lauantai 26. maaliskuuta 2011

Elina Innanen: Viiden tähden vegaani

Kuva: Kustannusosakeyhtiö Moreeni.
Kirjablogien lisäksi seurailen ruokablogeja.
Pidän ruoanlaitosta ja kasvisreseptien perässä päädyin joskus Chocochili-ruokablogiin. Ilokseni huomasin, että blogin perusteella on tehty kirja, nimeltään Viiden tähden vegaani. En halua hamstrata kauheaa määrää keittokirjoja, koska on niitäkin jo jonkun verran kertynyt enkä ole todellakaan kaikkia keittokirjojen reseptejä tehnyt, mutta kasvisruokareseptit ovat tervetulleita. Olen sekasyöjä, mutta pyrin syömään ohjeiden mukaan puoli kiloa kasviksia päivässä, ja siihen ei pääse jos ainoa kasvis on kurkkusiivu leivän päällä. Kannattaa tehdä lämpimäksi ruoaksi kasvisruokia tai kasvispitoisia ruokia.

Keittiössä onkin syytä taas aktivoitua, sillä päätin puoli vuotta kestäneet lounasruokalakauden jälkeen, että rupean taas tuomaan töihin omat eväät. Lounasruokalassa syömisen plussaa on sosiaaliset hetket työkaverien kanssa, mutta se ruoka... Miksi söisin haaleaa keskuskeittiöstä roudattua ja säilöntäaineilla kyllästettyä ruokaa, kun osaan itse tehdä parempaa? Varsinkin jos isoon ketjuun kuuluvassa työpaikkamme lounasruokalassa kasvisruoat ovat usein todella vaatimattomia: kellarinmakuisia juureksia säilyketölkin makuisessa tomaattikastikkeessa. Ihan kuin joku siellä ajattelisi, että kasvisruoan on pakko olla haaleaksi jäähtynyttä ja mautonta. Ei paha maku korreloi terveellisyyden kanssa mitenkään.

Kasvisruoan syöminen saa aikaan positiivisen kierteen: kun syön kasvispainotteisesti, huomaan että liharuoan syöminen tuntuu aiheuttavan sellaisen olon, että on kuin kivi mahassa ja tukkoinen olo. Ja voihan sitä sitten myös taputella itseään selkään moraalisen ylemmyydentunteen vallassa: viimeaikainen uutisointi lihatalouden eettisistä, ekologista ja terveydellisistä ulottuvuuksista on varmasti saanut monet miettimään, että olisipa hyvä vähentää lihansyöntiä. No jos sitä vähentää, kannattaa ottaa jotain tilalle, vaikkapa näitä Viiden tähden vegaanin herkkuja. Voin suositella vaikkapa munakoiso-tofupaistosta.

Kirja on ulkoisesti todella tyylikäs. Ruokakirjojen tapaan ohjeet on jaoteltu eri lajeihin: löytyy keittoja, pääruokia, lisukkeita, jälkiruokia. Hienoa on, että kirjan lopussa on sanasto: ehdin reseptejä lukiessani miettiä, että miksi täällä käytetään margariinia ja mistähän muka löytäisin soijatuorejuustoa. Sanastossa nämä selitetään. Ainoa tarjolla oleva vegaaninen margariini tällä hetkellä on Keiju Laktoositon kasvirasvalevite 70 % ja Tofutti-merkkistä soijatuorejuustoa pitäisi löytyä suurista marketeista tai ekokaupoista, ja molempiahan löytyy täältä Helsingin keskustasta runsaasti.


Suurin osa kirjan resepteistä on kuitenkin sellaisia, ettei tällaisia kysymyksiä joudu edes pohtimaan, vaan ainekset löytyisivät vaikka lappilaisen myymäläauton hyllyltä. Leivonnaisreseptien kokeilua pohtiessani mietin, pitäisi vaihtaa kaurakermat kuohukermaan ja margariinit meijerivoihin, mutta ehkäpä en rupea muuntelemaan vaan kokeilen ensin pilkuntarkasti, ihan jo kunnioituksesta kirjan tekijää kohtaan. Sitä paitsi kasvisruoan syömisestä tulee kevyt olo - ehkä vegaanisilla leivonnaisillakaan ei saisi itseään syötyä aivan ähkyyn ja tukkoon.

Eilen uutisoitiin, että nykyään joka viides nuori nainen ei syö lihaa. Tästä kirjasta saisi siis vaikkapa oivan ylioppilas- tai rippilahjan tulevan kevään ja kesän juhliin. Koska jos ryhtyy välttämään joitakin ruoka-aineita, ei todellakaan kannata mennä mihinkään "makaronia ja ketsuppia" -linjalle, vaan laittaa itselleen monipuolista ja hyvää ruokaa. Se on kaiken muun lisäksi vielä kivaakin!

Ps. 17.8.2011 Viiden kuukauden jälkeen voin vain kehua tätä kirjaa. Olen kokannut useita reseptejä eikä yksikään ole ollut pettymys, vaan päin vastoin, mukana on monta reseptiä joista on tullut suorastaan vakioruokiani. Ohjeet ovat helppoja ja silti persoonallisia ja hyvänmakuisia! Työlounaistani varmaan 75 % perustuu Viiden tähden vegaanin ohjeisiin. Suosittelen tätä kirjaa omaan käyttöön ja lahjaksi!

12 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä linkistä tuohon Chocochili-blogiin. Huvitti, kun siinä oli alaotsikkona Kasvimaan ja hellan välissä, minulla kun sattuu olemaan tänään Netin ja hellan välissä. Kesällä vaihtuu kyllä netti kasvimaaksi.
    On aivan totta tuo, että lihaa ei vähitellen kaipaa ollenkaan, kun sen on jättänyt pois. Keijut, kauramaidot ja vastaavat ovat tuttuja meilläkin, osittain allergioiden takia, mutta vähitellen olen muuten siirtynyt käyttämään voita ja kermaa silloin, kun siltä tuntuu eli en ole enää yhtä jyrkkä näissä asioissa kuin siirryttyämme kauan sitten kasvis-kalaruokavalioon.
    Houkuttelevan näköinen kirja!

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä työpaikkaruokaloiden tasosta... Itse tekemällä saa niin paljon parempaa. Minusta ruoan tehtävä on ruumiin ravitsemisen lisäksi ravita mieltä, ja jos ruokailun jälkeen jää paha tai pettynyt mieli, koska maku ei ollut kohdillaan, syömisessä ei tunnu olevan mitään järkeä. Minäkin olen päättänyt palata omiin eväisiin, ainakin osittain.

    VastaaPoista
  3. Samoilla linjoilla ollaan!

    VastaaPoista
  4. Lopetin työpaikan ruokalassa syömisen, kun kasvisruokana oli välillä jauhelihakeittoa, välillä kana- tai kalakeittoa. Huoh.

    Kirja vaikuttaa oikein kiinnostavalta, kotimaisia kasvisruokakirjoja ( puhumattakaan vegaaneille tarkoitetuista keittokirjoista ), taitaa olla niukanlaisesti tarjolla. Ja tosiaan, silmänruokaakin näyttäisi olevan tarjolla. Tämä pitää hankkia omaan hyllyyn !

    VastaaPoista
  5. Tähän täytyy ilman muuta tutustua kirjanakin, blogiin jo kurkkasinkin.

    VastaaPoista
  6. Minä tilasin tämän. Olen ns. kasvissyöjä, mutta yhä enemmän alan kallistua vegaanisten ruokien puoleen. En halua alkaa absolutistiksi, mutta kun ihan älyttömän hyvää ruokaa saa tehtyä vähemmällä huonolla omallatunnolla, alkaa (kaltaiseni ihminen, en odota kaikkien olevan samanlaisia) väkisinkin miettiä, miksi pitäisi syömisillään aiheuttaa kärsimyksiä toisille.

    Tällaisia keittokirjoja ja Hesarin juttua mukaillen hyviä vegaaniravintoloita tarvittaisiin siksikin, ettei näitä valintoja pidettäisi vain epäilyttävän hippimarginaalin valintoina.

    VastaaPoista
  7. Kivaa leidit, samoilla aaltopituuksilla ollaan. Mulla eettiset kysymykset eivät ole mikään ainoa kriteeri ruoan suhteen, mutta vegeruoka ratkaisee monen huolet, vaikka lähtökohta olisi erilainen. Tähän tyyliin:

    1. Kehnolaatuiset ja lisäaineilla kyllästetyt elintarvikkeet harmittavat --> tee ruoat itse, kokkaa kasvispainotteisesti

    2. Painonhallinta mielessä --> tee ruoat itse, kokkaa kasvispainotteisesti

    3. Eläinten kohtelu mietityttää --> tee ruoat itse, kokkaa kasvispainotteisesti

    4. Elintarviketuotantoon tuhlattu energia harmittaa --> tee ruoat itse, kokkaa kasvispainotteisesti

    5. Ruoan pitäisi olla terveysvaikutteista --> tee ruoat itse, kokkaa kasvispainotteisesti

    Ja se Hesarin juttu oli todella osuva. Kasvisravintolavinkkejä saa tästä blogista, jota ei kyllä ole hetkeen päivitetty mutta arkisto on edelleen ajankohtainen.

    VastaaPoista
  8. Kiva ja kiinnostava postaus taas! Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että meillä on töissä loistavat kasvisruokavaihtoehdot. Jotenkin aina kiva huomata, miten monipuolista kasviksista saa aikaan. Kotona lasten takia laitetaan myös liharuokia, mutta olen yrittänyt noudattaa periaatetta, että vaikka ruokana olisi lihaa, teen ensin salaatin, ei sitten kiireessä unohdu. Täytyypä hommata tuo keittokirja, kiitos vinkistä Salla.

    VastaaPoista
  9. Ihanaa huomata että näin moni kirjabloggaajakin on samoilla linjoilla tässä asiassa :). Minä olen toistaiseksi pysynyt laitoskeittiösyöjänä juuri tuon sosiaalisen puolen takia. Kasvisruokaa tulee kuitenkin syötyä paljon vaikka sekasyöjä olenkin ja hyville kasvisruokaresepteille on kyllä aina käyttöä. Pitää ainakin selata tuota kirjaa (tai blogia) ja miettiä josko hankkisi ihan omaksi.

    VastaaPoista
  10. Kyllä mulla vähän oli epäilys, että kirjojen ystävien joukosta löytyy kasvisruokia arvostavaa väkeä. :)

    Joana: olet kyllä tosiaankin onnellisessa asemassa, tämänkin ketjun perusteella onnekas poikkeus...

    VastaaPoista
  11. Kiinnostava kirja, täytyykin tutustua, kuin myös tuohon blogivinkkiin! Meillä ei työpaikkaruokalaa olekaan, mutta tänä talvena opiskeluja jatkaneena huomasin, että 2,50 eurolla saa oikein tukevan ja maittavan kasvisruokavaihtoehdonkin koululla. Useasti se nimittäin näytti myös paremmalta kuin lihavaihtoehto.

    VastaaPoista
  12. Teresita, koulullanne on hienoa henkilökuntaa. :)

    VastaaPoista