 |
| Kansi: Saga Egmont FI. |
Naiset vain nauroivat.
- Sen kun kuulevat, Aini kuohahti. - Minä voin antaa vamppaamisen pikakurssin ilmaiseksi kenelle tahansa. Ei tarvitse mitään muuta kuin sanoa kapakassa ylikireälle miehelle, että unohdetaanpa nyt vähäksi aikaa työasiat. Mennään meille ja kerrot alkuun yhden vuorokauden itsestäsi.
Elsa Anttilan Kanaria kutsuu valikoitui luettavaksi, kun etsin Helmet-lukuhaasteeseen kirjaa, joka sopisi kohtiin "Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet". Koska luin hiljakkoin Taina Kinnusen kirjan Kalifornia kutsuu, kokeilin kirjaston verkkopalvelun hakukenttään hakua "kutsuu" ja katsoin, millaisia kirjoja nousi tulosten joukkoon. Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi ollut myös Siperia kutsuu!
Elsa Anttila oli Jorma Kurvisen taiteilijanimi. Kurvinen oli todella tuottelias kirjailija, jonka tunnetuin luomus on Susikoira Roi. Itsekin luin lapsena ja nuorena ahkerasti Roi-sarjaa ja pidin siitä kovasti. Elsa Anttilan nimellä julkaistut kirjat olivat 1990-luvulla näkyvästi esillä kirjastojen viihdehyllyissä, mutta en muista koskaan ennen tarttuneeni näihin. Uusia painoksia kirjoista ei ole hetkeen otettu paperimuodossa, mutta Elisa Kirjassa näitä on julkaistu houkuttelevan hintaisina e-kirjoina, joten helppouden nimissä päädyin itsekin e-kirjaostoksille. En ole jaksanut selvittää, miten saisi Elisa Kirjan e-kirjat siirrettyä Kindle-lukulaitteelleni, joten luin tämän kirjan iPadin avulla Elisa Kirjan mobiilisovelluksesta.
Lukukokemus oli paikoin hämmentävä ja sai minut googlettamaan lisätietoa Jorma Kurvisen vaiheista kirjailijana. Kannattaa lukea vaikka Kalevassa julkaistu muistokirjoitus ja Oukan sivujen kirjailijaesittely.
Kanaria kutsuu on ilmestynyt alun perin vuonna 1994 ja ajankuva näkyy kirjassa vahvasti. Kirjaa ei ole nimetty yhtä raflaavasti kuin monia muita, varsin hauskankuuloisia Elsa Anttila -kirjoja: Kai miehestä eroon pääsee, Meikätyttö ei niiaa, Huijarin tuntee jo tuoksusta. Tuotteliaan ammattikirjoittajan kädenjälki näkyy siinä, että Kanaria kutsuu on täynnä toimintaa. Lukijan ei tarvitse tylsistyä jahkailuun, sillä kirjassa tapahtuu koko ajan jotain. Jo ensimmäinen luku on vauhdikas ja keskeiset käänteet esitellään lukijalle nopeasti: päähenkilö Reetalla on tullut ryppy rakkauteen heilansa Karin kanssa ja hän värvää tätinsä mukaan Kanarian-matkalle, jonne piti lähteä Karin kanssa.
Toimintaa riittää, mutta puuttuvat ainekset ovat psykologinen syvyys ja loogisuus. Ei viihdekirjassa tarvitse mitään syväluotaavaa ihmissielun tutkimista välttämättä olla, mutta Kanaria kutsuu -kirjan henkilöt ovat pääosin hyvin ohuita ja stereotyyppisiä, juuri ja juuri sen verran inhimillisiä, että jonkinlainen samastuminen syntyy. Kirjan tapahtumat ovat paikoin lähes järjenvastaisia: Kanarialle lähtee valtava lössi saman työpaikan jäseniä, jotka ovat saippuaoopperamaisesti sukua toisilleen ja näkyvin porukka on noin neljän viiden naisen "Iloiset eronneet", jotka ovat kaikki olleet saman miehen kanssa naimisissa. Luonnollisestikin kyseisellä miehellä on matkalla mukana uusin morsiamensa.
Kanaria kutsuu saattaisi toimia parhaiten kesäteatterinäytelmänä, koska pienellä editoinnilla tarinasta saisi dramatisoitua vetävän näytelmän, jossa riittäisi kesäteatteriin sopivia rooleja.
Huomioni kiinnitti myös toistuvat viittaukset julkisuuden henkilöihin. Kanarialaisessa yökerhossa juontajana on Lyly Rajala ja eräs henkilöhahmo voihkii, ettei toimittajana "ole mikään Yrsa Stenius tai Harri Saukkomaa". Siis se sama Saukkomaa, josta viime kesäkuussa oli otsikoissa annettuaan viestintäkoulutusta silloiselle valtiovarainministeri Katri Kulmunille. Persoonallinen kielikuva oli tämäkin: "Mies seisoi ovensuussa kuin Sven Hedin Kaukaasian arolla." Oli pakko googlettaa, kuka Hedin oli ja löysinkin kuvan, jossa hän seisoo arolla.
Ehkäpä Kanaria kutsuu täyttää hyvin "käyttökirjallisuuden" tehtävän: se on kirja, jonka voi lukea, jos tekee mieli lukea viihdettä. Lukeminen on sujuvaa, ei tarvitse takkuilla kirjan kanssa viikkotolkulla. Mitään elämää suurempaa taidetta tämä ei kuitenkaan ollut - toki kaiken kirjallisuuden ei tarvitse sellaista ollakaan.
Tekstit
Ihan uusi tieto minulle, että Jorma Kurvinen on kirjoittanut tällä nimellä, mielenkiintoista kuulla. Elsa Anttila on jotenkin hämärästi tuttu nimi, mutta en ole tainnut lukea hänen kirjojaan.
VastaaPoistaKyllä näitä hömpännälkään voi vetäistä. :)
Poista