Lukukierros oman kirjahyllyn parissa jatkuu. Lähes Pyhiesi yhteyteen vieressä oli Miss Farkku-Suomi, jonka olen joskus napannut priimakuntoisena divarin aarteena talteen. Kirjastokappaleena olen kirjan kerran aiemmin lukenut, ja siitä suuresti nauttinut.Yhtä paljon ellei enemmänkin nautin nyt. Kirja on todella hauska ja samalla riipaiseva. Röyhkä onnistuu tasapainoilemaan komiikan ja myötähäpeän välimaastossa. Tarina sijoittuu 1970-luvun loppupuolelle. Päähenkilö on melkoisen omaelämäkerrallisen tuntuinen oululainen Välde. Kirjaa lukiessa muistaa riipaisevan hyvin, millaista tuonikäisen ihmisen tunne-elämä on. Koululuokan hierarkia on jyrkkä ja lähestulkoon ennaltamäärätty. Omien kokemuksien vähäisyys ja välillä olemattomuus ahdistaa. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, itsensä tuntee kohtalokkaan erilaiseksi. Mielenkiintoista on, että nykynuoria varmasti hämmästyttäisi, millaista nuoruus oli ennen Internetiä ja kännyköitä. Jos nykyään kuka tahansa peräkylän kaunosielu voi hankkia tietoa itseään kiinnostavista asioista ja tutustua samanhenkisiin kanssaihmisiin netissä, tuli 70-luvun Ouluun ulkopuolista tietoa vain hitaasti ja harvakseltaan. Nyt voi netistä kuunnella mitä tahansa maailman musiikkia saman tien, ennen piti kiertää harvoja levykauppoja, kirjastoja ja tutkia postimyyntilistoja, että saattoi päästä käsiksi uusiin kulttuurikokemuksia. Väldellä, vähävaraisen yksinhuoltajaäidin pojalla, ei ole kotonaan edes puhelinta.
Näin sujuu Välden elämän ensimmäinen ilta nuorisotalon illanvietossa:
"Ilta menee siinä eteisessä. Pike ja muut hyvännäköiset tytöt pysyvät sentään erillään Ekdahlin ja Tipin pöydästä. Mutta silti jokin yhteys on olemassa: Marjaleena ja Pikekin pysähtyvät välillä vessareissullaan juttelemaan Jussin tai Kaivolan kanssa. Minulle ne eivät sano edes heitä."
Pike on Välden tunteiden kohde, koulun kaunotar joka valitaan Suosikin kilpailussa Miss Farkku-Suomeksi ja joka pääsee voiton jälkeen Helsinkiin ja Lontooseen. Yksinäisenä takapenkin hihittelijänä Väldellä ei ole Pikeen saumaa, mutta kuinka käy, kun Välde alkaa päättäväisesti tunkea mukaan bänditouhuihin. Vähitellen kokemusta karttuu sekä musiikin että naisten parista: Piken lisäksi tunteita herättelevät kaunis kolmekymppinen boheemitaiteilija Kara sekä Piken vain 13-vuotias sisko Katja.
Välden tarina etenee mainiosti. Nuoren ihmisen sielunmaiseman lisäksi kyytiä saa 1970-luvun lopun kulttuuri-ilmasto ja "uuden aallon" voima. Ainoastaan viimeinen luku on epilogimaisuudessaan hieman turhan selittelevä, mutta saapahan tarina pisteen kuitenkin. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi!
Kirjalle on julkaistu vastinpari levynä: Röyhkän levy Miss Farkku-Suomi pitää näköjään sisällään useita samoja kappaleita joita kirjassa mainitaan. Valitettavasti en ole itse levyä kuunnellut, täytynee jostain bongata sekin.
En ymmärrä miten tää ei ole saanut yhtään kommenttia! Sulla on kyllä lahjoja asioiden liituvahavärien värittämisellä, täyttämisellä, eli hyvän kuvailun saralla.. Sinuna ottaisin yhteyttä johonkin lehteen, jossa voisit joka kk julkaista uuden lukupäiväkirja-kappaleen! Ah tämä on ihana saitti, kiitos. :)
VastaaPoistaHeh, kiitos kehuista! Kyllähän mä teen jonkin verran lehtiin "oikeita" kirja-arvioita, niitä löytää vaikka Kritiikkiportti-sivulta.
VastaaPoistaJukka-Pekka "Välde" Välimaa.
VastaaPoistaLuin tuon kirjan jokunen kuukausi takaperin ja kyllä se vahvasti omaelämäkerralliselta vaikutti, vaikka tietysti fiktiotakin on mukaan laitettu sopivasti.
Joo, vahvaa omaelämäkerrallisuuden tuntua joissakin asioissa oli huomaavinaan. :)
VastaaPoistaTästä kirjasta muuten ollaan vissiin tekemässä elokuvaa. Odotan mielenkiinnolla!
Muistatko kuinka monta sivua kirjassa on?
VastaaPoistaRakas Anonyymi, en valitettavasti muista. :) Mutta kirjojen sivumäärät on helppo tarkastaa netistä. Kustantaja laittaa ne omille sivuilleen kirjan esittelysivuille, samoin kirjastot lisäävät tietokantoihinsa sivumäärät, yleensä kirja-arvioidenkin yhteydessä mainitaan sivumäärä. Tsekkasin netistä että sivuja on 303. Mutta ei hätää, sillä kirja on pienikokoinen, melko väljästi taitettu ja paperikin oli sellaista paksuhkoa, niin että kyllä tämä aika nopealukuinen kirja on.
VastaaPoistaNyt kun tästä on tehty elokuvakin, voi kirjaan taas palata ja todeta taas sen tosiseikan, että elokuva voi olla vain siivu kirjasta. Harmi että elokuvassa esimerkiksi Karan hahmo oli latistettu sivuhenkilön tasolle, vaikka hän on kirjassa todella keskeisellä paikalla. Kirja herkuttelee välillä julmillakin kohtauksilla, kun taas elokuva on "Koko perheen Röyhkää", kuten eräs arvostelija naulan kantaan tokaisi. Kirja ei ole myöskään päähenkilön kohdalla sellainen tuhkimotarina, mitä elokuva suoraviivaisemmin taas on. Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista, se yllättää aina vain uudestaan ja vetää maton lukijan alta kun sitä vähiten odottaa!
VastaaPoistaNiin ja levykin on kehaisun arvoinen, varsinkin näin syksyyn ja koululukukauden alun tunnelmiin : )
PoistaElokuvan katsomista olen kyllä meinaillut, toivottavasti aikeet toteutuvat. :) Ilmeisesti kannattaa kuitenkin odottaa enemmän itsenäistä tulkintaa kuin orjallisen uskollista sovitusta.
PoistaMinä luin tämän vasta nyt, ja tavallaan tykkäsin: olen samaa mieltä että nuoruuden ahdistus tässä tulee hyvin läpi. Mutta mulla jotenkin tökki tuon päähenkilön persoonallisuus, varsinkin loppua kohti. Vaikka kirja huvitti ja väliin naurattikin, en onnistunut täysin innostumaan.
VastaaPoistaKertoo kyllä kypsymättömästä lukutavasta, tämä - eihän kertojan tarvitse olla miellyttävä, jotta kirja olisi hyvä... Saattoi olla vain väärä kirja minulle juuri nyt. :)
Kivaa että luit tämän! Minä olen ajatellut että leffaversionkin voisi katsoa - en vaan ole saanut aikaiseksi vieläkään.
Poista