Varpu Tavi: Villiinny kaupunkiviljelijäksi

Kansi: Eevaliina Rusanen / Gummerus.

Varpu Tavin Villiinny kaupunkiviljelijäksi - lähiruokaa tosi läheltä on viime kevään kirjasatoa. Arvostelukappale hautui hyllyssäni kuitenkin tähän kevääseen asti, sillä olen jo pitkään miettinyt, pitäisikö minun panna parvekkeellemme kasvamaan jotain vihreää.

Olen lähestynyt ajatusta varovaisesti, sillä en pidä itseäni erityisenä viherpeukalona. Kasvimaahurmoskaan ei ole minua juuri uhannut, lihasmuistissa on liian hyvin tuntuma siihen, miten ärsyttävää puuhaa vaikkapa perunamaan kitkeminen oli kesäisin. Meillä on kuitenkin asunnossa tilava parveke ja tiedän että monet taiturit loihtivat parvekkeistaan ihania viherkeitaita. Koska pidän itseäni kulinaristina, kasvattaisiin parveekkeella mieluummin jotain syötävää kuin koristekasveja, siksi Tavin opas tuntui houkuttelevalta.

Lisäksi parvekeviljelyajatukseni on käynyt sitä houkuttelevammaksi, mitä paremmin olen saanut huonekasvini kukoistamaan. Viherkasvien pitäminen ikkunalaudalla onkin tainnut olla salakavala reitti kohti parvekeviljelyn ajatusta, sillä vaikka en huonekasvienkaan parissa ole mikään mestaripuutarhuri, olen ilokseni huomannut että viherkasvien hoito on parhaimmillaan suorastaan jännittävää ja ehdottomasti kivaa. Kas tässä näyte:

Villiinny kaupunkiviljelijäksi antoikin mietittävää näihin parvekepuntarointeihin. Kirja oli kiinnostavaa luettavaa, tosin siinäkin oli hieman mukana opaskirjojen helmasyntiä. Eli sitä, että asiat yritetään kirjoittaa kuulostamaan yksinkertaisilta, mutta silti jää tunne monimutkaisuudesta. Vaikka kirjassa esitellään useiden syötävien juuresten, kasvisten ja yrttien kasvatusta, päällimmäiseksi jäi mielikuva, että mitenkähän osaan rakentaa parvekkeelle laatikon tai hyllyn, jonka pohjalle liika kasteluvesi voi valua ilman että parveke lainehtii. Tai että pitääkö kyylätä kompassin kanssa, minne ilmansuuntaan kasvit pitää panna sojottamaan, tai tehdä arviolaskentaa, montako tuntia suoraa ja epäsuoraa auringonvaloa viljelmäni saisivat.

Kirjassa on taustatietoa kaupunkiviljelystä sekä arkkitehtuurin, designin että ns. sissiviljelyn ja kaupunkitottelemattomuuden kannalta. Hyvä kotimainen esimerkki kaupunkiviljelystä on Helsingin keskustassa sijaitsevan ravintola Savoyn kattopuutarha. Lisäksi Tavi opastaa sisäviljelyn perusteet, esimerkiksi yrttejä tai chiliä voi kasvattaa sisällä. Yrttien kohdalla Tavi käyttää aikaa myös ns. täydentävästä lääketieteestä kertomiseen eli yrttien ja muiden kasvien hoitavien ominaisuuksien kuvaamiseen.

Osa lukujen nimistä kuulostaa melko luotaantyöntäviltä tällaisen taviksen korviin: Ravinnefilmitekniikka, Aeroponinen tekniikka, Nurmikko hyötykäyttöön. Valikoivalla lukemisella oppaasta on varmasti hyötyä sekä himoviljelijöille että tumpeloille. Luulen että joudun silti aloittamaan mahdollisen parvekeviljelyprojektini joko ostos- tai rakennusprojekteille. Korkea hylly olisi parvekkeelle siitä kätevä, että siihen mahtuisi monta kerrosta kasveja. Hyllyn pitäisi kuitenkin olla tukeva ettei se kaadu, joten pitäisi arvuutella mikä olisi fiksuin tapa joko kiinnittää hylly parvekkeen seinään kiinteästi tai muuten tukea se kuntoon. Viljelysäkit kuulostavat houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta ne taas vievät paljon lattiapinta-alaa ja saattavat jäädä kaiteen varjoon eivätkä näin saa riittävästi auringonvaloa.

Villiinny kaupunkiviljelijäksi ei siis suorastaan villiinnyttänyt minua, mutta taisi se sentään sysätä minut askeleen pitemmälle matkallani parvekeviljelijäksi.

Lue myös nämä:
Somersalo-Mattila-Tuomisto-Haimi: Härkäpapua sarvista
Elina Innanen: Viiden tähden vegaani  
Kimmo Aho - Samu Salminen: Kaikkien aikojen drinkit