Arto Salmisen Ei-kuori herätti kiinnostuksen siinä määrin, että jatkoin Salmisen parissa Kalavaleella. Ja olipa muuten loistava kirja. Ainoa huono puoli on, että tämä oli niin nopealukuinen, että pitäisi kai lukea se heti perään alusta asti uudestaan. Toisaalta kirja oli niin intensiivinen, että lyhyys ei haitannut. Pienessä tilassa mahtui kertomaan paljon asioita.Kalavaleesta lienen lukenut jo aikanaan Hesarin kirja-arviosta. Sinänsä tarina on mitä herkullisin näinä aikoina, jolloin iltapäivälehdet repivät kirjoitettavansa tosi-tv-ohjelmista. Kirjassa vuorottelee kaksi kertojanäkökulmaa. Fisu-Hanski on vanhan polven tv-tuottaja, jonka olo enteilee jo kuolemaa. Oona on Hanskin tyttöystävä, lähiökaunotar jolla on taustaa niin missikisoissa kuin poliisin kirjoissa. Inspiraation lähteenä Salmisella on epäilemättä ollut Speden ja Maria Drockilan suhde. Tässä suora lainaus Wikipediasta:
"Pasanen nimitti yhtiöidensä toimitusjohtajaksi vuoden 1997 Miss Suomi -kilpailun perintöprinsessan Maria Drockilan. Paparazzit seurasivat heitä, ja samoihin aikoihin juorulehdet kirjoittivat Pasasen ja Drockilan seurustelevan. Pasanen ei pitänyt siitä, että lehdet kirjoittivat hänestä ilman hänen lupaansa. Hänellä oli muutamien toimittajien kanssa sanaharkkaa, jotka he kokivat uhkailuina."
"Speden tytär Pirre peri isänsä perinnön lähes kokonaisuudessaan. Pasanen testamenttasi ex-vaimolleen Pirjolle 170 000 euroa. Pasanen oli vuosien 1998–1999 aikana lainannut Maria Drockilalle yhteensä 1 850 000 markkaa 30 vuoden laina-ajalla ilman korkoa. Pasasen 26. heinäkuuta 2000 laatiman testamentin mukaan Drockila saa velat anteeksi siten, että ne mitätöityvät ja raukeavat lopullisesti ja mitätöinnistä seuraava perintövero on maksettava kuolinpesän varoista. Speden tytär Pirre ja Drockila riitelivät perintöveron maksamisesta ja 220 000 markasta, jotka Spede lainasi vielä Drockilalle testamentin teon jälkeen. He saivat riitansa sovittua ennen oikeudenkäyntiä."
Salmisen näkemys Fisu-Hanskin ajatuksista on tietenkin kirjailijan omaa mielikuvitusta, mutta kyllä tästä asetelmasta herkullisia kuvioita irti saa. Esimerkiksi näin pahis-Oona keskustelee siskonsa kanssa:
"- Joo, lähe vaan, Minttu huutaa. - Mee nuolee Hanskin munaa, mee latkii sen vanhan sian mäihää ni saat lisää fyrkkaa.Mua rupee vituttaa Mintun naama, mua rupee tosissaan vituttaa.
- Mee itte imee trokarin kyrpää, mä huudan ja mä huudan kovaa. - Ime niin saatanasti, ime nii et sperma pursuu korvista. Ime ni se antaa sulle pollee.
- Haista sä huora vittu, Minttu huutaa. - Sä et oo yhtään sen parempi ku mäkään. Kyl mä tiedän sun imemiset. Ja neulaa säkin oot työntäny nahan alle."
Fisu-Hanskin yhtiötä pyörittää uuden ajan tv-mies, Kasperi. Kasperin repliikkeihin on ladattu kaikki käsittämätön kapulakieli mitä talouslehtien sivuilta suinkin voi löytää:
"Kasperi nousi liittymästä Tuupakantielle. Teollisuushalli häämötti muiden samankaltaisten keskellä.
- Me tullaan nyt siihen pisteeseen, Kasperi sanoo, - jossa suspensiivinen intrigointi kääntyy kohti resoluutiota.
- Just nyt me tullaan Tuupakantielle, minä sanoin."
Juoni käynnistyy, kun Fisu-Hanski, Kasperi ja Oona ideoivat uuden tosi-tv-ohjelman vetonaulakseen: Auschwitzin. Siihen täytyy etsiä 12 kilpailijaa, joiden täytyy olla nuoria ja nättejä, jotta katsojat jaksavat seurata heitä, mutta samaan aikaan niin tyhmiä ja epätoivoisia, että ovat valmiita tekemään kameran edessä mitä tahansa. Ammattimaiset headhunterit käyvät rekrytoimassa Itä-Helsingin työttömiä, ja halukkaita kilpailijoita löytyy enemmän kuin Idols-kisaan. Ohjelmassa kilpailijat jaetaan kahteen osaan, vankeihin ja vartijoihin. Kovinkaan paljon simulaatiota ei tarvita, kun vartijat ryhtyvät kiduttamaan ja hakkaamaan vankeja ja öisin molemmilla osapuolilla on keskenään hirveät orgiat. Kaksi kilpailijaa valitaan viikoittain pudotukseen, ja pudotuksen välttää se, joka kestää Fortumin ja ABB:n sponsoroimassa sähkötuolissa kovemman sähköiskun. Ennen kisaa tuotantoyhtiö, Nelonen ja Ilta-Sanomat tekevät markkinointikampanjan, jossa sovitaan että Iltis aloittaa ohjelman puffaamisen kirjoittamalla kauhistelevia juttuja. Välillä Kasperi puffaa sopivia juoruja esimerkiksi Seiskaan.
Loistava tv-ohjelmaidea siis, kumma kun tätä ei vielä ole oikeasti toteutettu. Lähiöeläjien epätoivo ja kamppailu elämän syrjässä kiinni pysymiseksi välittyy kyllä Oonan ja ohjelman kilpailijoiden kautta lukijalle hyvin. Suorastaan kauniita sen sijaan ovat ikääntyneen Fisu-Hanskin mietteet vanhuuden ja lähestyvän kuoleman tiimoilta. Ylipäätään Salmisen naseva, paikoin lyyrinen kieli on hienoa luettavaa. Tarina on pirullinen tiivistelmä 2000-luvun lööppi-Suomen menosta ja kansakunnan kahtiajakautumisesta. Lisäksi se on hervottoman hauska, tosin välillä musta huumori kääntyy melkoisen rujoksi.
ps. lue myös Laura Saaren mielipide Kalavaleesta.
Pääsiäislomalla luin Kalavaleen uudestaan. Ja olihan se hyvä, aivan loistavan hyvä. Kävin myös muutama viikko sitten Kom-teatterissa katsomassa Kalavaleen näytelmäversion, joka oli kohtalaisen onnistunut. Ei täysosuma, mutta monta hyvää juttua siinä oli. Selkein epäonnistuminen oli se, että Oonaa esitti Laura Malmivaara. Aivan väärin roolitettu. Malmivaara oli rooliin kymmenen vuotta liian vanha, epäuskottavan teennäinen ylinäyttelijä ja habitukseltaan täysin vääränlainen. Ei pappissuvun aristokraattis-klassinen kaunotar kerta kaikkiaan sovi Oonaksi, ja varsinkin sen totaalisen ylinäyttelemisen vuoksi roolin seuraaminen oli jokseenkin ärsyttävää. Mutta ehkä näytelmäteksti pääsee kiertämään näyttämöjä myöhemminkin, ja joku toinen tekee Oonan herkullisen roolin sen ansaitsemalla tavalla.
VastaaPoista"Loistava tv-ohjelmaidea siis, kumma kun tätä ei vielä ole oikeasti toteutettu."
VastaaPoistaEn tiedä ootko huomannut, mutta viime viikolla uutisoitiin ranskalaisesta "tosi-tv:stä", jossa jaettiin sähköiskuja kovin tutun kuuloisesti.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010031711313110_ul.shtml
Lisäsin sivusi oman blogini lukupäiväkirjalistaan, kun näemmä pidät myös Salmisesta ja Saarikoskesta. Itse tykkäsin paljon myös Milonoffin näytelmäversiosta.
Täytyykin perehtyä tuohon ranskalaiseen ohjelmaan. Kiitos...
VastaaPoistaJoko en ole lukenut juttuasi Kalavaleesta ennakkoon, tai sitten ei jäänyt päähän - täällähän tuo Spede on selvänä kuin bläkki. Minulla se kävi mielessä vasta ihan kirjan lopulla, mikä varmasti todistaa huonosta yleissivistyksestä. Mutta ei kyllä haitannut lukemista ollenkaan.
VastaaPoistaOn muuten hauska kuulla, että koet kirjan kestävän uudelleenkin lukemisen. Nyt kun kaikki Salmiset on luettu, jatkan Ravilot loppuun... ja sitten täytyy joko aloittaa alusta tai löytää joku muu karhea mutta kiinnostava. :)
Mä ehkä olen lukenut vähän liiankin Spede-tulkinnan kautta Fisu-Hanskia eka kerran... toki Fisu-Hanski on aivan täysipainoinen henkilöhahmo ilman Spede-assosiaatioitakin!
VastaaPoistaKerroksellinen kirja kyllä, monet ovat lukeneet tästä suoria Kalavale-rinnastuksia tästä paljon.
Salmisen ja Ravilon kanssa riittävän samanhenkiseltä on onneksi tuntunut myös Päivi Alasalmi. Mulla on aika monta hänen kirjaansa vielä lukematta, joten siinäpä riittää sarkaa. :) Minuakin kyllä kiinnostaisi, löytyisikö samanhenkisiä kirjailijoita vielä lisääkin, joten seuraan etsintöjäsi jos sellaisen bongaat. :) Asko Sahlbergia muistelen joskus verratun Salmiseen mutta ole varma, kun vielä en ole mittään Sahlbergilta lukenut.
Fisu-Hanski ja Auschwitz esiintyvät Janne Kuusen loistavassa dystopiassa Vapaus.
VastaaPoistaTäytyypä kurkata kirjastossa joskus. :)
PoistaPidin itsekin tästä kirjasta kovin, tuo Spede-vertaus tuli mukavasti mieleen vuosien takaa. Ja Ei-kuoressa olin tunnistavinani Kari Tapion...Kummallisen eläviä mielikuvia saa kirjailija meidänkin päistämme irti. Ei-kuoressa kuten tässä Kalavaleessakin näkyi Salmisen visionäärinenkin kyky: tuo Tv-ohjelma kun ei silloin ollut vielä totta, kuten se myöhemmin oli - toki vain testimielessä.
VastaaPoistaJa kiitos tuosta kirjalinkistä Susanna Sievisen kirjan arviointiin, linkit täydensivät mainiosti toisiaan. Tosin Susannan oikeasti tavanneena voisin sanoa, että hän on (ainakin ollut) hyvin viehättäväkin ihminen. Joku aika sitten hän antoi haastattelun kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään, mikä tietysti selittää monia asioita. Mutta tämä kirja jäi kiinnostamaan. Miten olisi sellainen kirjalista "Miten kostan eksälleni kirjan julkaisemalla" ? Näitä luulisi riittävän.
t. Miina
Heh, hyvä lista. Kyllä siihen varmaan aika monta kirjaa saisi. :)
PoistaJotenkin muistelen, että olisiko Kari Tapio jossain Salmis-jutussa mainittukin tunnistetuksi esikuvaksi. Toisaalta, alkoholiongelmainen taksia käyttävä iskelmälaulaja ei kovin poikkeuksellinen hahmo ole tosielämässä yleensäkään...
Olen lukenut nyt kaikki muut Kalavale-arviot ja olen tykännyt näistä enemmän kuin itse kirjasta. :D
VastaaPoistaHehee! :)
Poista