 |
| Kuva: Like. |
En laita tähän bloggaukseen nyt näyteruutuja näkyviin, sillä käsillä ei ole skanneria, enkä ole saanut kustantaja Likeltä näyteruutuja, vaikka pyysin. Olen todennut että varsinkin mustavalkoisten sarjakuvien näyteruutujen suhraaminen kameralla harvoin onnistuu, ainakaan meikäläisen taidoilla ja käytettävissä olevilla valaistusmenetelmillä... Lisään kuvanäytteitä myöhemmin, jos Like niitä lähettää. Vanhoista de Isusi -postauksista löytyy noita aika kökkölaatuisia kameralla kuvattuja näyteruutuja. Lähetänkin tässä tasapuolisesti terveisiä kaikille sarjakuvia julkaiseville kustantamoille: pankaa ihmeessä julkaisuistanne verkkoon muutama näytesivu tai edes näyteruutu, niille olisi käyttöä. Ainakin Asema Kustannus toimii näin jo nyt.
Maattomien mailla on tyyliltään yllättävän erilainen kuin sarjan kolme aiempaa osaa, jotka olivat yhteiskunnallisesti kantaaottavia seikkailusarjakuvia. Niissä edettiin kronologisesti pisteestä A pisteeseen B. Tilaa käytettiin runsaasti ajankohtaisten yhteiskunnallisten epäkohtien käsittelyyn - esimerkiksi avausosassa Meksikon ihmisoikeusrikkomuksiin. Maattomien mailla sijoittuu Brasiliaan ja yhteiskunnallisena teemana ovat Brasilian maanomistussuhteet, mutta aiheen käsittely jää todella pieneen osaan aiempiin osiin verrattuna.
Sarjakuvakerronnan osalta de Isusi tuntuu kehittyneen huimasti. Albumissa on rikottu aikarakenne, takautumia, lapsuusmuistoja, psykedeelisiä näkyjä... Erityyppisten jaksojen eroja korostetaan piirrostyylin muutoksilla. Erityisesti siirtymien toteutuksesta annan pisteitä. Ja joissakin jaksoissa on mielestäni selviä Craig Thompson -vaikutteita. de Isusi on kuitenkin niin taitava, että hänen intertekstuaalisuutensa ei maistu matkimiselta - onhan päähenkilö Vascon hahmo ollut alusta asti selvä sarjakuvallinen silmänisku Corto Maltesen suuntaan ja sittemmin olen ollut huomaavinani hahmossa myös Lucky Luke -vaikutteita.
Maattomien mailla kertoo siis vihdoin, löytääkö Vasco Juanin vai ei. Samalla lukija oppii kaikenlaista Vascon ja Juanin ystävyyden historiasta. Tarinasta kehkeytyy matka minuuden etsimiseen. Rooleista on luovuttava, jotta voi oppia tuntemaan itsensä paremmin.
Albumin loppupuolella on joitakin aika vereslihaisia jaksoja. Vaikka fiktiivisen tarinan mahdolliset yhtäläisyydet taiteilijan omien kokemusten kanssa ovat sivuseikka, ryhdyin silti pohtimaan, missä määrin Vascon tarina voisi perustua taiteilijan omaan elämään. Kustantamon kirjailijasivulla omaelämäkerrallisuus nostetaan esille.
Sivuhahmoista tykästyin erityisesti Elsaan. Vasco taittaa kappaleen matkaa tämän belgialaisen valokuvaajan kanssa. Elsa on monella tavalla piristävä hahmo: häntä ei ole piirretty kiiltokuvamaisen kauniiksi, vaan hän on realistisen ja persoonallisen näköinen. Hän ei myöskään käyttäydy orastavan ihmissuhteen käänteissä ennalta-arvattavan kliseisesti, vaan pitää langat omissa käsissään.
Maattoman Juanin matkat on mainiota ajankuvaa, sillä sarjassa käsitellään paljon reppumatkailua, monet henkilöt ovat niin sanottuja "travellereita". Itse olen todella tylsä matkailija, käyn moniin ystäviini verrattuna vain harvoin reissussa ja silloinkin yleensä melko lähellä Suomea. En ole rymynnyt reppu selässä viidakoissa enkä kierrellyt ympäri maailmaa. Omakohtaisesti en siis voi traveller-kuvausten uskottavuutta juuri puntaroida, mutta silti de Isusi mielestäni onnistuu välittämään uskottavan ja osuvan fiiliksen reppumatkailusta. Lisäksi länsimaisten travellerien ja Latinalaisen Amerikan köyhälistön väliset ristiriitaisuudet luovat tarinallisesti hyvää jännitettä.
Albumissa on konetekstaus, fontti on sama kuin Hullussa joessa, eli ei liian häiritsevä. Ilmeisesti Liken kustannuspolitiikkaan kuuluu, että käännössarjakuvissa tekstaukset tehdään koneella, käsintekstaukseen ei näemmä panosteta resursseja. Harmi, kyllä laadukas käsintekstaus on hyvälle sarjakuvalle piste iin päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti