Joulukuisen muuton myötä sain taas kerran uuden lähikirjaston. Tällä hetkellä se on vanha helsinkiläinen Rikhardinkadun kirjasto. Kirjasto on oikein viehättävä ja tunnelmallinen, mutta jotenkaan en ole ehtinyt vielä viettämään siellä kunnollisia selailu- ja lueskelutuokioita, vaan olen lähinnä käväissyt pikaisilla lainaus- ja palautusreissuilla. Mutta jälleen kerran "suositteluhyllyt" tarjosivat hyvää luettavaa, sillä viime reissulla nappasin sellaisesta mukaani Anssi Kelan esikoisromaanin Kesä Kalevi Sorsan kanssa.Kirjan lukeminen kiinnosti minua jo silloin kun se ilmestyi, mutta jotenkin ei sitten tullutkaan tartuttua siihen. Nyt oli sopiva hetki, ja täytyy sanoa että kirja oli todella positiivinen yllätys, ennakkomainettaan paljon parempi. Huonoimmillaan "julkkiskirjat" ovat sellaisia, ettei niitä olisi ollut mitään syytä julkaista taviksen kirjoittamina. Mutta tämän kirjan olisi kyllä voinut julkaista aivan hyvin vaikka kirjoittaja ei olisikaan ollut mainetta niittänyt muusikko. Vertaisin tätä kirjaa näyttelijä Ville Virtasen hienoon romaaniin Menkää mielenhäiriöön. Vaikka tyylillisesti kirjat ovat kaukana toisistaan, niitä yhdistää se, että kirjoittaja on kunnostautunut jollakin toisella taiteen alalla. Siitä on se hyöty, että kirjallinen ilmaisu on jokseenkin kypsää ja täysipainoista, mutta koska kirjoittaminen on syrjähyppy varsinaisesta leipälajista, tulee tekstiin mukavan tuore viritys, jota ei useinkaan ole niillä esikoiskirjailijoilla, jotka ovat puristaneet 20 vuoden sydänverensä esikoisteoksiinsa.
Ihan täydellinen ei Kesä Kalevi Sorsan kanssa sentään ole, jonkin verran tekstiin on jäänyt kliseisyyksiä ja pientä haparointia. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin sydämeenkäyvä, puhutteleva ja vetävä tarina. Kiinnostavaksi sen tekee päähenkilö Johannes. Hän edustaa niitä herkkiä nuoria miehiä, joiden puolesta jotkut henrylaasaset ja timohännikäiset kirjoittelevat katkeraan, syyttävään ja naisia alentavaan sävyyn. Johannes on ollut nuorena koulukiusattu, aikuisena ystävätön, ujo ja huono tutustumaan muihin, edes työkavereihinsa. Kela ei kuitenkaan vyörytä Johanneksen ongelmia koko muun maailman harteille, vaan maalaa hänestä inhimillisen, herkän ja ymmärtäväisen kuvan. Liekö Kela sellaisia uuden ajan miehiä, jotka rupeavat olemaan jo jollakin tasolla vapaita perinteisestä miesihanteesta, johon kuuluu kovuus, uhoaminen ja väkivalta. Johannes on kaikessa rauhassa oma epävarma itsensä ja hyvä niin.
Tosin juuri epävarmuuden voittaminen onkin kirjan keskeisin teema. Kirjan alussa Johannes kuntouttaa itseään: hän on ollut onnettomuudessa eikä muista edellisen kahden viikon tapahtumista mitään. Hän saa mielikuvituskaverin, kun entinen pääministeri, Kalevi Sorsa -vainaa ilmestyy hänelle ja alkaa jakaa elämänohjeita.
Asetelma kuulostaa päättömältä, mutta on itse asiassa varsin toimiva. Kalevi Sorsan hahmo on hyvä auktoriteetti Johannekselle. Hän edustaa tasapainoisuutta, järkevyyttä, elämänhallintaa ja kokemusta. Johannes saa häneltä hyviä neuvoja muistikatkojensa paikkailuihin sekä sosiaalisten taitojensa kasvattamiseen.
Kirjassa vuorottelee kaksi tasoa: Johanneksen nykyhetki sekä aika ennen onnettomuutta. Jos olisin saanut päättää, olisin nimennyt luvut tyyliin "ennen" ja "nyt", jotta lukujen alussa olisi ollut heti kärryillä, kummassa aikatasossa liikutaan. No nyt muistisääntönä on että toisessa kerronta on imperfektissä, toisessa preesensissä. Lyhytaikaisia sekaannuksia kaksitasoisuus kuitenkin minulle välillä aiheutti.
Muita tärkeitä hahmoja kirjassa ovat paras ystävä Markus, ihastuksen kohde Heidi sekä Johanneksen äiti. Äiti-poikasuhteesta irtoaa huumoria, ja muutenkin kirjassa on mukavaa, hymyilyttävää, hyväntuulista huumoria. Vakavaan sävyyn käsitellään Johanneksen ja Markuksen lapsuusmuistoja, mm. koulukiusatuksi tulemista.
Jossakin vaiheessa kirja tempaisi mukaansa, hyvän tarinan merkki on että pitää päästä tekstissä nopeasti eteenpäin jotta saisi tietää miten käy, ja kirjan loppuessa harmittaa kun tarina loppuu. Mukava tuttavuus oli tämä kirja, voin suositella.
Tekstit
Tykkäsin kovasti siitä miten kirjassa on yhdistetty huumori ja vakavat teemat sekä siitä miten tarina kiepsahtikin yhtäkkiä kepeästä synkemmäksi. Politiikka on minulle melko epäkiinnostava aihe, mutta Kela on onnistunut tekemään tässä poliittisesta hahmosta kiinnostavan :D Loistava kesäkirja!
VastaaPoista