 |
| Kuva: Gummerus. |
Sisustaja on ilmestynyt alun perin vuonna 2000, suomennos on vuodelta 2005. Kirja kuvaa 1990-luvun lopun Osloa. Eggenin nimi ei ollut minulle entuudestaan tuttu, vaikka pitäisi ollakin, sillä esimerkiksi Kirjanurkkauksessa kirja on luettu. Noin laajemmin norjalaiseen kirjallisuuteen voi tutustua vaikkapa Kertomus jatkuu -blogissa.
Sisustajan nimihenkilö on Sigbjørn Lunde, ylimielinen ja itsevarma sisustusarkkitehti, joka halveksii huonoa makua ja palvoo Mies van der Rohen designia. Tarinan alussa Sigbjørn muuttaa avovaimonsa kanssa uuteen asuntoon, joka tietenkin pitää remontoida ja sisustaa viimeisen päälle. Mutta kerran Sigbjørn törmää yläkerrassa asuvaan Sylviaan, joka on tyyliltään oikea kitsch-kuningatar. Omaksi yllätyksekseen Sigbjørn alkaa tuntea vetoa Sylviaa kohtaan...
Kirja oli hervottoman hauska mutta myös kiitettävän pimeä. Melko alussa mieleen tuli Bret Easton Ellisin Amerikan psyko, mutta yhtä sadistinen ei Sisustaja ole, vaan lempeämpi ja humoristisempi. Mikä ei tarkoita absoluuttista lempeyttä tai humoristisuutta, vaan sitä että verrokkina on Amerikan psyko...
Lukupiirissämme kirja herätti myönteistä vastakaikua, rönsyilevää keskustelua ja ristiriitaisia tulkintoja. Monitulkintaisuutta käytetään tarinassa mielestäni hyvin. Samoin Eggen pelaa taitavasti Sigbjørnin hahmolla - pikku hiljaa tarinan edetessä itsevarma kuori alkaa rakoilla.
Mielestäni Eggen myös on onnistunut tallentamaan jonkinlaisen zeitgeistin, ajan hengen. Kiinnitin huomiota siihen, miten Sigbjørn hieman epäloogisesti halveksii tuttavansa kulinarismi-innostusta ja ihmettelee, mihin gourmetsuolaa muka tarvitaan. Hyvänen aika, 2010-luvulla gourmetsuola ja muscovadosokeri tuntuvat ruokalehtien arjelta... Missä vaiheessa tuotemerkeillä snobbailu muuttuikaan itseilmaisun tavaksi?
Kirjan on suomentanut Katriina Savolainen. Suomennoksessa on jonkun verran vähäisiä kielivirheitä, mutta plussan puolelle suomennos nousee mietittyjen sanavalintojensa ansiosta. Savolainen on löytänyt puhekielelle tai murteellisille ilmauksille meheviä suomenkielisiä vastineita. Kokonaisuutena suomennos on siis ihan hyvä.
Edellinen lukemani norjalainen kirja on näköjään ollut Gerd Brantenbergin Egalian tyttäret, joka ei kuvaa suoranaisesti Norjaa. Siihen verrattuna Sisustaja onnistui kärjistyksistään huolimatta maalaamaan silmien eteen elävän kuvan nyky-Norjasta. Eggeniltä on suomennettu kaksi muutakin kirjaa: Pärstäkerroin ja Kaksoset. Voisinpa kurkkia kirjastosta niitäkin.
Minä luin tämän muutama vuosi sitten. Oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka ei varsinaisesti nautittava lukukokemus. Muistaakseni kirja ei tosin minulla kantanut ihan loppuun asti: homma meni sekavaksi tai ehjä oma kiinnostukseni vain herpaantui.
VastaaPoistaMinä taas nautin siitä lopun kaksoistulkinnallisuudesta!
PoistaNasevasti kuvasit: hervottoman hauska, kiitettävän pimeä. Ällikällä löi tämä kirja - tyylilaji oli minulle uusi, en ole edes American Psykoa lukenut. Ei tiennyt, kumpaa tekisi enemmän, nauraisi vai kauhistuisi, joten siitä seurasi mielenkiintoinen reaktioiden sekoitus. Pärstäkerroin ei minusta ollut yhtä vaikuttava, hulvaton sekin, mutta aika raskas luettava, Kaksosia en ole edes yrittänyt, vielä.
VastaaPoistaKyllä vaan, minä myös yllätyin muutamassa kohdassa perusteellisesti...
PoistaPärstäkerroin ja Sisustaja olivat minulle melkoisen raskaita tiiliskivikirjoja. Jotain erityistä niissä kuitenkin oli, kun oli pakko lukea ne loppuun. Ja täytyy myöntää, että molemmat kirjat ovat jääneet erittäin hyvin mieleeni.
VastaaPoistaPärstäkerroin tuntui lukemisen aikaan olevan kuin kopio Suomen senhetkisestä poliittiisesta elämästä suhdepeleineen. Ainakin avasi silmät politiikan likaisuudella.
Mainio kirja!
VastaaPoistaMinulla taas tämä jäi ihan kesken ja odotti sitten muutaman vuoden hyllyssä. Tuossa keväällä pistin kiertoon kun ei kerran tuntunut yhtään kiinnostavan. Muistaakseni oli minusta tylsä ja tuntui pakkopullalta lukea... näin me olemme lukijoina erilaisia...
VastaaPoistaHauskaa, tosiaan on erilaisia kokemuksia. Minusta tämä oli suorastaan nopealukuinen, huomasin sen siitä kun piti yrittää kiriä lukuvauhdissa ennen tapaamista.
VastaaPoistaTykkään myös aina siitä, jos jonkin asian ammattiosaamista tai muuta taitoa kuvataan kirjassa hyvin. Sisustaminen ei minua mitenkään valtavan paljon kiinnosta, mutta tässä kirjassa intensiivinen sisustuskuvailu toimi juuri tuon "osaamiskuvauksen" vuoksi.
Kiitos Kertomus jatkuu maininnasta :).
VastaaPoistaOle hyvä :)
VastaaPoista