Olen joskus aloittanut jotakin Fagerholmin kirjaa. Veikkaan sen olleen Diiva. Kirja jäi kesken melko alussa, ja siitä jäi niin tympeä tekotaiteellisuuden jälkimaku, ettei sen jälkeen tehnyt mieli koskea Fagerholmin kirjoihin. Onneksi on blogit hyvine perusteluineen, sillä Ihanat naiset rannalla oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Kun aloitin kirjaa, oli löytöpaikka - helteinen Suomenlinna heinäkuussa - vahvasti mielessä, sillä tunnelmallista kesäkuvausta tässä riittää. Mutta lukiessani eteenpäin huomasin kirjan sopivan mainiosti myös tähän elokuuhun, jossa sadetta ja sumua on riittänyt ja ilmassa on monena aamuna tuntunut syksyn viileys. Kirjan ihmissuhteet kypsyvät samaa tahtia kuin kesä: se mikä on alussa raikasta, viatonta, odotettua ja ihanaa, saa loppua kohti tympeän, elähtäneen, ylikypsän löyhkän, sellaisen jossa leyhähtää myös morkkiksen maustama katkeruus.
Minulla oli onneksi tilaisuus lukea tätä kirjaa välillä pitkiä pätkiä yhtäjaksoisesti, aloitin tätä junamatkalla. Tämä ei mielestäni oikein sovi pätkittäin luettavaksi. Kun ehdin paneutua kirjaan, nautin tarinankerronnan syklisyydestä, jossa kertoja väläyttää koko ajan mukana tulevaa ja mennyttä, kietoo kesiä toistensa ympäri. Mutta kun aikaa lukemiselle oli vain hetki, huomasin ihmetteleväni olenko jo lukenut tämän kohdan, vai miksi tuntuu toistolta
 |
| Kuva: Wikipedia. |
Enää en ihmettele miksi Fagerholm on kerännyt kirjallisuuspalkintoja sekä Suomessa että Ruotsissa, jopa arvostetun ruotsalaisen August-palkinnon. Lukiessa tuli mieleen samoja perusteluja, joilla muistin monen perustelevan Riikka Pulkkisen hyvyyttä, vaikka minuun Pulkkisen Totta ei kolahtanutkaan. Tarinaa kuljetetaan näennäisen vähäeleisesti, mutta rivien välissä on vahva latinki. Todella tunnelmallista, jopa lyyristä kerrontaa. Tästä kuitenkin puuttuu teennäisyys ja makeilu. Lisäksi ihmiskuvaus on rehellistä. Lapset eivät aina ole herttaisia eikä elämä reilua. Hienoa kuvausta on esimerkiksi nopeat leikkaukset Thomaksen ja Renéen lapsuudesta murrosikään: sellaista se kasvaminen kai onkin, ei mitään tasaista etenemistä vaan nopeita ja ennalta-arvaamattomia hyppäyksiä.
Kirjaa ja siitä tehtyä elokuvasovitusta on usein kuvattu nostalgiseksi, ja nostalgiaa minäkin tämän äärellä koin, vaikken olekaan 1960-lukua elänyt. Kaipa Fagerholm on saanut lapsuuskuvauksiinsa jotain niin yleispätevää, että muidenkin sukupolvien edustajat samastuvat. Ihmissuhdekuvauksista löytyy sellainen jännä lataus, johon voi verrata 2000-luvun nuorten aikuisten elämää. Fagerholmin kirjan maailmassa eletään aikaa, jolloin ihmiset menivät naimisiin ja saivat lapsia usein nuorella iällä - mutta seikkailivat ja säätivät ihmissuhteissaan sen jälkeenkin. Nykyäänhän eletään "peräkkäistä yksiavioisuutta" - naimisiin menoa ja perheen perustamista moni välttelee kuin ruttoa ja seilaa sinkkuelämän kautta avoliitosta toiseen. Ehkä tämänkin vuoksi Ihanat naiset rannalla ei juurikaan kerro vanhemmuudesta, vaikka lapsuudesta se kertoo hyvinkin paljon.
Kirjan viimeinen osa oli mielenkiintoinen, ja sen mukanaolo nosti kirjan hyvästä erinomaiseksi. Viimeinen osa poikkeaa aiemmasta kirjasta, mutta on tärkeä, jopa välttämätön, jotta saadaan tietää kuinka keskeisille henkilöille käykään. Vaan mikä oli tarinan opetus? Periytyvätkö isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen? Perivätkö hiljaiset maan?
Jäin miettimään, kertooko kirja keskiluokkaisuudesta vai ei. Verrattuna vaikkapa Heikki Turusen ja Hilkka Ravilon kuvauksiin 1960-luvusta Ihanat naiset rannalla on keskiluokkainen. Siinä on paljon vesihiihtoa, cocktaileja ja huviajeluja, mutta ei yhtään sydänvikaista pienviljelijää oksentamassa verta paskakasan päällä. Mutta nykyajan vinkkelistä katsottuna 1960-luvun keskiluokkaisuus näyttäytyy paljon yksinkertaisempana elämänä kuin nykyään. Materialismi on vasta aluillaan, tarpeet ja niiden toteuttaminen on aineellisesti paljon nykyistä vaatimattomampaa.
Minua vaivasi kuitenkin lukiessa yksi asia. Kirja on alun perin kirjoitettu ruotsiksi ja se sijoittuu suomenruotsalaiseen yhteisöön, joten eikös minun olisi pitänyt lukea tämä ruotsiksi. Onhan päähäni on paukutettu koulussa ruotsia kuuden vuoden ajan ja kympin ruotsinoppilas olinkin. Mutta kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi, ruotsin taito alkoi laskea kuin lehmän häntä, sillä ei Pohjois- eikä Itä-Suomessa ikinä ruotsia kuule. Vasta kun muutin Helsinkiin, aloin kuulla ruotsia satunnaisesti kauppajonossa tai kadulla, mutta en ole rehellisesti sanottuna ikinä tarvinnut ruotsia mihinkään työ- enkä yksityiselämässä, vaikka muutaman sanan olen joskus sekä työtilanteissa että vapaa-ajalla ruotsiksi puhunutkin. Kaikki kohtaamani suomenruotsalaiset ovat puhuneet parempaa suomea kuin minä ruotsia, enkä ole Ruotsin valtion puolella käynyt herran aikoihin.
Annan tässä vinkin jos joku haluaa perustaa lukuhaasteen: suomenruotsalaisia kirjoja ruotsiksi luettuna. Vaihtoehtojahan riittäisi, Monika Fagerholmin lisäksi vaikka Tove Janssonia, Lars Sundia ja vaikka keitä... Olen seurannut mielenkiinnolla muiden haastesuorituksia (tsekatkaapa Haastavaa lukemista), mutta koska olen itse lukuvalinnoissani melko rönsyilevä, en ole viitsinyt "pakkolukemista" itselleni asettaa. Täytyypä kuitenkin pitää mielessä jos jotain ruotsiksi pitkästä aikaa lukisi, viimeksi olen lukenut ruotsinkielisen kirjan juurikin lukiolaisena.
Summa summarum: Ihanat naiset rannalla miellytti minua kovasti ja pyyhki aiemman negatiivisen Fagerholm-kokemuksen tieltään. Nyt kyllä katselen kirjastossa muutakin Fagerholmin tuotantoa.
Minä luin tämän myös suomeksi vaikka äidinkielenä puhunkin ruotsia...Kirjasta tykkäsin hirmuisesti ja vasta jälkeenpäin ymmärsin tuota kieltä harmitella. Kjell Westön kirjat olen päättänyt lukea alkuperäiskielellä ruotsiksi ja Leijat Helsingin yllä luinkin muutama kuukausi sitten ruotsiksi:)
VastaaPoistaMielenkiintoisen aikamatkailuperspektiivin tähän löysit; tuo huomio materialismista pitää varmaan paikkansa... Hmm, aiheen puolesta ei ole ihan minun kirjani, mutta ajatteluttava kirjoitus :-)
VastaaPoistaRuotsin osaamiseni tarina on muuten ihan samanlainen kuin sinunkin - sillä erotuksella että vuosia on kulunut vähän enemmän ja yritin viime syksynä lukea yhtä kirjaa ruotsiksi. Ei tullut mitään, koko ajan olisi pitänyt olla sanakirja kourassa. Pitäisi varmaan palata ihan lastenkirjoihin! Surullista.
Sanna, onneksi hyviä kirjoja voi lukea monta kertaa! Sinulla on kyllä mahtavasti asiat, jos voit lukea yhtä sujuvasti kahdella kielellä. Minäkin luen englanniksi sujuvasti, mutta englanti on minulle kuitenkin vieras, opiskeltu kieli.
VastaaPoistaBooksy, kyllähän tässä kaikenlaisia ajatuksia "pakkoruotsista" on herännyt, kun vertaa omaa entistä ruotsin kielen osaamista ja nykyistä osaamattomuutta.
Joo ja varmasti moni on sitä mieltä, että jos olisin vaikka harrastanut aktiivisesti lukion jälkeen ruotsinkielisiä kirjoja ja katsonut ruotsinkielistä tv-ohjelmaa, niin olisin hyvin voinut pitää ruotsintaitoani yllä.
No lastenkirjoista aloittaminen olisi helppoa minullekin, hyllyssä on pari Astrid Lingreniä ruotsiksi.
Tämä on yksi tärkeimmistä kotimaisista kirjoista minulle. Lukemisesta on kyllä jo aikaa, ja haaveilen tämän uudelleenlukemisesta tänä syksynä. Katsotaan!
VastaaPoistaOlen itsekin ajatellut alkaa lukea ruotsiksi taas enemmän. Minäkin olen lukenut lähinnä lasten- ja nuortenkirjallisuutta ko. kielellä, mutta uskoisin ns. genrekirjallisuudenkin sujuvan. Vaikken sitä suomeksi niin harrasta, voisi se ruotsiksi olla hyvää ja miellyttävää treeniä. Minä luin jopa A-ruotsin, olin samoin kympin oppilas ja kirjoitin L:n, joten pohjaa pitäisi olla. Yliopiston virkamiesruotsin kurssillakin huomasi (samoin kuin töissä myöhemmin), että siellä se on, kun pintaa vähän raaputtaa. Mutta äkkinäisissä tilanteissa on vaikea yrittää käyttää ruotsia.
Ai niin, se piti vielä sanoa, että käsittääkseni tämä Ihanat naiset rannalla on tosi erilainen kuin kaikki muut Fagerholmit. Diiva jäi minullakin kesken ja oli kauhea pettymys tämän jälkeen, mutta kuulemani mukaan Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö olisivat kyllä Diivaa parempia, mutta tyyliltään lähempänä sitä kuin tämä verrattain helppo Ihanat naiset rannalla.
Kiitos linkityksestä! Onpa mukava kuulla, että olen antanut kipinän tämän hienon kirjan lukemiseen. Ja hieno on tämä arviosikin!
VastaaPoistaMinusta kirjan parasta antia oli juuri lapsinäkökulma ja se, että vaikka paljon jätettiin sanomatta, niin teksti aivan vilisi vinkkejä ja johtolankoja.
Olen ehkä poikkeus täällä kirjablogistien keskuudessa, sillä luen jonkin verran kirjoja ruotsiksi (enemmän kuin englanniksi). Tosin valtaosan kirjoista luen suomeksi ja ne ruotsinkieliset ovat yleensä dekkareita (genreä väheksymättä). Syy ruotsiksi lukemiseen on siinä, että mieheni on entinen ruotsinsuomalainen ja hänen sukuaan asuu edelleen Ruotsissa. Lukiosta sain kyllä hyvän pohjan kielitaidolla, koska meillä oli todella hyvä ja vaativa ruotsin opettaja. Kun tutustuin mieheeni, verryttelin ruotsin kieltä ensin sarjakuvia lukemalla ja vähitellen siirryin kirjoihin. Sen sijaan suomenruotsalaista kirjallisuutta en ole ruotsiksi lukenut, vaikka syytä varmasti olisi. Olen kyllä jo pidemmän aikaa suunnitellut lukevani muumit ruotsiksi.
Kuten Karoliinalla ja sinullakin, Diiva jäi kesken pettymyksenä tämän mielestäni hienon romaanin jälkeen. Olen sittemmin lukenut myös Amerikkalaisen tytön ja Säihkenäyttämön, jotka kuuluvat yhteen ja kannattaa lukea aika lähekkäin (muistamisen takia!). Ne ovat minustakin aika lailla erilaisia kuin tämä, vaikeita ja hankalia. Niiden perusteella pikkuisen ihmettelen Fagerholmin suosiota, koska minusta kirjan vaikeus ei ole kovin hyvä meriitti.
VastaaPoistaPidin tästä ja siitä tehdystä elokuvasta juuri lapsikuvauksen takia. Materialismikin kiinnitti huomiotani, olenhan lukuisissa Tupperware-kutsuissa kärvistellyt ;)
Fagerholm on minullakin kirjailija, jonka teoksia olen usein pyöritellyt käsissäni ja joskus lainannutkin, mutta silti en ole koskaan päässyt alkua pitemmälle. En aio luovuttaa, vaan lukea jonkun. Tämä voisi olla hyvä teos aloittaa, vaikka jostain syystä säihkenäyttämökin vetää puoleensa.
VastaaPoistaRuotsista minulla on samanlaisia kokemuksia kuin sinullakin. Kirjoitin ruotsista ainakaan laudaturin (eximia ei vielä ollut käytössä ;)), mutta yli 30 vuotta Itä-Suomessa asuneena en koskaan puhunut ruotsia ja kieli unohtui jonnekin yliopiston kielikeskuksen kurssille... Kirjat voisivat toimia hyvänä kielikylpynä.
Kiitos varoituksista! :) Säihkenäyttämöä muistan kehutun. Diiva-pettymys taitaa olla melko yleinen kokemus...
VastaaPoistaAnna Elinalla on mainio etu puolellaan perhetilanteen vuoksi. Tällaisista syistähän se kielten harrastaminen usein syntyy. Joko oman kiinnostuksen tai perhesuhteiden vuoksi.
Minulla on vähän samanlainen suhde Fagerholmiin kuin sinulla oli, eli yhteenkään kirjaan en ole vielä selailua pidemmälle päässyt. Ihanat naiset rannalla on kuitenkin löytänyt tiensä tuonne omaan hyllyyn asti nimenomaan blogiarvioiden innoittamana. Ja arviosi luettuani täytyy varmaankin tarttua kirjaan lähiaikoina. (Nyt kun on vielä syksy! Talveen tämän tunnelma ei ehkä sovi..?) :)
VastaaPoistaHihii, sama kokemus on täälläkin: Diiva jäi aikoinaan kesken, mutta kiitos Reeta Karoliinan, olen ajatellut, että ehkä Fagerholmia kuitenkin voisi jonain päivänä yrittää. Ja nyt kiitos sinun, olen varma, että jos ja kun yritänm, niin aloitan tästä kirjasta! Olen ajatellut, ettei se ole niin houkutteleva, kun olen nähnyt leffan moneen kertaan, mutta sait kirjan kuulostamaan todella luettavalta ja monipuoliselta, mielenkiintoiselta. Kiitos! :)
VastaaPoistaKivaa Zephyr ja Jenni, lisää blogiarvioita tästä kirjasta on siis toivottavasti odotettavissa!
VastaaPoistaJenni, alkoikin huvittaa kun löysin tuolta Reeta Karoliinan vanhoista Fagerholm-kirjoituksista sinun kommenttisi, jossa olit lähes identtisesti kuvaillut Diivan keskenjättämistä ja sitä seurannutta Fagerholmin kirjojen vieroksuntaa. :)
Minua kiinnostaisi katsoa elokuvasovitus, en ole sitä nähnyt.
Minä taas olen nähnyt vain elokuvan ja se lemmenleikki tuntui todella ärsyttävältä. Itse ainakin olisin kuunnellut mieluummin sitä jatsia.
VastaaPoistaRuotsiksi lukemista voisi kai kokeilla joskus uudestaankin. Tämä Monika F. näyttää wikin mukaan syntyneen juuri samana päivänä kuin minäkin, että voisi vaikka pruuvaa sitä Ameriikka-flickaa. Tarkoitan sitä kirjaa. Aika vaikuttava on ollut kirjailijan osakseen saama palkintosade.
Minä rakastan tätä kirjaa! Joskus silloin 1990-luvulla muistan lukeneeni teosta Prisman kassajonossa, joka pyhäinpäivänaattona ylettyi varmasti kaupan takaseinään asti. Ikinä kaupan kassajonossa ei ole ollut yhtä viihdyttävää ja ihanaa! Voi näitä muistoja! Niin ja yksi lapsistanikin sai nimensä juuri tämän kirjan perusteella...
VastaaPoistaKetjukolaaja: kivaa jos luet ja bloggaat Fagerholmista joskus!
VastaaPoistaJoana: Hymyilyttävän ihana muisto. :)
Tarttukaa vaan ihmiset rohkeasti myös niihin ruotsinkielisiin kirjoihin. :) Itselläni oli aikoinaan vaikeaa lukea på svenska, vaikka osaan kieltä paremmin kuin englantia. Nyt tänä vuonna olen lukenut enempi kaikenkielisiä kirjoja ja se on ollut kivaa vaihtelua.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, täytyypä jossain vaiheessa tosiaan kokeilla!
VastaaPoistaMahtavaa! <3 Käännytetty sielu! :-D Ei vaan, saa siitä Fagerholmista olla tykkäämättäkin, mutta hienoa, jos edes tämä kolahti! :-)
VastaaPoista(Muille kiinnostuneille tiedoksi, täältä löytyy kirjoittamani Fagerholmin lukemisen ABC: http://kertomusjatkuu.com/blog/2502718 )
Ehkä tärkeintä Fagerholmissa onkin juuri se, että kirjaa voi lukea keskeytyksettä ja rauhassa. Silloin on helpompi päästä siihen tilaan, jossa tekstistä alkaa nauttia eikä lukeminen tunnu kompastelulta ja rämpimiseltä.
Tuntuu, että luin tämän "Ihanat naiset rannalla" joskus miljoona vuotta sitten ja nyt tekisikin kyllä mieli lukea se uudelleen!
Hih, onnistuneen "käännytyksen" tunne on kyllä mukava! :)
VastaaPoistaKaroliinan tuoreen kirja-arvion kautta päädyin lukemaan tänkin arvion, ja pakko kommentoida, että vaikka lukioruotsista olisi aikaa, kannattaa kokeilla ruotsiksi lukemista! Itse luin ensimmäisen kerran ruotsiksi vähän vahingossa - luulin The Beach -nimisen romaanin olevan alkuperäisversio, kun se löytyi ruotsalaisen ravintolan hyllystä Tansaniassa - ja koska olin kipeä, halusin lukea jotain kevyttä... kirjan kielen tajuttuani aloin hiukan epäröiden, koska en ollut koskaan lukenut romaania ruotsiksi, eikä sanakirjaa ollut saatavilla. Mutta koukutuin kirjaan tosi nopeasti ja kielen unohti kokonaan! Ihan muutamia kohtia en tajunnut ennen kuin hetken päästä kontekstista. Nyt haluan lukea tämän Ihanat naiset rannalla ruotsiksi!
VastaaPoista(Lisäys: hups, tarkoitin Koko lailla kirjallisesti -blogia, en Karoliinan Kirjavaa Kammaria!)
VastaaPoistaJoo, kaipa se ruotsin taito elpyisi jos rupeaisi sitä käyttämään - oottelen vielä että iskisi innostus ryhtyä lukemaan jotain ruotsiksi. :)
VastaaPoista