Aapeli - Kimmo Taskinen: Siunattu hulluus

Siunatun hulluuden sarjakuvaversio oli hykerryttävän hauskaa luettavaa. Olen Kimmo Taskisen tyyliä kehunut jo hänen Veikko Huovisen novelleista tekemiensä sarjakuvien parissa, ja messevää luettavaa tämä Aapeli-sovituskin oli. Hieman epäilen, että Taskinen jopa pääsee keulimaan alkuperäisteoksen ohi. Innostuin niin paljon, että kävin lainaamassa Siunatun hulluuden kirjana, mutta pienen plarailun jälkeen en sitten, ainakaan vielä, tarttunutkaan siihen. Tuntuu, että se mikä oli huumoria muutama vuosikymmen sitten, tuntuu hieman tekohauskalta nyt. Taskinen taas on rakentanut dramaturgian huolella, ja hervottomat kuvat tuovat hauskuuden. Rumia, pottunokkaisia, avosuisia suomalaisnaamoja sarjakuva vilisee. Jos siis kaipaa taidenautinnoltaan hienostuneisuutta, cityhenkisyyttä ja kosmopoliittisuutta, ei kannata lukea tätä. Mutta mikäli arvostaa rehellistä suomalaista kansanperinnettä, tässäpä oiva valinta!

Tarinahan on mitä mainioin, ja lienee tuttu monille elokuva- tai kesäteatterisovituksista. Rummukaisen veljekset Ana ja Vilippus lähtevät kuskaamaan nuorinta veljeä Elmeriä hullujenhuoneelle. Isä on kuollut ja pöhkö, mykkä Elmeri syökin niin paljon. Vilippus on käynyt lääkäriltä luvan hommaamassa, tietenkin yksinään, eihän köyhästä talosta kahta miestä kannata lääkäriin lähettää. Anan ja Vilippuksen matkanteko ei suju ongelmitta, sillä vastaan tulee milloin minkäkinlaista eläjää, ja veljekset ajautuvat selkkauksiin milloin viinan, milloin ovelan saarnamiehen vuoksi. Samalla parannetaan maailmaa ja vilosohveerataan. Kun vihdoin viimein pitkältä matkalta päästään kotiin, on maailma taas hieman avarampi ja kotioloja osaa arvostaa enemmän.

Lue myös nämä:
Veikko Huovinen - Kimmo Taskinen: Pystyyn marinoitu nainen
Mauri Kunnas: Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus
Heikki Turunen: Simpauttaja