 |
| Kuva: David Klöcker Ehrenstrahl: Kaarle XI. Wikimedia Commons |
Toisessa osaan kuuluvat jaksot Kapinassa omaa onneaan vastaan, Noita-akka ja Mainiemen linna. Päähenkilönä ensimmäisen osan päähenkilöiden poika, kreivi Bernhard Bertelsköld. Hänen vaiheitaan seurataan halki 1600-luvun jälkipuoliskon. Mukaan mahtuu rakkautta, petollisuutta, seikkailuja ja ajan poliittisiin kamppailuihin osallistumista. Taustalla kummittelee Bertelsköldin suvun mystinen sormus, kuninkaan sormus, jonka kantajaa seuraavat siunaus ja kirous...
Kirjassa oli upeita kohtauksia, kuten noitaoikeudenkäynti ja 1600-luvun lopun koettelevien nälkävuosien kuvaus. Loppupuolella aikaa käytetään kuningas Kaarle XI:n toimeenpanemaan reduktioon (kirjassa reduktsioni), jossa aateliston valtaa riisuttiin ja kuninkaan valtaa kasvatettiin. Topelius on luonut herkullisia henkilöhahmoja: inhimillisiä hyviksiä ja kihelmöivän ilkeitä pahiksia. Miljöökuvaus on mukaansatempaavaa, historia herää henkiin.
Joten jos joululomastasi puuttuu vielä jokin vetävä historiallinen romaani etkä ole vielä lukenut Välskärin kertomuksia, suosittelen lämpimästi uppoutumaan tähän pitkinä joulunpyhinä.
Käännöksestä
Juhani Ahon ihanan vanhahtavaa ja kaunista suomea lukee ilokseen. Näin kreivitär Ebba pohtii juhlien järjestämistä: "Meillä täytyy olla täydellinen paimennäytelmä, vai mitä luulet, kenties olisi parempi esittää jokin allegoorinen tai jokin muinaistarullinen näytelmä?"
Tekstit
Tässä vaiheessa on hieman ristiriitainen suhtautuminen pitäisikö lukea vai ei...kun vanhemman sukupolven keskuudessa tämä (tai siis ilmeisesti se ensimmäinen osa) on usein mainittu aikamoisena vihakirjallisuutena joka näkyi ja kuului ihmisten suhtautumisessa jesuiittoihin tai katolilaisuuteen ylipäänsä, minun sukupolveni taas ei kirjaa juurikaan tunne mutta en ole varma onko se niin paha asia...
VastaaPoistaMutta toisaalta se vähän kiinnostaakin juuri yllämainitusta syystä, tokihan kaunokirjallinen kiihotus kansanryhmiä vastaan on mielenkiintoinen ilmiö.
En kyllä menisi sanomaan edes tuota ykkösosaa vihakirjallisuudeksi. Toki kirja on aikansa lapsi siinä mielessä, että siinä on tietynlaisia stereotypioita eri ihmisryhmistä, mutta vanhemman kirjallisuuden ystävänä olet varmasti törmännyt samantasoisiin monissa muissakin kirjoissa. :)
PoistaNiin, eipä kai siinä sen kummempia tavoiteltu kuin vaikka tuossa vastalukemassani Maltan haukassa ja sen homohahmo Joel Cairossa (joka toki myös on saanut jotkut nykylukijat nikottelemaan).
PoistaMutta ilmeisesti koska hahmo on kuitenkin sen verran harvinainen, kirja paljon luettu (myös esim. kouluissa) ja Suomessa on vähän taipumusta tiukkaan realismin perinteeseen siiloinkin kun ei varsinaisesti pitäisi niin on ollut ilmeisen leimaa-antava hahmo (itse asiassa juuri viime kuussa FB:n Lukuhaaste-tapahtumassa yksi lukija oli ohimennen maininnut Välskärin kertomukset ja jatkanut tyyliin että siitä oppi millaisia jesuiitat ovat, ilmeisen vakavissaan...)
Kannattaa kokeilla ja arvioida itse. :) Pahisjesuiitta oli kyllä hyvin luotu hahmo, mutta yhtä kiinnostavia pahiksia oli kyllä kakkososassakin, eivätkä he olleet jesuiittoja.
Poista