 |
| Kuva: WSOY. |
Paddingtonista 16.50 on ilmestynyt alun perin vuonna 1957 nimellä 4.50 from Paddington. Tämä on siis huomattavasti myöhäisempi kirja Christien tuotannossa kuin useimmat aiemmin kuuntelemani. Ajankuva näkyy yhteiskunnan muuttumisena. Siinä, missä Christien 1930-luvun kirjoissa brittiläisten hienostokartanoiden elämäntapa on vielä voimissaan, on maailma jo aika erilainen Paddingtonin miljöössä. Rutherfordin kartanon iäkäs ja pihi isäntä vaikeroi toistuvasti hirveän verotaakan vuoksi, jolla häntä rangaistaan. Perintöä odotteleva nuorempi polvi taas suunnittelee kartanon maiden myymistä omakotitalotonteiksi.
Tarinana Paddingtonista 16.50 on parhaita tähän mennessä kuuntelemiani Christieitä. Dekkarin peruskuvioita sekoitetaan alkuasetelmalla. Neiti Marplen ystävä, rouva McGillicuddy, näkee junamatkalla murhan, mutta kukaan muu ei tunnu tietävän asiasta mitään. Poliisilla ei ole asiasta tietoa eikä kukaan ole tehnyt ilmoitusta ruumiista. Onneksi neiti Marple ryhtyy selvittämään asiaa.
Neiti Marple värvää apurikseen taloudenhoitaja Lucy Eyelesbarrow'n, joka on huomattavan kyvykäs kodinhengetär. Lucy on todella kiinnostava sivuhahmo ja kirjassa neiti Marple on pitkiä aikoja vain taustavaikuttaja, kun huomio kiinnittyy Lucyn puuhiin. Samalla kirjassa tulee esille todella kiehtovasti neiti Marplen kaksoisrooli: ihmiset kohtelevat häntä vähättelevästi ja yliolkaisesti koska hän vaikuttaa höpsöltä vanhaltapiialta, mutta samaan aikaan hän vetelee kulisseissa naruista kuin marionettitaiteilija.
En taaskaan arvannut murhaajaa, sillä Christie sai minut epäilemään useita eri henkilöitä peräkkäin. Mutta mitäpä siitä. Kirja on täynnä kiinnostavaa brittiläistä kartanomiljöötä, osuvia henkilöhahmoja ja jännitettä mysteerin ratkaisemisen ympärillä. Mainiota kuunneltavaa!
Christie on kyllä mestarillinen - pitäisikin taas palata hänen kirjojensa pariin. Kunhan taas palaan tuolta Murakamin rinnakkaistodellisuudesta...
VastaaPoistaNämä on kyllä kertakaikkisen hyviä! Mutta Murakamin kirjoihin minunkin kyllä pitää tutustua kun niitä niin paljon kehutaan. :)
PoistaJuu, aloituskohtaus pelkästään on jo mestarillinen. Vaikka on myös huomautettu että juoni ei kestä liian kriittistä tarkastelua, mutta Christie saa kyllä lukijoita hämättyä :)
VastaaPoistaHmm, siinä on kyllä perää... realistinen uskottavuus ei varmaan muissakaan Christieissä aina ihan täydellistä ole. Mutta varsinkin näin eka kertaa tarinan parissa sellaisia ei aina ehdi huomioimaan, kun tarina kulkee. :)
PoistaTämä on minusta ehdottomasti Christien parhaimmistoa, ja syynä on paljolti Lucy; mukavasti erilainen naishahmo vanhalta rouvalta. :-)
VastaaPoistaKuuntelen parhaillaan yhtä äänikirjaa, jonka lukija on hyvä muttei todellakaan Svedberg. Huomaa taas, että äänikirjoissa lukijalla on valtava merkitys. Heh, muistan vieläkin miten Svedberg teki sen balettimatamin tässä... :D
Minullakin on jonossa monta äänikirjaa - hieman innostuin kirjastossa äänikirjahyllyn äärellä... Monessa on minulle uusi lukija, katsotaan millaisia lukusuorituksia on luvassa.
PoistaToistaiseksi eniten minua on äänikirjoissa häirinnyt, jos äänityksen tekninen laatu on kuulostanut kehnolta.
Olen Agathan ihailija. Kirjahyllysttäni löytyy rivi englanninkieisiä pokkareita, mutta tuota Paddingtonia ei kuitenkaan.
VastaaPoistaOn ihan huisia miten emme pysty arvaamaan murhaajaa, ja tosissaan riemastuttavaa että olen mennyt lankaan myös toisella lukemalla samassa kirjassa. Vannon että kolmannella lukemalla en enää erehdy :D
Minulle on käynyt samoin. :)
PoistaOlenkin miettinyt, mitä äänikirjaa voisin alkaa kuunnella. Christiet olisivatkin hyvä valinta! Taattua laatua.
VastaaPoistaNäihin jää koukkuun!
Poista