Hugo Prattin klassikkosarjakuva Corto Maltesen uudelleentoimitetut väripainokset saivat jatkoa. Toukokuussa ilmestyi uudessa asussa Corto Maltese Siperiassa. Kuten kirjojen keräilystä kirjoittaessani kerroin, Cortot ovat minulle paitsi lukuelämys, myös keräilykohde.
Niinpä väriversio oli pakko-ostos, vaikka mustavalkoinen vanha painos hyllystä jo löytyikin. Hugo Prattin (1927-1995) elämäntyötä hoitaa nykyisin Cong S.A. -yhtiö, jota pyörittävät Prattin leski ja jälkeläiset. Cong S.A. on toimittanut Cortoista uusia laitoksia - mikä on kirvoittanut välillä kirpeääkin palautetta Corto-entusiasteilta. Uudelleenjulkaisuissa kun on näkynyt mm. ruutukoon muokkauksia aika raa'allakin tavalla. Mutta kenties yhtiö on kuunnellut lukijapalautetta, sillä uusi Corto Maltese Siperiassa vaikuttaa himpun verran vähemmän muokatulta kuin vaikkapa Samarkandin Kultainen talo, jota taas oli muokattu vähemmän kuin vaikka Tangoa... Aiheesta voi lukea hieman enemmän vaikkapa Kvaak.fi -foorumille kirjoittamastani Samarkandin Kultaisen talon arviosta.
Corto Maltese Siperiassa on minulle erityinen albumi, sillä tämä on ensimmäinen lukemani Corto-seikkailu. Muistan lainanneeni tämän kirjastosta kai lukiolaisena, kenties jo yläastelaisena. Omaan hyllyyn albumin ostin jo 1990-luvun puolivälissä kajaanilaisesta divarista. Omistamani painos on vuodelta 1990, Fennican mukaan siis toinen painos, koska ensimmäinen painos on vuodelta 1984.
Haikailin romanttisen onnensoturin Siperia-seikkailun pariin viimeksi helmikuussa, kun luin Helen Rappaportin Jekaterinburgin. Sarjakuva kun sijoittuu Venäjän vallankumouksen jälkeiseen vuosiin. Muistan, että ensimmäisellä lukukerralla juoni tuntui monimutkaiselta enkä tainnut kauhean hyvin pysyä seikkailussa kärryillä. Sinänsä se ei ole ihme - henkilögalleria on laaja ja ainekset runsaat. On valkoisia vastavallankumouksellisia, kiinalaisia salaseuroja, amerikkalaisia sotilaita, tsaarin kullalla lastattu juna ja siperialaisia shamaaneja.
Muistelen myös luulleeni, että vauhdikkaat käänteet olivat Prattin mielikuvituksen tuotosta, mutta todellisuus taitaa olla tarua ihmeellisempää. Tosielämän henkilöjä ovat ainakin paroni Roman von Ungern-Sternberg ja atamaani Semjonov, toki Pratt on heitä kuvannut taiteilijan vapaudella. Amiraali Koltšakin kultajuna taas on vähintäänkin vahva legenda...
Koska alkuperäisellä mustavalkoisella albumilla on minulle vahvaa tunnearvoa, etenin lukemisessani niin, että luin mustavalkoista albumia mutta kaivoin aina vertailuhimon iskiessä värialbumin esiin. Suomentajana kummassakin albumissa on ollut pitkän linjan sarjakuvavaikuttaja Heikki Kaukoranta, eli hän on päässyt tarkastamaan omaa suomennostaan 28 vuoden jälkeen. Ajantasaistaminen näkyy esimerkiksi aasialaisten nimien translitteroinnissa. Mustavalkoalbumin on tekstannut on taidemaalari Kalervo Palsa - tein Palsan tekstausurasta muutama vuosi sitten jutun Kvaak.fi -foorumille. Väriversion on tekstannut Jari Rasi.
Vaikka ensikokemukseni Corto Maltese Siperiassa -albumin parissa tuntui sekavalta, voin nyt ties kuinka monennen lukukerran jälkeen sanoa, että tarina on Corto-sarjan parhaita. Dramaturgisesti tasapainoinen, intensiivinen, sopivassa rytmissä toimintaa ja fiilistelyä yhdistelevä. Sekasortoinen rajamaa Kiinan, Venäjän ja Mongolian tietämillä on loistava näyttämö Cortolle ja hänen ystävälleen ja taisteluparilleen Rasputinille. Pratt hyödyntää upeasti kuohuvan maailmanhistorian värikkäitä käänteitä. Albumissa on myös joitakin klassisia Corto-kohtauksia, kuten kohtaus, jossa Corto ja Rasputin löytävät toisensa lumimyrskyssä.
Sekä värityksen että tarkistetun suomennoksen tarkkailu tuotti mielenkiintoisia havaintoja. Toisin kuin Samarkandin Kultaisessa talossa, tässä albumissa ruutujen alareunaan ei ole piirretty jatkeita, mikä on tietysti hyvä juttu alkuperäistaidetta arvostaville. Puhekuplien paikat taas ovat välillä muuttuneet. Väritys on taas kerran hieman "värityskirjamainen". Mustavalkoisena tarina on ilmavampi, filosofisempi, kun taas väritys tekee tarinasta jotenkin konkreettisemman. Minulle juuri tämä tarina toimii paremmin mustavalkoisena, mutta arvelisin että väriversio on varsinkin Cortoon ensi kertaa tutustuville helpommin lähestyttävä. Kuitenkaan mustavalkoruudut eivät varsinaisesti kaipaa väriä, sillä valot ja varjot on toteutettu mustavalkoisesti todella upeasti. Väritettynä esimerkiksi hahmojen ihonväri näyttää kliinisen mattapintaiselta. Väritys toimii kenties parhaiten suurissa maisemaruuduissa, ja niitä on tässä albumissa loppujen lopuksi melko vähän.
Suomennoksen muutoksia oli myös mielenkiintoista havannoida. Kohtalokas aristokraatti Marina Seminova on mustavalkoalbumissa ruhtinatar, värillisessä herttuatar. Corton kanssa liittoutuvan salaseura Punaisten Lyhtyjen taistelija on mustavalkoalbumissa Shanghai Li, värillisessä Shanghai Lil. Jotkut kohtaukset ovat syöpyneet mieleeni niin syvälle, että vähän harmittaa kun niiden repliikkejä on uudistuksessa päivitetty - esimerkkinä Corton ja Shanghai Lin klassinen dialogi leopardintaljasta ja kynsistä...
Pari kohtaa pisti erityisesti silmään. Kun Marina Seminova kertoo Cortolle paroni von Ungern-Sternbergistä, hän värialbumissa kertoo, että tämän perhe likvidoitiin vallankumouksessa. Mustavalkoalbumista tämä maininta puuttuu. Ja kun Corto tovereineen joutuu aasialaisen ratsuväkidivisioonan vangiksi, hän alkaa muistella erästä runoa. Mustavalkoalbumissa hän siteeraa Rimbaudia, värillisessä Eugenio Genereoa. Yritin googlettaa tietoa Genereosta, mutten löytänyt - onkohan hän vain joku vähemmän tunnettu runoilija vai onko Pratt käyttänyt tässäkin mielikuvitustaan?
Prattin luoma monisyinen, mystiikalla maustettu seikkailu oli jälleen kerran nautittavaa luettavaa. Uusia Corto-värialbumeita pitäisi olla saatavilla kirjakaupoista ja verkkokirjakaupoista. Vanhoja albumeita on tälläkin hetkellä Huuto.netissä myynnissä, tosin hinnat nousevat välillä aika korkeiksi.
 |
| Vasemmalla vanha painos, oikealla uusi. |
Corto Maltese Siperiassa on minulle erityinen albumi, sillä tämä on ensimmäinen lukemani Corto-seikkailu. Muistan lainanneeni tämän kirjastosta kai lukiolaisena, kenties jo yläastelaisena. Omaan hyllyyn albumin ostin jo 1990-luvun puolivälissä kajaanilaisesta divarista. Omistamani painos on vuodelta 1990, Fennican mukaan siis toinen painos, koska ensimmäinen painos on vuodelta 1984.
Haikailin romanttisen onnensoturin Siperia-seikkailun pariin viimeksi helmikuussa, kun luin Helen Rappaportin Jekaterinburgin. Sarjakuva kun sijoittuu Venäjän vallankumouksen jälkeiseen vuosiin. Muistan, että ensimmäisellä lukukerralla juoni tuntui monimutkaiselta enkä tainnut kauhean hyvin pysyä seikkailussa kärryillä. Sinänsä se ei ole ihme - henkilögalleria on laaja ja ainekset runsaat. On valkoisia vastavallankumouksellisia, kiinalaisia salaseuroja, amerikkalaisia sotilaita, tsaarin kullalla lastattu juna ja siperialaisia shamaaneja.
Muistelen myös luulleeni, että vauhdikkaat käänteet olivat Prattin mielikuvituksen tuotosta, mutta todellisuus taitaa olla tarua ihmeellisempää. Tosielämän henkilöjä ovat ainakin paroni Roman von Ungern-Sternberg ja atamaani Semjonov, toki Pratt on heitä kuvannut taiteilijan vapaudella. Amiraali Koltšakin kultajuna taas on vähintäänkin vahva legenda...
Koska alkuperäisellä mustavalkoisella albumilla on minulle vahvaa tunnearvoa, etenin lukemisessani niin, että luin mustavalkoista albumia mutta kaivoin aina vertailuhimon iskiessä värialbumin esiin. Suomentajana kummassakin albumissa on ollut pitkän linjan sarjakuvavaikuttaja Heikki Kaukoranta, eli hän on päässyt tarkastamaan omaa suomennostaan 28 vuoden jälkeen. Ajantasaistaminen näkyy esimerkiksi aasialaisten nimien translitteroinnissa. Mustavalkoalbumin on tekstannut on taidemaalari Kalervo Palsa - tein Palsan tekstausurasta muutama vuosi sitten jutun Kvaak.fi -foorumille. Väriversion on tekstannut Jari Rasi.
Vaikka ensikokemukseni Corto Maltese Siperiassa -albumin parissa tuntui sekavalta, voin nyt ties kuinka monennen lukukerran jälkeen sanoa, että tarina on Corto-sarjan parhaita. Dramaturgisesti tasapainoinen, intensiivinen, sopivassa rytmissä toimintaa ja fiilistelyä yhdistelevä. Sekasortoinen rajamaa Kiinan, Venäjän ja Mongolian tietämillä on loistava näyttämö Cortolle ja hänen ystävälleen ja taisteluparilleen Rasputinille. Pratt hyödyntää upeasti kuohuvan maailmanhistorian värikkäitä käänteitä. Albumissa on myös joitakin klassisia Corto-kohtauksia, kuten kohtaus, jossa Corto ja Rasputin löytävät toisensa lumimyrskyssä.
Sekä värityksen että tarkistetun suomennoksen tarkkailu tuotti mielenkiintoisia havaintoja. Toisin kuin Samarkandin Kultaisessa talossa, tässä albumissa ruutujen alareunaan ei ole piirretty jatkeita, mikä on tietysti hyvä juttu alkuperäistaidetta arvostaville. Puhekuplien paikat taas ovat välillä muuttuneet. Väritys on taas kerran hieman "värityskirjamainen". Mustavalkoisena tarina on ilmavampi, filosofisempi, kun taas väritys tekee tarinasta jotenkin konkreettisemman. Minulle juuri tämä tarina toimii paremmin mustavalkoisena, mutta arvelisin että väriversio on varsinkin Cortoon ensi kertaa tutustuville helpommin lähestyttävä. Kuitenkaan mustavalkoruudut eivät varsinaisesti kaipaa väriä, sillä valot ja varjot on toteutettu mustavalkoisesti todella upeasti. Väritettynä esimerkiksi hahmojen ihonväri näyttää kliinisen mattapintaiselta. Väritys toimii kenties parhaiten suurissa maisemaruuduissa, ja niitä on tässä albumissa loppujen lopuksi melko vähän.
Suomennoksen muutoksia oli myös mielenkiintoista havannoida. Kohtalokas aristokraatti Marina Seminova on mustavalkoalbumissa ruhtinatar, värillisessä herttuatar. Corton kanssa liittoutuvan salaseura Punaisten Lyhtyjen taistelija on mustavalkoalbumissa Shanghai Li, värillisessä Shanghai Lil. Jotkut kohtaukset ovat syöpyneet mieleeni niin syvälle, että vähän harmittaa kun niiden repliikkejä on uudistuksessa päivitetty - esimerkkinä Corton ja Shanghai Lin klassinen dialogi leopardintaljasta ja kynsistä...
Pari kohtaa pisti erityisesti silmään. Kun Marina Seminova kertoo Cortolle paroni von Ungern-Sternbergistä, hän värialbumissa kertoo, että tämän perhe likvidoitiin vallankumouksessa. Mustavalkoalbumista tämä maininta puuttuu. Ja kun Corto tovereineen joutuu aasialaisen ratsuväkidivisioonan vangiksi, hän alkaa muistella erästä runoa. Mustavalkoalbumissa hän siteeraa Rimbaudia, värillisessä Eugenio Genereoa. Yritin googlettaa tietoa Genereosta, mutten löytänyt - onkohan hän vain joku vähemmän tunnettu runoilija vai onko Pratt käyttänyt tässäkin mielikuvitustaan?
Prattin luoma monisyinen, mystiikalla maustettu seikkailu oli jälleen kerran nautittavaa luettavaa. Uusia Corto-värialbumeita pitäisi olla saatavilla kirjakaupoista ja verkkokirjakaupoista. Vanhoja albumeita on tälläkin hetkellä Huuto.netissä myynnissä, tosin hinnat nousevat välillä aika korkeiksi.
Tekstit
Itse pidän tuosta Hugo Prattin rauhallisesta kynänjäljestä ja täytyy sanoa että itseä oikein harmittaa kun en ole saanut hankituksi Cortoa kirjahyllyyn. Tuossa juuri puhaltelin pölyjä pois vanhoista sarjisalbumeista ja mielessä kävi useampi vanha kasarisarjis Corton lisäksi joka voisi löytää uuden kodin allekirjoittaneen kirjahyllystä. Täytynee googletella ja kahtoa miten Cortoa on saatavilla.
VastaaPoistaEi kai sitä ihan kaikkia maailman sarjakuvia voi keräillä - vaikka monet tuntuvat yrittävän... :)
PoistaKvaakista selvisi tuo runoilijankin arvoitus. Kyseessä on Eugenio Genero, joka on myös Prattin isoisä: http://it.wikipedia.org/wiki/Eugenio_Genero
Eugenio Genero oli Prattin Äidin veli, italialainen runoilija. Pratt käytty italiankielisessä alkuteoksessa juuri enonsa runoa, ei Rimbaudin, kuten ranskannoksessa, josta ensimmäinen suomennos on tehty. Lisätietoa Prattin Kertomus Venetsiasta-albumissa.
VastaaPoistaKiitos hyvästä artikkelista!
-Markus P.
Heh, ylempi kommentti korjaa jo virheeni, Genero oli Prattin isoisä.
VastaaPoista-Markus P.
Kiitos kommenteistasi joka tapauksessa! :)
Poista