Finnconista ostettu Villimpi Pohjola - Pelinavaus piti nautiskella saman tien. Tätä "gradua vaille valmiiden" opiskelijoiden porukasta kertovaa sarjakuvaa muistan lueskelleeni jo vuosia sitten, mutten millään saa päähäni missä olen tähän ensi kerran törmännyt.
Vaan väliäkö hällä, kun homma toimii. Pelinavauksesta löytyy arvio myös Kvaakista ja Sabinan knallista sekä Goodreadsin lukijakommenteista.
Vaikka omatkin yliopisto-opintoni kestivät melko kauan, muistan jo opiskeluaikoina miettineeni, miksi yliopisto-opiskelua nostalgisoidaan. Päälle kaatuvat tentit, graduahdistus, rahapula ja epävarmuus tulevaisuudesta eivät mitään elämän huippuhetkiä ole. No, nyt kun omasta valmistumisesta alkaa olla jo riittävästi aikaa, ymmärrän jo paremmin nostalgisoinnin arvon. Opiskeluajan yhteisöllisyys ja (ainakin näennäinen) ajankäytön vapaus ovat hienoja asioita. Pääsin Pelinavausta lukiessani opiskeluajoilta tuttuihin tunnelmiin. Albumi sopisi mainiosti jollekin pitkän linjan opiskelijalle syntymäpäivä- tai joululahjaksi.
Villimmän Pohjolan kaveriporukasta löytyy tosielämästä tuttuja tyyppejä, mutta Ahonen välttää hienosti kliseisyyden tunnun. Rontti pitää itseään jumalan lahjana naisille, Muusa ja Ukko elävät pitkässä mutta melko epäkypsässä parisuhteessa, Verneri ihailee Rontin asennetta mutta yleensä epäonnistuu omissa iskuyrityksissään. Erityisesti tykkäsin Minnan hahmosta - naisnörttejä on Suomessa aika paljon, mutta ei heitä kovin usein kuvata fiktiossa.
Pelinavauksen varhaisimmat stripit ovat vuodelta 2005 ja tuoreimmat tältä vuodelta. On hauska huomata, miten yhtenäistä Ahosen piirrosjälki on. Pientä hienosäätöä piirroksiin vuosien varrella tulee, mutta pääsääntöisesti strippien ikää ei voisi hoksata ilman, että näkee signeerauksen vuosiluvun. Ahonen on todella taitava piirtäjä. Ilmaisussa on mielestäni hieman mangavaikutteita, esimerkiksi hahmojen kasvonpiirteiden voimakas tyylittely suurten tunteiden kuvaamisen yhteydessä.
Hauskaksi sarjan tekee Ahosen sanallinen lahjakkuus. Kaveriporukan sanailu tai populäärikulttuuriin liittyvä vitsailu on sarjan keskeistä sisältöä. Joitakin pieniä kielivirheitä tekstiin on jäänyt, mutta eivät ne kokonaisuutta kaada.
Stripit ovat sunnuntaistripin mittaisia ja tämä on huomioitu albumin muodossa. Kovat kannet ja jämäkkä sidonta tekevät albumista miellyttävän pidellä, myös paperilaatuun on panostettu. Stripit toimivat hyvin yksittäin luettuina, mutta ne myös muodostavat löyhän tarinakokonaisuuden.
Villimmän Pohjolan Facebook-sivulta löytyy uutisia, kuvanäytteitä ja lukijakommentteja.
 |
| Kuva: Arktinen Banaani. |
Vaikka omatkin yliopisto-opintoni kestivät melko kauan, muistan jo opiskeluaikoina miettineeni, miksi yliopisto-opiskelua nostalgisoidaan. Päälle kaatuvat tentit, graduahdistus, rahapula ja epävarmuus tulevaisuudesta eivät mitään elämän huippuhetkiä ole. No, nyt kun omasta valmistumisesta alkaa olla jo riittävästi aikaa, ymmärrän jo paremmin nostalgisoinnin arvon. Opiskeluajan yhteisöllisyys ja (ainakin näennäinen) ajankäytön vapaus ovat hienoja asioita. Pääsin Pelinavausta lukiessani opiskeluajoilta tuttuihin tunnelmiin. Albumi sopisi mainiosti jollekin pitkän linjan opiskelijalle syntymäpäivä- tai joululahjaksi.
Villimmän Pohjolan kaveriporukasta löytyy tosielämästä tuttuja tyyppejä, mutta Ahonen välttää hienosti kliseisyyden tunnun. Rontti pitää itseään jumalan lahjana naisille, Muusa ja Ukko elävät pitkässä mutta melko epäkypsässä parisuhteessa, Verneri ihailee Rontin asennetta mutta yleensä epäonnistuu omissa iskuyrityksissään. Erityisesti tykkäsin Minnan hahmosta - naisnörttejä on Suomessa aika paljon, mutta ei heitä kovin usein kuvata fiktiossa.
Pelinavauksen varhaisimmat stripit ovat vuodelta 2005 ja tuoreimmat tältä vuodelta. On hauska huomata, miten yhtenäistä Ahosen piirrosjälki on. Pientä hienosäätöä piirroksiin vuosien varrella tulee, mutta pääsääntöisesti strippien ikää ei voisi hoksata ilman, että näkee signeerauksen vuosiluvun. Ahonen on todella taitava piirtäjä. Ilmaisussa on mielestäni hieman mangavaikutteita, esimerkiksi hahmojen kasvonpiirteiden voimakas tyylittely suurten tunteiden kuvaamisen yhteydessä.
Hauskaksi sarjan tekee Ahosen sanallinen lahjakkuus. Kaveriporukan sanailu tai populäärikulttuuriin liittyvä vitsailu on sarjan keskeistä sisältöä. Joitakin pieniä kielivirheitä tekstiin on jäänyt, mutta eivät ne kokonaisuutta kaada.
Stripit ovat sunnuntaistripin mittaisia ja tämä on huomioitu albumin muodossa. Kovat kannet ja jämäkkä sidonta tekevät albumista miellyttävän pidellä, myös paperilaatuun on panostettu. Stripit toimivat hyvin yksittäin luettuina, mutta ne myös muodostavat löyhän tarinakokonaisuuden.
Villimmän Pohjolan Facebook-sivulta löytyy uutisia, kuvanäytteitä ja lukijakommentteja.
Tekstit
Itsehän elän juuri parhaillani tuota hieman pitkäksi venähtänyttä opiskeluelämää ja olen samaa mieltä siitä, että aina siinä ei ole kyllä mitään nostalgisoitavaa. Villimpi pohjola muistuttaa kuitenkin, että voihan tämän oman elämänsä nähdä välillä tältäkin kannalta eli huumorin kautta. :)
VastaaPoistaKiitos linkityksestä!
Ole hyvä! :)
PoistaKivaa että tykkäsit! Ostin itse tämän samaisen albumin vanhan kirjallisuuden päiviltä, mutten ole vielä lukenut. Olin vähän häpeissäni, sillä tein valinnan Ahosen kahden albumin välillä sillä perusteella, kummassa oli enemmän sivuja. e.e
VastaaPoistaNetissä olen muutamia näistä nähnyt ja piirrostyyli on jäänyt mieleen. Sopiva tasapaino selkeyden ja yksityiskohtien välillä... sikäli kun lausunnossa nyt on mitään tolkkua. :)
Kyllä kannattaa lukea! Sarjakuvat kun ovat kirjoihin verrattuna ajallisesti nopealukuisempia, niin ei edes tarvitse liikoja lykätä lukuaikeita. :)
Poista