Kävin kaupunkilomailemassa Kööpenhaminassa ja komea Kuninkaallinen kirjasto herätti mielenkiintoni. Siihenhän piti mennä tutustumaan.
Mustaksi timantiksi nimetty laajennus on liitetty vanhaan osaan. Kokonaisuus on mielestäni toimiva - minusta on parempi tehdä reilusti uudennäköistä arkkitehtuuria kuin jäljitellä vanhaa, vaikka rakennustyylit poikkeaisivatkin toisistaan.
Pihalla olevien pyörien määrä kertookin siitä, miten toimiva pyöräilykaupunki Kööpenhamina tuntuu olevan. Pyöräilijöitä oli paljon ja pyöräreitit näyttivät helppokulkuisilta kaupungin keskustassakin.
Kanaalirannan puolella oli lepotuoleja. Ajattelin jo, että tännehän olisi kiva tulla, jos asuisi Kööpenhaminassa pitemmän aikaa. Sen kun kävisi lainaamassa jotain kivaa ja jäisi lepotuolille lueskelemaan kaikessa rauhassa.
Sisällä oli tyylikästä: oli kahvilaa, myymälää ja konserttisalia. Kirjastossa oli paljon ihmisiä tekemässä töitä kannettavan tietokoneen parissa. Pyöriessäni kirjastossa en kuitenkaan löytänyt kirjahyllyjä mistään, paitsi jotain vanhojen lakikirjojen ja muiden tietokirjojen näköisiä opuksia. Kirjaston opasteet neuvoivat vain lukuhuoneisiin (Reading Rooms) ja niihin päästäkseen olisi pitänyt olla lupa.
British Libraryn vierailua muistellen päätin tällä kertaa mennä pyytämään apua neuvonnasta. Kysyin viattomasti englanninkielistä kaunokirjallisuutta. Mutta virkailija kertoi, että koko kirjastosta ei löydy kirjoja, lukuun ottamatta hakuteoksia. Kirjat saa lainaan tilaamalla ne verkkopalvelusta ja noutamalla kirjastosta. Ja jos ei ole Tanskan kansalainen, ei saa kirjoja kotilainaan vaan pitää lukea kirjat paikan päällä.
Olin vähän järkyttynyt - valtavan suuri ja komea rakennus, jota mainostettiin näyttävästi kuuluisaksi kirjastoksi ja sitten siellä ei olekaan kirjoja! No, ehkä on normaalia ajatella kirjaston olevan jonkinlainen hakuteosarkisto tai online-tilausten noutopiste, mutta silti.
Olin aikonut käydä etsimässä hyllyistä suomalaiskirjailijoiden teoksia, mutta tilanteen ollessa tämä tyydyin bongaamaan Koneen liukuportaat. Ne taisivat olla suurin suomalainen kulttuurisaavutus, joka tässä kirjastossa oli esillä.
Onneksi Kööpenhaminassa oli paljon muutakin mukavaa, kuten kiireetön kahvittelu. Toivon silti, että uutta Helsingin keskustakirjastoa suunnittelevat tahot eivät aio sysätä kirjoja sivurooliin samalla lailla kuin Kööpenhaminassa on tehty. Jos pitäisi valita mieluinen kirjasto, niin mieluummin valitsen vaikka elementtikerrostalon kellarin täynnä kirjoja kuin komean rakennuksen ilman kirjoja. Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.
Mustaksi timantiksi nimetty laajennus on liitetty vanhaan osaan. Kokonaisuus on mielestäni toimiva - minusta on parempi tehdä reilusti uudennäköistä arkkitehtuuria kuin jäljitellä vanhaa, vaikka rakennustyylit poikkeaisivatkin toisistaan.
Pihalla olevien pyörien määrä kertookin siitä, miten toimiva pyöräilykaupunki Kööpenhamina tuntuu olevan. Pyöräilijöitä oli paljon ja pyöräreitit näyttivät helppokulkuisilta kaupungin keskustassakin.
Kanaalirannan puolella oli lepotuoleja. Ajattelin jo, että tännehän olisi kiva tulla, jos asuisi Kööpenhaminassa pitemmän aikaa. Sen kun kävisi lainaamassa jotain kivaa ja jäisi lepotuolille lueskelemaan kaikessa rauhassa.
Sisällä oli tyylikästä: oli kahvilaa, myymälää ja konserttisalia. Kirjastossa oli paljon ihmisiä tekemässä töitä kannettavan tietokoneen parissa. Pyöriessäni kirjastossa en kuitenkaan löytänyt kirjahyllyjä mistään, paitsi jotain vanhojen lakikirjojen ja muiden tietokirjojen näköisiä opuksia. Kirjaston opasteet neuvoivat vain lukuhuoneisiin (Reading Rooms) ja niihin päästäkseen olisi pitänyt olla lupa.
British Libraryn vierailua muistellen päätin tällä kertaa mennä pyytämään apua neuvonnasta. Kysyin viattomasti englanninkielistä kaunokirjallisuutta. Mutta virkailija kertoi, että koko kirjastosta ei löydy kirjoja, lukuun ottamatta hakuteoksia. Kirjat saa lainaan tilaamalla ne verkkopalvelusta ja noutamalla kirjastosta. Ja jos ei ole Tanskan kansalainen, ei saa kirjoja kotilainaan vaan pitää lukea kirjat paikan päällä.
Olin vähän järkyttynyt - valtavan suuri ja komea rakennus, jota mainostettiin näyttävästi kuuluisaksi kirjastoksi ja sitten siellä ei olekaan kirjoja! No, ehkä on normaalia ajatella kirjaston olevan jonkinlainen hakuteosarkisto tai online-tilausten noutopiste, mutta silti.
Olin aikonut käydä etsimässä hyllyistä suomalaiskirjailijoiden teoksia, mutta tilanteen ollessa tämä tyydyin bongaamaan Koneen liukuportaat. Ne taisivat olla suurin suomalainen kulttuurisaavutus, joka tässä kirjastossa oli esillä.
Onneksi Kööpenhaminassa oli paljon muutakin mukavaa, kuten kiireetön kahvittelu. Toivon silti, että uutta Helsingin keskustakirjastoa suunnittelevat tahot eivät aio sysätä kirjoja sivurooliin samalla lailla kuin Kööpenhaminassa on tehty. Jos pitäisi valita mieluinen kirjasto, niin mieluummin valitsen vaikka elementtikerrostalon kellarin täynnä kirjoja kuin komean rakennuksen ilman kirjoja. Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.
Tekstit
Tulee mieleen Daniil Harmsin tarina Sininen vihko n:o 10.
VastaaPoistaKirjasto ilman kirjoja ei voi olla kirjasto. Eihän?!
VastaaPoistaTyhjästö.
VastaaPoistaHyvä kun toit esille tämän asian. Hgin uuden kirjaston suunnitelmissa on, että 2/3 kirjaston tiloista on varattu aivan kaikelle muulle toiminnalle kuin kirjoille/kirjallisuudelle.
VastaaPoistaNe suunnitelmat ovat verkossa, sieltä voi käydä tzekkailemassa.
Tyhjästö. Aika hyvä ilmaus! Myös seuraavia ilmaisuja olen kuullut: Kivasto (koska kaikkea muuta kivaa on, vaikkei nyt kirjoja olekaan). Kurjasto. Pubisto (baareja ja ruoka- sekä viinikulttuuria).
Ollaan jotenkin kosmisesti samoilla linjoilla. Vaikka minä kyllä keskityin paikallisesta kirjattomuudesta purnaamiseen. :-D
VastaaPoistaTein töitä KB:ssä pari vuotta sitten: se vanha puoli sisältää nykyään Tanskan valtionarkiston. Ja tosiaankin KB on tiede- ja tutkimuskirjasto, joka sisältää valtavan määrän historiallista ja uutta kirjallisuutta, kaikki tanskalaiset väitöstyöt ja gradut yms. Etukäteen tilaamalla käsiinsä saa vaikka mitä jännittävää inkunaabeleista lähtien (omat puuvillahanskat mukaan!). Yliopiston kirjastoissa ja Kööpenhaminan kaupungin kirjastoissa pääsee sitten halutessaan kirjanautteilemaankin.
Hih, hyvä synkronointi Taikan kanssa!
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja Taikalle myös taustojen valaisemisesta. Totta, onhan tuolla vaikka mitä, mutta ällistelen edelleen sitä, että miksei niitä kirjoja sitten pääse näkemään menemällä kirjastoon. Onhan vaikka meidän Kansalliskirjastossakin kirjat siellä kaikkien näkösällä, kuka tahansa voi mennä ihan vaan katsomaan hyllyjä.
Anonyymille myös kiitos valaisusta, täytyypä tosiaan tutkailla tuota kirjastosuunnitelmaa tarkemmin...
Meidänkin Kansalliskirjastossa näkyvillä on ainoastaan humanistinen kokoelma, jolla ei ole mitään tekemistä Kansalliskirjaston lakisääteisen tehtävän, eli kansalliskokoelman kartuttamisen ja säilyttämisen kanssa. Kansalliskokoelmaan kuuluvia teoksia voi halutessaan tilata varastosta nähtäväksi, mutta kotilainaan niitä ei saa, ja tästä syystä luku- ja tutkimustilat ovat kansalliskirjastoissa yleensä kovasti kysyttyjä.
VastaaPoistaSumma summarum, tutkimuskirjastot ovat luonteeltaan ja tarkoitukseltaan aivan erilaisia kuin yleiset kirjastot, ja tämä luonnollisesti näkyy myös niiden erilaisissa tilajärjestelyissä.
Kiitos tarkennuksesta, Minna!
VastaaPoistaKirjasto ilman kirjoja? Huh, pelottavan kuuloinen paikka :( Vaikka kuinka olisi tilattavia teoksia niin silti, en tykkää!
VastaaPoistaJoo, vaikka jäin miettimään Taikan ja Minnan hyviä perusteluja tutkimuskirjastojen erilaisesta luonteesta. Voisihan sitä pohtia, onko kirjasto rakennuksena sellainen paikka, että rakennuksen sisällä on oltava kirjahyllyjä, vai miten kirjasto määritellään... Yhtä kaikki, itse nautin sellaisista kirjastoista joissa voi vapaasti katsella kirjoja. :)
VastaaPoista