maanantai 31. elokuuta 2020

Margaret Yorke: Sovintouhri

Eräs Helmet-lukuhaasteen tarkoitus lienee, että lukijat löytäisivät itselleen uusia kirjoja ja kirjailijoita. Minun kohdallani haasteen kohta 26, "Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö" on ollut sellainen, johon ei ole tähän mennessä osunut yhtään kirjaa. Niinpä silmäilin lukuhaasteen Facebook-ryhmää, jossa suositeltiin dekkaristi Margaret Yorkea. Niinpä laitoin Sovintouhrin varaukseen kirjastosta.
 
Takakannessa kirjaa kuvataan "huikeaksi psykologiseksi trilleriksi". Kirja on julkaistu alun perin vuonna 1988, suomeksi tämä on julkaistu 1989. 

Kirja on eräänlainen Rikos ja rangaistus -muunnelma: siinä pohditaan, voiko toisen ihmisen tappamisen sivuuttaa ilman tunnontuskia ja millaisia seurauksia tällä on. Epämiellyttävä ja viinaanmenevä Gordon on tappanut ensimmäisen vaimonsa Annen. Oikeudenkäynnissä Annen maine mustattiin ja Gordon tuntui pääsevän vähällä. Gordonin toinen vaimo Carrie on huoleton, materialistinen nuori nainen, joka pyrkii maksimoimaan oman etunsa. Carrie tutustuu viattomaan nuoreen Nicholakseen, joka ihastuu Carrieen tietämättä tämän olevan naimisissa.

Kirjassa on vahvaa ajankuvaa: puheluita soitetaan puhelinkopeista, tietotekniikka on toimistotyössä uutta ja ihmeellistä, erilaisia matalan kynnyksen hanttihommia on pienilläkin paikkakunnilla runsaasti tarjolla ja parikymppisille on ihan tavallista mennä nopeasti naimisiin. Yorkella on tekstissään feministinen pohjavire, joka kuitenkin melkein peittyy ajankuvauksen ja tapakulttuurin alle: tämä näkyy vaikkapa eri henkilöhahmojen pohdiskellessa sitä, voiko nalkutus oikeuttaa perheväkivallan. Myös kirjassa kuvattu prostituutio on tulkittavissa kahdella tavalla: tietystä näkökulmasta katsottuna Yorke kirjoittaa itsenäisen naisen vapaasti valitsemasta seksityöstä, kun taas joidenkin henkilöhahmojen puheissa prostituutio jättää vahvan negatiivisen leiman.

Tämän perusteella kirja hieman tasapainoilee sen välillä, onko se aikansa lapsi, johon uusien lukijasukupolvien on vaikea samastua, vai onko se aikaa kestävä lukukokemus, jossa ihmiskuvaus kantaa tulevaisuuteen. Täytyypä hieman perehtyä internetissä Margaret Yorken kirjailijauraan, kritiikkeihin ja lukijakommentteihin.
 
Käännöksestä
 
Suomentaja Kaarina Turtia on tehnyt hyvää työtä. Kirjan kieli on hyvää suomea, johon ei ole jäänyt anglismeja tai englannin kielen rakenteita. 

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea aivan uudesta, vanhasta löydöstä. Helmet-lukuhaasteessa näitä löytöjä tulee vastaan.

    On myös ihanaa, että blogisi on jälleen aktiivinen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Lukuhaasteeseen on jonossa muitakin itselleni uusia valintoja, joten jospa niistäkin ehtii bloggaamaan, kunhan saan luettua.

    VastaaPoista