Ensikokemuksia Kindlestä

Olen ollut Kindle-lukulaitteen omistaja kuukauden verran. Ensimmäinen Kindlellä lukemani kirja oli Peter Pan. Ehdin hinkua lukulaitteen perään aika pitkään, joten onkin aika pohtia, oliko lukulaite hankkimisen arvoinen. Kannattaa kurkata myös Insinöörin kirjahyllyn ykkös- ja kakkosraportti Kindlestä.

Tilasin Kindlen suojuksen verkkokauppa Etsystä. Käsin ommellun suojuksen on tehnyt ElizabethDavidDesign. Suojuksen ansiosta minäkin olen ryhtynyt kantamaan "laukkukirjaa". Blogeista olen oppinut, että todella moni lukutoukka pitää aina mukanaan laukkukirjaa. Minä olen tätä ennen ottanut kirjan mukaan vasta yli tunnin mittaisille matkoille, mutta tukevassa huopakangassuojuksessa Kindle sujahtaa käsilaukkuun näppärästi ja sitä on nopea käsitellä. Kuten kuvasta näkyy, aivan viivasuoraa ompelujälkeä ei suojuksessa ole, mutta onpahan käsintehdyn näköinen ja kokonaisuuteen olen ihastunut. Riikinkukkovärit ovat ihanat, suojus on tukeva ja huopakangas on tunnetusti käytössä kestävää eikä kovin herkkää likaantumaan.

Päätin yrittää hillitä itseni ja olla lataamatta Kindleä välittömästi täyteen. Otin tavoitteeksi että lataan Kindlelle uuden kirjan vasta sitten, kun saan edellisen luettua. Peter Panin jälkeen toteutin pitkälliset aikomukseni lukea jotain Charles Dickensiltä ja latasin Dickensin viimeisen kokonaisena julkaistun tarinan Our Mutual Friendin.

Olen kuitenkin lipsunut tästä säännöstä ihan luvan kanssa Kindlen verkkokauppaa selatessani. Minulla on Kindle Touch 3G, jolla siis pääsee selaamaan Kindle Storea välittömästi ja ihan mistä vaan, kunhan on puhelinverkon alueella. Jos on WLAN-verkon kuuluvuusalueella, voi halutessaan surffata WLAN-yhteydellä eli hieman nopeammin. Olen klikkaillut Kindle Storea onnessani, sillä sieltä voi ladata kiinnostavista kirjoista näytteitä. Eikä vain luettavista kirjoista, vaan myös äänikirjoista! Näytteet eivät edes ole mitään tynkiä, vaan esimerkiksi lataamissani Sookie Stackhouse -näytteissä on 2-3 ensimmäistä lukua kokonaan mukana. 

Ja tuossapa tulikin mainittua eräs kirjanostopsykologisesti mielenkiintoinen seikka. Huomaan ladanneeni eniten näytteitä sellaisten kirjailijoiden tuotannosta, joihin en ole mitenkään erityisen ihastunut. Sekä Charlaine Harrisilta että George R.R. Martinilta olen lukenut yhden kirjan. Kummankin kirjoista on tehty suosittu tv-sarja, ja kummankin kohdalla olen pitänyt enemmän tv-sarjoista kuin kirjoista. Silti olen sormet syyhyten käynyt lukemassa heidän kirjojensa näytepätkiä - ja olen ihan varma, että osta-napin klikkaaminen on vain ajan kysymys, sen verran kätevää ja helppoa näytteiden lukeminen ja ostamiseen siirtyminen on.

Esineenä Kindle on miellyttävä. Sitä on kevyt kannatella ja esimerkiksi sohvalla maatessa yksi käsi riittää kannatteluun hyvin. Painaviin tiiliskiviin verrattuna tästä on siis heti etua. Our Mutual Friendin paperipainoksessa on noin 800 sivua, mutta Kindle painaa aina saman verran. Pimeässä Kindleä ei voi lukea, mutta eipä voi paperikirjaakaan ilman valoa. Voisin harkita Kindle-valon ostamista, jonka saa kiinnitettyä suojakuoreen. (Tästä löytyy kuva Insinöörin kirjahyllystä.)

Fontin voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta ja kirjainkokoa ja riviväliä voi säätää. Tämä on todella kätevää. Haittapuolena on korkeintaan se, että parhaimmillaan paperikirja on kokonaistaideteos, jossa myös fontti ja taitto on mietitty tarinaa tukemaan. Toisaalta, kirja on kirja, olipa se julkaistu minkä näköisenä vaan. Sinuhe egyptiläinen on hyvä kirja, lukipa sen resuisena pokkarina tai upeana kuvapainoksena.

Erityisen näppärää englanniksi lukevalle on, että Kindlessä on mukana kaksi englannin kielen sanakirjaa. Toine on oxfordinenglantia, toinen amerikanenglantia. Paperikirjaa lukiessani ryhdyn tarkistamaan sanoja sanakirjasta vain erittäin harvoin, mutta Kindlessä tarkastus on niin kätevää, että sitä tulee tehtyä aika paljon. Lukeminen tosin keskeytyy hetkeksi, mutta sekä Barrien että Dickensin kirjoissa on ollut niin mielenkiintoista sanastoa, että sanakirjan lukeminen on lähes yhtä jännää kuin kirjan lukeminen. Kosketusnäytöllisessä Kindlessä sanan voi "maalata" sormella, jolloin sanakirjamerkitys tulee näkyviin. Kindleen käyttämiseen on saatavilla myös Kindle-kyniä, mutta itse olen tökkinyt sormella. Tällöin pitää tietysti muistaa pyyhkiä sormenjäljet näytöstä aika ajoin.

Our Mutual Friendiä lukiessani olen myös miettinyt kirjan mediamuodon kehittymistä. Dickens julkaisi suurimman osan tuotannostaan kuukausittain tai viikoittain ilmestyvinä jatkokertomuksina. Romaanin muodossa jatkokertomuksia kannatti kaupata laajemmin vasta sitten, kun kansakunnan vaurastuminen mahdollisti sen, että yhä useammalla oli varaa ostaa kokonainen kirja eikä pelkkää yksittäistä jatkokertomuksen osaa. Minä olen lukenut "laukkukirjaani" lyhyimmillään muutaman minuutin pätkissä - metrossa, eväitä syödessäni, joutuessani odottamaan... Vaikka Our Mutual Friend on pitkä kuin nälkävuosi, huomaan sen soveltuvan tällaisen "pätkälukemiseen" erinomaisesti juuri jatkokertomusmuodon ansiosta. Luvut ovat lyhyitä ja toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina. Olen kirjassa vasta alkupuolella, ja tähän mennessä jokaisessa luvussa on esitelty uusia hahmoja ja viety tarinaa näiden kautta eteenpäin. Kuitenkin heti alussa on luotu riittävän vahva koukku, jotta lukijana muistaa pääjuonen alkuasetelman. Alkuperäisessä muodossaan jatkokertomuksena Our Mutual Friendiä julkaistiin 19 kuukauden ajan. Eli vaikka minä lukisin tarinaa Kindlestäni yhtä kauan, se ei haittaa, vaan itse asiassa noudattaisin alkuperäistä lukutahtia!

Vastaan siis itselleni: kyllä, Kindle oli hankkimisen arvoinen. Arvostan samalla lailla kuin ennenkin kauniita kirjahyllyjäni ja keräämiäni kirjoja. Silti jokainen tietää varmasti, ettei paperikirja aina ole keräilyn arvoinen laatuesine. Divarit pursuavat nuhjaantuneita pokkareita, joita voi ostaa 0,5 - 1 eurolla tai jopa ottaa mukaan ilmaiseksi. Kirjavalioita tai muita vastaavia lyhennelmiä eivät edes divarit yleensä huoli. Ja kun itsekin olen pelastanut kirjoja roskakatoksesta, ei minulle riitä e-kirjan vastustamisen syyksi väite paperikirjan arvokkuudesta. Jotkut paperikirjat ovat omistamisen arvoisia, mutta eivät kaikki. Lukulaite auttaa tilan säästämisessä ja tarjoaa mainion vaihtoehton vaikkapa pokkarien hamstraamiselle. Ostokokemuksena Kindle Store on aivan mieletön - hirmuinen valikoima kirjoja, jotka voi ostaa helposti ja kätevästi milloin vaan. Samoin ilmaiskirjojen valikoima on laaja - minäkin latasin Peter Panin Project Gutenbergin kautta ja Our Mutual Friend oli Kindle Storessa tarjolla nollan dollarin hintaan. Ja nyt e-kirjoja voi lainata jo Helmetistäkin - en ole itse palvelua testannut enkä ole varma, onko palvelu yhteensopiva Kindlen kanssa, mutta eiköhän tuota tule joskus kokeiltua.