 |
| Kansi: Juha Markula / Otava. |
Auringon asema oli ihan miellyttävää kuunneltavaa, mutta en voi väittää ihastuneeni siihen täysillä. Vaikka en kaipaa kirjoilta ensisijaisesti juonivetoisuutta, arvostan kuitenkin sitä, että juonessa on imua. Auringon asema oli tunnelmallinen ja maalaileva, mutta varsinaista juonta siinä ei oikein ollut. Pikemminkin tuntui, kuin olisi ollut henkilökohtaisen päiväkirjan äärellä, uppoutunut toisteiseen ja polveilevaan perhetarinaan. Avainromaanihan tämä onkin ja sisältää kaikesta päätellen paljon henkilökohtaisia aineksia, vaikka kaunokirjallisuutena kirja julkaistiinkin.
Kertojahahmoa traumatisoi sekä kahden kulttuurin välissä kasvaminen että vanhempien avioero. Vaikka kertoja kaikesta selviääkin hienosti, jauhetaan kirjassa näitä kokemuksia kuin mälliä. Äänikirjassa toisteisuuden huomaa jotenkin erityisen hyvin, ja välillä ihan väsytti, kun taas hoettiin sitä, miten kertojan vanhemmat tapasivat toisensa junassa.
Kirjassa enkelimäisen vaalea Anu ja egyptiläinen Ismael rakastuvat ja saavat kaksi tytärtä. Kertoja ja hänen sisarensa kokevat olevansa sekä suomalaisia että egyptiläisiä mutta pikkuisen vieraalla maalla kummassakin paikassa. Ja siinäpä se kirjan idea sitten olikin.
ElRamlyn kieli on kuvailevaa ja tunnelmallista, kuunnellessa maisemat ja tilanteet nousivat silmien eteen. 2010-luvun vinkkelistä katsottuna jotkut ulkokirjalliset seikat kiinnostivat kuitenkin jopa kirjaa enemmän. Vielä vuonna 2002 ei puhuttu "maahanmuuttokriittisyydestä" tai "monikulttuurisuudesta" ja kun ottaa huomioon, miten provokaatioherkkiä aiheita nämä teemat nykyään tuntuvat olevan, oli Auringon asema suorastaan raikas. Kirjassa ei oteta kantaa rasismiin oikeastaan mitenkään eikä tehdä yksityisestä kokemuksesta yhteiskunnallista. Kirjan perheenjäsenet ovat kotoisin eri puolilta ja heillä on tuntumaa erilaisiin kulttuureihin, mutta he ovat ensisijaisesti yksilöitä, ihan tavallisia ihmisiä.
Vuokko Hovatalla on kaunis ja persoonallinen lauluääni, mutta lukijana hän ei ollut ihan yhtä vakuuttava kuin parhaat kuulemani äänikirjalukijat. Aivan erityisesti minulla töksähti korvaan Hovatan tapa lausua "appelssiini", siis appelsiini kahdella ässällä. Mutta toki Hovatan ääni myös sopi hyvin fiksun ja teräväkatseiseisen kertojan ääneksi.
Tekstit
Kirjasta aikoinaan pidin mutta on kyllä jotenkin hankala uskoa että tämä toimisi kauhean hyvin äänikirjana, tämä on tosiaan viipyilevä, toistoa käyttävä ja aika juoneton ja nuo eivät kuulosta hyvän äänikirjan ominaisuuksilta...
VastaaPoistaJa tosiaan tämä kirja varmaankin näyttää aika lailla erilaiselta nyt kuin silloin aikoinaan, ja joskus suorastaan harmittaa että kun puheeksi tulevat maahanmuutto ja monikulttuurisuus suomalaisessa kaunokirjallisuudessa (en nyt muista oliko Ranya syntynyt missä tai ala pohtia missä määrin hän on "maahanmuuttaja") niin mainitaan tämä kirja ja ei sitten oikein mitään muuta. Vaikka ansiokas onkin.
Auringon asema on yksi esikuvistani nykyään. Minä sain siitä kaiken mitä kirjasta voi saada :)
VastaaPoistaMinä pidin tästä valtavasti aikoinaan! Hdcaniksen tavoin en kyllä ole varma, onko kirja parhaimmillaan äänikirjana... Kuuntelen äänikirjoina mieluiten juonivetoisia, kieleltään ja kerronnaltaan suhteellisen suoraviivaisia romaaneja, ja sitä tämä ei tosiaan ole.
VastaaPoistaTuohon monikulttuurisuusnäkökulmaan liittyen aika mielenkiintoista pohdintaa tässä jutussa kirjan vastaanotosta: http://www.academia.edu/3510164/Ranya_Elramly_ja_Auringon_aseman_vastaanotto
Minullekin tämä on erityisen rakas kirja. Ihastuin tämän toisteisuuteen ja koin sen lähes lauluna korvissani. Olisin kuvitellut, että tämä sopii erityisen hyvin äänikirjaksi. Olihan tässä juonikin, erään rakkauden tarina, erään perheen tarina.
VastaaPoistaMinäkin ihastuin tähän kovasti silloin aikoinaan 'oikeana' kirjana, äänikirjat eivät sitten taas kiehdo ollenkaan, koska tykkään kuunnella mieluiten omaa ääntäni pään sisällä ;D
VastaaPoistaJa täällä vielä yksi aikoinaan kirjaan kovasti ihastunut. Aihekin oli silloin vielä uusi ja tuore, mutta muistelen että ihan erityisesti olisin pitänyt runollisesta kielestä ja kirjoitustyylistä muutenkin. Ja oliko kirjan rakenteessakin vielä jotain, miten se appelsiini nyt kuorittiinkaan, muistelen että siinä olisi ollut joku jännä yhteys kirjan alun ja lopun välillä?
VastaaPoistaKiitos kommenteista, erityisesti Lurulle kiinnostavasta linkistä!
VastaaPoista