maanantai 10. helmikuuta 2014

Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat

Kansi: Mika Tuominen / WSOY.
Runebergin päivää vietettiin viime viikolla, mutta Vänrikki Stålin tarinoista bloggaaminen näin lähes merkkipäivänä on sattumaa. Lainasin äänikirjan varmaan joskus marraskuussa, mutta kuunteleminen on ollut sen verran pätkittäistä, että vasta nyt sain kahdeksantuntisen äänikirjan loppuun. Äänikirja on kyllä mahtavan kätevä tapa paikata aukkoja sivistyksessä, sillä en ole lukenut Vänrikki Stålin tarinoita aiemmin, edes koulussa en muista niitä juurikaan luetetun.

Tämä ei silti tarkoita sitä, etteivätkö Vänrikki Stålin tarinat olisivat tuntuneet tutuilta. Niihin on viitattu suomalaisessa kirjallisuudessa ja kulttuurissa niin paljon, että monet runot kuulostivat hyvinkin tutuilta. Runebergintorttujen syömisen lisäksi Vänrikki Stålin tarinoiden kunniaksi voisi juoda vaikkapa tuopillisen Sandels-olutta, sillä veikkaan että Olvin tuotemerkin nimeämiseen Runebergin kirjallinen tuotanto on vaikuttanut vahvasti.

Äänikirjassa oli peräkkäin suomennettu runo ja alkuperäinen ruotsinkielinen teksti. Lukijana oli äänikirjamestari Lars Svedberg, joka annosteli sopivasti paatosta ja draamaa silloin kun niitä tarvittiin. Suomentaja Juhani Lindholmin kirjoittamat kommentit ykkös- ja kakkososan jälkeen valaisivat teoksen taustoja.

Vaikka tiesin odottaa romantisoitua ja kansallismielistä näkemystä Suomen sodasta, olin silti yllättynyt runojen tyylistä. Vaikka Vänrikki kuuluukin Suomen kirjallisuushistorian aarteisiin, oli runoteos näin 2010-luvun lukuharrastajalle melkoisen propagandistinen. Runeberg ihannoi muun muassa lapsisotilaita ja teini-isyyttä - runoissa 15-vuotiaat nuorukaiset kuolevat sankarikuoleman mutta ovat tätä ennen ehtineet jo siittää lapsia.

Mutta totta kai oman aikansa ihanteiden valossa runot ovat ymmärrettäviä. Ja on niissä paljon ajatonta mukana vieläkin: ilmeikkäät luonnekuvaukset eri henkilöhahmoista vaikka. Erityisen hauskaa oli bongailla kohtia, jotka ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä kirjallisuusviitteiden ansiosta.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan yhteydessä muistetaan usein mainita, että Linna halusi kirjoittaa sodasta realistisen vastapainon yleville runebergilaisille ihanteille. Hassua kyllä, kuunnellessa minusta tuntui että juuri Tuntematon sotilas on ollut eräs parhaita sisäänheittäjiäni Vänrikki Stålin tarinoiden pariin.

Tämän jatkoksi sopisi lukea vaikka Topeliuksen Välskärin kertomuksia.  Se löytyykin Project Gutenbergin sivuilta ilmaisena e-kirjana, joten teos olisi siis helposti saatavillakin.

Käännöksestä

Juhani Lindholmin uusi käännös on vuodelta 2008. Muita suomennoksia on useita, niistä löytyyn perustietoa Wikipediasta. Suomennos oli mielestäni varsin onnistunut. Mitallisenakin se oli selkeää nykykieltä ja miellyttävää kuunneltavaa. Toki nyt voisin seuraavaksi lukea vanhempia suomennoksia vertailun vuoksi, varsinkin kun Runeberg-sitaatit ovat levinneet pitkälti juuri vanhojen suomennosten kieliasussa.

16 kommenttia:

  1. No nyt olen kyllä kateellinen oivalluksestasi, tuo äänikirja oli varmasti loistava ratkaisu tähän. Olen itse hiiiiitaaaasti lukenut näitä läpi viime syksystä alkaen, mutta homma ei oikein tahdo edistyä, koska joudun lukemaan vähintään puoliääneen itselleni, että saisin selvää - minulla on nimittäin Cajanderin suomennos vuodelta 1889 käsillä... :D

    Etenkin Wilhelm von Schwerin on kieltämättä hiukka 'ihanteellinen'!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempiin suomennoksiin vertailu kiinnostaisi, mutta tämä Lindholmin käännös oli kyllä ihanan ymmärrettävä! :)

      Poista
  2. Luen pienissä pätkissä Vänrikki Stoolia sekä Pasi Heikuran Aristoteleen kantapää -radio-ohjelmasta koottua kirjaa. Sattumalta juuri Runebergin päivänä satuin lukemaan jälkimmäisestä kirjasta Teivas Oksalan haastattelun otsikolla Vänrikki Stålin lentävät lauseet. Hän myös vertailee eri suomennoksia ja on itsekin kääntänyt Vänrikki Stoolin suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattumalta satuin lukemaan... Voi hyvänen aika. Ei pitäisi pauhata lapsille jos yrittää saada ymmärrettävän lauseen aikaiseksi.

      Poista
    2. Hih, turha itsekritikki pois! Voisinpa kurkata löytyykö noita radiojuttuja Yle Areenasta...

      Poista
  3. Luin Cajanderin suomennoksen juuri Runebergin päiväksi 20 vuoden tauon jälkeen. Minua kiinnostaisivat nämä uudet suomennokset. Äänikirja sekä suomeksi että ruotsiksi kuulostaa niin hyvältä idealta.

    Vänrikki Stoolin tarinoiden henkilökuvaus ja huumori ovat yllättävän ajattomia, ja sankaruus ehkä lopulta myös. Eihän tarvitse kuin katsoa hetki jotain amerikkalaista tv-sarjaa, jossa ylistetään isänmaata ja sen edestä uhrautumista. Tekeehän Tuntematon sotilaskin tavallisista rivimiehistä sankareita, vaikka myös kritisoi runebergiläisyyttä. Joka tapauksessa, mitä elävin klassikko tämä oli lukukokemuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta saisikin väittelyn aikaiseksi, että tekeekö Tuntematon rivimiehistä sankareita vai ei. ;) Melkoisen tunteenomaisen painolastin kun Tuntematonkin on vuosikymmenien aikana päälleen kerännyt...

      Poista
  4. Anonyymi11.2.14

    Nykyajan silmälaseilla katseltuna 15-vuotiasta voidaan pitää sekä lapsisotilaana että teini-isänä, mutta Suomen-sodan aikoihin - näin olen ymmärtänyt -15-vuotias täytti paikkansa aikuisten rinnalla monessa toimessa. - Useissa eurooppalaisissa armeijoissa keskenkasvuiset olivat sotajoukon etunenässä rumpaleina, antamassa tahtia jäljessä marssiville. Vaikka rumpalipoikia ensimmäisinä luoteihin kaatuikin, jäi aina muutamia henkiin ja palasi kotiin, ehkä perustamaan perheen ja kertomaan tarinaansa elossa oleville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ihmisen "sosiaalinen ikä" on eri aikoina vaihdellut kovasti! Nyky-Suomessa tuskin kuitenkaan ihannoidaan sitä, että 15-vuotias lähtee hurmahenkisenä uhraamaan itsensä sotaan. Lähinnä tulee mieleen keskustelu siitä, miten vaikka länsimaiden muslimiteinejä on yritetty värvätä Lähi-idän sotiin yms.

      Poista
  5. Taas Runebergin päivänä mielessäni kävi, että voisihan sitä joskus tutustua Runebergin tiimoilta muuhunkin kuin torttuihin! :) Äänikirja kuulostaa hyvältä ajatukselta.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi15.2.14

    Mutta ei kai Sotilaspoika-runossa väitettykään, että sen päähenkilö olisi tullut isäksi 15-vuotiaana? Siinähän sanotaan vain, että hän meni armeijaan 15-vuotiaana, ja että runon kertoja oli lapsi, kun hänen isänsä kaatui.

    Jos sotilaspoika oli todella tullut isäksi 15-vuotiaana, runon kertoja olisi au-lapsi, sillä vuoden 1734 naimakaaren mukaan miespuoliset henkilöt saivat laillisesti avioitua 21-vuotiaana, naisilla ikäraja oli 15.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi16.2.14

    Edelliseen kommenttiini lisäystä: Runebergin kronologia on muutenkin Sotilaspojassa aika horjuvaa. Kertojahan mainitsee isänsä isän, joka kuoli v. 1789 käydyssä Utin taistelussa. Se vielä sopii kertojan isän ikään (hän olisi siten vähintään 19-vuotias Suomen sodan alkaessa), mutta sitten hän mainitsee isoisänsä isän, joka oli "mies Kaarlen" eli karoliini (Kaarle XII kuoli 1719), ja kuollut Lappeenrannan taistelussa 1741. Tämä tekisi sekä isoisästä että isoisoisästä aika vanhoja aktiivipalveluksessa olleiksi sotilaiksi.

    Mutta kuulostaahan se tietysti komealta. että samasta suvusta kolme sukupolvea on kaatunut taistelussa. Runon kertojalle vaan ei tainnut (onneksi) tulla osakseen samanlaista kohtaloa, ellei hän sitten pestautunut Venäjän armeijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asiantuntevista kommenteistasi! Tämähän onkin jännä asia tämä Vänrikki-runojen kronologia... :)

      Poista
  8. Pienenä sivuhuomiona, että Olvin Sandels -oluen takaetiketeissä on pientä Vänrikki Stool -triviaa tai muuten vain siinä mainittujen henkilöiden suuhun laitettuja anekdootteja eli oikein arvailit nimen olevan kirjallista perua.

    VastaaPoista