Lasten kanssa Helsingin Kirjamessuilla

Esiinnyin Helsingin Kirjamessuilla sunnuntaina 26.10.2025 yhteishaastattelussa. Sain Kirjamessuilta pääsyliput. Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeen mukaan vaikuttajamarkkinointi pitää merkitä selkeästi. Tämä artikkeli on määritelmän mukaan markkinointia eli mainos.

 

Helsingin Kirjamessut 2025. Kuva: Omer Levin / Messukeskus.

 

Minulla oli ilo ja kunnia päästä esiintymään Helsingin Kirjamessuilla osana ryhmähaastattelua. Sunnuntaina klo 13 Töölönlahti-lavalla käydyssä keskustelussa aiheena olivat Blogistanian kirjallisuuspalkinnot. Amman lukuhetken Aino-Maria Savolainen haastatteli minua ja kaksinkertaisia Blogistania-voittajia, Anni Kytömäkeä ja Leena Paasiota.

Kalenteripalapeliarkea elävänä ruuhkavuosiäitinä totesin, että tällä kertaa lähden messuille lasten kanssa. Täydensin katrasta vielä yhdellä lisälapsella, eli mukanani oli neljä alakouluikäistä assistenttia. Kuten Annikin Runofestivaaleilla käydessä totesin, lasten kanssa tapahtuman onnistumiskriteerit ovat hieman toisenlaiset kuin yksin liikkuessa. Lasten kanssa olennaista on, ovatko vessajonot kohtuulliset, löytyykö kohtuuhintaista ja kaikille maistuvaa ruokaa ja osallistavaa, lapsille mielekästä tekemistä.

Messukeskus on uudistanut ravintolavalikoimaansa parin viime vuoden ajan, mutta kirjamessuruuhkan muistaen päätin silti viedä katraani syömään buffetlounasta ennen messukeskukseen menoa. Käskin kaikkien pakata reppuun myös hyvät välipalaeväät ja vesipullot. Paikan päällä vaikutti siltä, että ruuhka oli kirjamessusunnuntaiksi varsin kohtuullinen. Koska kirjamessut tekivät kävijäennätyksensä – yli 100 000 kävijää – jäin miettimään, että olikohan messualuetta hieman väljennetty. Koska halli ei veny, oliko myyntipisteitä myyty hieman aiempaa vähemmän ja näin saatu käytäviä suuremmiksi? Pisteeltä toiselle kävely oli takavuosiin verrattuna suorastaan sujuvan väljää eivätkä kahvilatkaan vaikuttaneet ihan täyteen pakatuilta. Vessajonoja oli, mutta jonot etenivät sutjakan nopeasti.

Lapsiseuralaisiani pöyristytti ajatus siitä, että heidän pitäisi jaksaa kuunnella jotain minun haastatteluani puoli tuntia, joten sovimme että he voivat seikkailla alueella keskenään esityksen ajan. Messukeskuksen ympäristöä voi pitää melko turvallisena, koska ulos ei pääse vahingossa eksymään. Ilmeisesti itsenäinen asiointi sujui ihan tarpeeksi hyvin.

Kirjailijoiden kiitokset kirjasomelle

Olin valmistautunut haastatteluun printtaamalla mukaan Blogistania-tilastoja, mutta puolen tunnin aikarajaus on sen verran napakka, että kauhean syvälle historiaan keskustelussa ei menty. Sydäntä lämmitti kuulla, miten kirjailijat Kytömäki ja Paasio kiittivät kirjablogien ja kirjasomen tekijöitä. En miellä blogin kirjoittamista työksi, mutta toki teen työtä blogin eteen, kun kirjoitan ja julkaisen tekstejä nettiin. Blogien kulta-aika on mielestäni jossakin kaukana takanapäin, joten olipa mukavaa kuulla, että kirjailijat kokevat verkkoarviot merkityksellisiksi ja tärkeiksi. Suomenkielinen kirjasome on nykyään varsin laaja. Kirjailijoiden kommenttien perusteella kirjasomella on painoarvoa.

 

Kuva: Kirsi Hietanen.

Esiintymiseni jälkeen meille jäi vapaata kiertelyaikaa. Vuosien varrella olen todennut, että kirjamessuista saa eniten irti, jos tutustuu ohjelmaan etukäteen ja suunnittelee itselleen aikataulun ja reitin. Tänä vuonna en ollut sitä tehnyt, joten niinpä messukokemus jäi vähän sellaiseksi alennuspinoilla laahustamiseksi. Jotenkaan en meinaa spontaanisti osua messuhulinassa mihinkään erityisen sykähdyttävään ohjelmanumeroon. Illalla kotona messulehteä lueskellessa sitten harmitti, että miksi en ymmärtänyt mennä sinne ja tänne.

Alakouluikäiset messuilla kävijät vaikuttivat hieman väliinputoajilta, vaikka noin periaatteessa messuilla panostetaan lasten ja nuorten lukemiseen paljon. Mutta kun kirjapinoja katseli omien huollettavien silmin, tuntui että kymmenen euron taskuraha ei meinannut riittää oikein mihinkään. Lasten uutuuskirjoja myytiin 12-20 euron hintaan ja simppeleimmät kuvakirjat ovat selvästi pienemmille suunnattuja. Lisäksi yhdellä lapsista oli mielessä erään uutuuskirjan ostaminen, mutta vaikka porukalla kierrettiin oikean kustantamon ja isoimman kirjakaupan pinoja ja kyseltiin apua työntekijöiltä, vasta viides myyjä osasi neuvoa meidät oikean pinon luo ja kirja löytyi.

No, ainakin lapset pääsivät näkemään messuhulinaa ja -tunnelmaa ja lopulta rahaa käytettiin karkkeihin ja krääsään. Ja olen varma, että messuilla olisi ollut vaikka mitä meidän porukalle sopivaa ohjelmaa ja ostettavaa, mutta etukäteissuunnittelu oli jäänyt kevyeksi emmekä törmänneet mihinkään yllättäviin helmiin.

Minulla oli mielessäni yksi täsmäostos ja sen sain tehtyä: Cozy Publishingin pisteellä myytiin Retkiruokakirjaa, jonka olen lukenut kirjastolainana ja jonka hyvät kuivausohjeet ovat jääneet mieleen. Lisäksi vanha tuttuni lahjoitti minulle omakustannekirjansa. Jussi Pakkasen Usvain oppi I - Punaiset kuningattaret on esitelty Goodreads-kirjapalvelussa.

Monet kirjabloggaajat pääsivät heittäytymään messutunnelmaan paljon perusteellisemmin ja paremmin. Kannattaa käydä lukemassa monipuolisempia raportteja vaikkapa Kulttuuri kukoistaa -blogissa ja Tuulevin kirjablogissa.