Hilja Valtosen voittanutta ei ole vastaan tullut, mutta uudempi suomalaiskirjallisuus ei ole oikein minun juttuni. Verrosta voisin kokeilla, Sinisalon Finlandiavoittokirja oli mielestäni juuri valittamaani lyhyttavaraa, tuosta uudemmasta blogistan-listalla olevasta en tiedä kehtaako siis kokeillakaan. Mutta Sirpa Kähkönen saattaisi sopia minulle.
Testasin tuon Guardianin 100 kirjan listasi ja olen lukenut aivan varmasti 27 kirjaa listalta, mutta moni nököttää odottamassa lukemista hyllyssäni kuten Ian MacEwanin Atonement, Eliotin Middlemarch ja Dickensin Bleak House.
Kivaa jos innostut kokeilemaan! Noista Guardianin listalta mainitsemistasi kirjoista olen lukenut Kolean talon ja se oli kyllä huippu!
VastaaPoista