Helsingissä asumisessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että täällä on paljon divareita ja ne ovat yleensä hyvätasoisia. Piipahdin männäviikolla Vaasankadulla Divari Kalevassa tutustumisreissulla, ja sieltä lähti tämä priimakuntoinen Jude Deverauxin Perijätär mukaan vitosella. Olisiko ollut lahjaksi saatu kirja tai kiertoon pistetty arvostelukappale, sillä kirja oli aivan virheettömässä kunnossa ja vaikutti lähes koskemattomalta. Divari Kalevassa oli muutenkin mukava shoppailla, sillä siellä hyllyt olivat hyvässä järjestyksessä, kirjat oli luokiteltu ja aakkostettu ja lisäksi siellä oli halukkaille ilmainen kahvitarjoilu.Perijätär on ilmestynyt alun perin vuonna 1995. Suomeksi kirja on ilmestynyt alunperin Book Studion pokkarina, mutta tämä Gummeruksen uusi, kovakantinen painos on vuodelta 2006. Kesäviihteeksi pitkäaikainen suosikkini Deveraux oli omiaan, vaikka aivan kärkikastiin viihdyttävyydessä tämä kirja ei noussut. Kirjassa rikas perijätär Axia saa tietää, että hänen isänsä on sopinut hänen naittamisestaan. Köyhä mutta komea Jamie Montgomery määrätään saattamaan Axia tulevan miehensä luo. Seurueeseen kuuluvat myös Axian kuvankaunis pikkuserkku Frances ja uskollinen rampa ystävä Tode. Jamien kotipuolessa hänen siskonsa Berengaria ja Joby punovat kovasti juonia Jamien pään menoksi - he toivovat rahakasta naimakauppaa, jotta perhe selviäisi talousvaikeuksistaan.
Juoneen kuuluu eräs populäärikulttuurissa varsin käytetty temppu - roolien vaihdos. Axia haluaa kokea edes hetken tavallista elämää ja Frances taas nauttia palvonnasta, joten he sopivat esiintyvänsä toistensa hahmossa matkan ajan. Koska Jamie ei ole ikinä tavannut naisia ennemmin, temppu uppoaa häneen täysin. Samalla lailla Deveraux loi jännitettä Ylämaan laulussa, kun sankaritar pukeutui pojaksi.
Juonessa rikotaan kevyesti historialliseen ympäristöön sijoitetun hömppäkirjallisuuden lainalaisuuksia: sankaritar esimerkiksi osoittaa seksuaalista aktiivisuutta ja luopuu iloiten neitsyydestään. Lisäksi Axia on piristävän topakka: taloudellinen ja aikaansaapa. Lopulta juonenkäänteet tietenkin lutviutuvat niin, että kaikki saavat itselleen sopivan parin ja ovat tyytyväisiä.
Kuten sanottu, Deverauxin parhaimmistoon tämä kirja ei lukeudu. Mutta täytti tehtävänsä - viihdyin.
Myös Kirjahyllyn kätköistä -blogin Mandi on lukenut Deverauxia ahkerasti.
Ps. Edellisen kyselyn tulokset yllättivät, sillä kesän suosituimmaksi terassiseuraksi äänestettiin vanha hurmuri Rhett Butler. Suomalainen supersankari Rokan Antti kiilasi kakkoseksi, ja telkkarin hurmaava vampyyri Eric jäi pronssille.
Hmm, miksiköhän melkein jokaisessa Devereaux'n kirjassa on joku Montgomery? :D
VastaaPoistaMoikka Anki! Deverauxin kymmeniä kirjoja käsittelevässä tuotannossa vilisee Montgomeryjä aika lailla. Samoin Taggerteja. Lukijat ovat piirrelleet erilaisia sukukarttoja nettiin näistä hahmoista. Ei kai siihen mitään sen kummempaa syytä ole, tietynlainen Deverauxin tavaramerkki, ja luo kevyttä jatkuvuutta, kun saman suvun jäseniä esitetään kirjan sankareina ja sankarittarina eri ajoissa ja paikoissa. :)
VastaaPoista