Facebook-keskusteluissa tuli vastaan linkki Smart Bitches, Trashy Books -kirjablogiin. Päädyin seuraamaan erittäin mielenkiintoista tilannetta. Eräs bloggaaja oli plagioinut tekstejä toisista blogeista ja jäänyt kiinni. Ilmeisesti englanninkielisillä kirjablogeilla alkaa olla jo sen verran arvostusta, että blogitekstejä "kannattaa" plagioida, jos ei itse jaksa keksiä kirjoitettavaa. Vai kannattaako - siitäpä tuolla keskustelussa kiehutaan. Jos bloggaajan uskottavuus perustuu hänen luotettavuuteensa, jääkö luotettavuudesta mitään jäljelle plagioinnin vuoksi?
Tämä innosti minua nostamaan esille asian, joka on pitempään pyörinyt mielessä. Suomalaisissakin kirjablogeissa kavahdetaan tekstien kopiointia. Moni bloggaaja - myös minä - ei pidä ajatuksesta, että vaikkapa koululaiset kopioivat aineisiinsa tekstejä blogeista.
Sen sijaan muiden tiedostomuotojen kanssa blogeissa ei usein tunnuta olevan niin tarkkoja. Kuitenkin myös kuvat, videot ja musiikki ovat ihan yhtä lailla tekijänoikeuksien alaista tavaraa kuin sydänverellä riipustettu blogikirjoitus. Aika löysää ja oikeuksista piittaamatonta kuvankäyttöä näkee kuitenkin paljon. Avaan tekijänoikeusnäkökulmaa omien esimerkkieni kautta. Niin, ja tekijänoikeuksissa alkuun pääsee vaikka Wikipedian avulla.
Olisi myös mukavaa, jos tekijänoikeusasioita paremmin tuntevat ottavat kantaa, koska itse en todellakaan ole tekijänoikeusekspertti.
Mitä omassa blogissa saa julkaista?
Olen jo jonkun aikaa yrittänyt noudattaa uusien juttujen kohdalla sitä periaatetta, että lisään vain kuvia, jotka ovat joko itse ottamiani tai julkaisuvapaiksi tietämiäni. Vanhoista postauksista löytyy tai löytyi kyseenalaisempaa kamaa, siitä lisää myöhemmin.
Julkaisuvapaita kuvia ovat esimerkiksi kustantamojen mediamateriaalit. Tyypillisesti kirjan kansikuva on tällainen. Useimmilla kustantamoilla on tarjolla myös virallisia kirjailijakuvia. Usein kustantamo edellyttää kuvaajan/tekijän nimen mainitsemista.
Lisäksi sieltä täältä nettiä löytyy kuvia, joiden omistaja on erikseen merkinnyt kuvat julkaisuvapaiksi. Tämä ei kuitenkaan ole mikään oletus, sillä käsittääkseni on niin, että jos tekijä ei erikseen mainitse tekijänoikeuksista tai julkaisuvapaudesta, hänen materiaalinsa on tekijänoikeuksien alaista eikä sitä saa luvatta kopioida.
Linkittäminen ja tekijänoikeusvapaus eivät ole samoja asioita. Jos lataisin Pirjon Päiväkirja -blogista kuvan ja julkaisisin sen omassa blogissani, olisi se väärin, jos Pirjo ei erikseen olisi blogissaan ilmoittanut, että hänen kuvansa ovat julkaisuvapaita kaikkien käyttöön. Vaikka laittaisin linkin Pirjon sivulle, se ei poistaisi tätä vääryyttä.
Joten vaikka Googlen kuvahaulla löytyy paljon kuvia, ei se tarkoita sitä, että näitä kuvia saisi käyttää omassa blogissa. Löytäähän Google kirjablogien tekstitkin, eikä niitäkään - yleensä - ole tarkoitettu vapaasti kopioitavaksi.
Sitaattioikeus
Sitaattioikeus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi arvion yhteydessä saa julkaista näytteen arvioitavasta teoksesta. Kirjablogissa arvion yhteydessä saa esittää pätkän kirjan tekstiä tai esimerkkikuvan, jos kirjassa kuvia on. Kuvasivuja voi pyytää kustantajalta. Olen itse joskus pyytänyt sarjakuvasivuja kustantajalta, jolloin pdf-sivusta on helppo napata sopiva kuvaruutu tai -ruutuja arvion yhteyteen. Tosin usein laiskuuttani skannaan tai suhraan kameralla näyteruudun. Joskus myös etsin netistä muiden käyttämiä ruutunäytteitä ja kopsaan ne, niihinkin olen merkinnyt linkin. Esimerkiksi Super Team -arviossa tein näin.
Tekijänoikeusfakista löytyy hyviä esimerkkejä sitaattioikeuden rajoista.
ps. Kommenteissa nostettiinkin esiin runositaatit. Yksittäinenkin runo lasketaan kokonaiseksi teokseksi ja siksi runoa ei saa kopioida kokonaan. Ks. Journalistiliiton pelisäännöt.
Anteeksi, Australian ABC
Kävin läpi vanhoja postauksiani ja poistelin parikin selvää rikkomusta, muutaman epäselvän julkaisun jätin vielä jäljelle. Tässä kumminkin hyvä huono esimerkki:
Olin Lionel Shriverin Poikani Kevin -juttuun lisännyt kuvan, jonka olin löytänyt varmaan Googlen kuvahaulla, kuva on australialaisen tv-yhtiön kotisivulta. Myöhemmin olin vielä lisännyt linkin sivulle. No mutta onko minulle oikeutta julkaista kyseisen yhtiön kuvia? Ei! Poistoon vaan.
Lilystä taas löytyi bloggaaja, joka on tykännyt Riikka Pulkkisen Totta-kirjasta ja laittanut kuvaksi minun kuvani. No nämä kämäiset "kirja pöydällä" -kuvani eivät luulisi kovin monia kiinnostavan uusiokäyttöä varten, mutta niinpä vaan oli kuva kopioitu kyselemättä. Kommenttiinikaan bloggaaja ei vastannut.
Ongelmatapauksia
Muutamia juttuja blogiini on jäänyt, joista en oikein tiedä, ovatko ne sallittuja vai eivät. Esimerkiksi Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa -haastessani käytin kuvituksena still-kuvaa Markku Pölösen elokuvasta. Mutta riittääkö asiayhteys sitaattioikeuteen? Ja onko kuva varmasti alun perin julkaisuvapaata mediamateriaalia? Lisäksi löytyy muutamia upotettuja videoita, aiheesta lisää myöhemmin.
Kuvassa näkyy... Marilyn Monroe
Vastaavia esimerkkejä löytyy blogimaailmasta paljon. Jostain syystä esimerkiksi kirjablogeista suosituimpien kuva-aiheiden joukossa tuntuu olevan Marilyn Monroe. Marilyn-kuvia on universumi pullollaan ja netissä suurin osa kuvista on taatusti luvattomia kopioita. En usko että Hollywood-pomot jahtaavat kuvien levittäjiä ainakaan Suomeen asti, mutta voihan tätä ajatella hyvän käytöksen näkökulmasta. Jos ei halua, että omaa tekstiä kopioidaan ilman lupaa, miksi itse kopioisi blogiinsa sellaisia kuvia, joiden käyttöoikeuksia ei itsellä ole? Jos taas tietoisesti kopioi muiden kuvia ja muuta materiaalia, on vähän tekopyhää itkeä, jos oman blogin tuotoksia kopioidaan muualle. Juu, pätee myös minuun.
Poikkeuksena on taas sitaattioikeus. Jos siis arvioi Marilyn-aiheisen kirjan, on kirjan kansikuva ok laittaa arvioon, samoin kohtuullinen määrä kirjassa esiintyviä valokuvia.
Entäs musiikki ja videot?
Toinen poistamani ongelmatapaus löytyi Craig Thompsonin Blankets-arviostani. Olin linkittänyt loppuun Youtubesta löytämäni Type O Negativen biisin. Bloggerissahan on kätevä toiminto, jolla voi upottaa Youtube-videoruudun oman tekstin joukkoon.
Tässäpä tuli jo monta ongelmakohtaa. Ensinnäkin, videon musiikki on erittäin todennäköisesti ladattu Youtubeen ilman bändin tai levy-yhtiön lupaa. Toiseksi, videon upottaminen blogiin teki minusta tavallaan videon julkaisijan. No onko minulla oikeudet julkaista Type O Negativen musiikkia? Ei! Pois vaan.
Mikäli muusikko tai videon tekijä on itse julkaissut tuotoksena netissä ja ilmoittanut että sitä saa levittää, silloin on tietenkin ok julkaista se blogissakin. Monet ilmoittavat julkaisuvapaudesta Creative Common Licence -merkillä.
Jaa mikä Creative Common Licence?
Creative Common Licence -merkityn tuotoksen kopioiminen, muokkaaminen ja uudelleenjulkaisu on sallittua - tietyin ehdoin. Esimerkiksi Nulla dies sine legendo -blogi käyttää Creative Common Licenceä. Periaatteessa joku toinen bloggaaja voisi luvallisesti ryhtyä julkaisemaan Nulla dies sine legendon tekstejä ja vaikka muokata niitä vähän uuteen uskoon. Ehtona kuitenkin olisi, että alkuperäinen lähde mainitaan.
Omaperäisen sisällön arvo
Tuossa viimeisessä lauseessa kenties ollaankin asian ytimessä. Miksi plagiointia on?
Siksi, että omaperäisellä sisällöllä on arvoa. Kun media kyllästää yleisön silmät samoilla kuvilla, samoilla uutispätkillä, samoilla mainoksilla ja samoilla otsikoilla, saa arvostusta se taho, joka voi antaa luettavaksi, katsottavaksi tai kuunneltavaksi jotain omaperäistä.
Ja laadukkaan, omaperäisen sisällön tuottaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Hyvä valokuva ei synny tyhjästä, mutta hyvän valokuvan copypeistaaminen omaan blogiin käy sekunneissa. Hyvän tekstin tuottaja on todennäköistä harjaannuttanut kirjoitustaitojaan vuosia - mutta CTRL C + CTRL V tekee kenestä tahansa yhtä hyvän kirjoittajan. Onneksi internetin hyvä puoli on, että kopioimisen helppouden lisäksi myös kiinnijääminen on helppoa. Joskus sen näkee kävijäseurantatyökaluilla, joskus riittää että joku blogilukija, joka luulee saavansa omaperäistä sisältöä, huomaakin, että "hei mä oon lukenut/nähnyt/kuullut tän jo aiemmin" ja ilmoittaa löydöstään.
Ja kuten tuolta Smart Bitches -blogista voi lukea, harva saa lisää hyvää mainetta jäätyään plagioinnista kiinni.
ps. Kirjakko teki hyvän koosteen kirjankansien kuvaamisesta.
Tämä innosti minua nostamaan esille asian, joka on pitempään pyörinyt mielessä. Suomalaisissakin kirjablogeissa kavahdetaan tekstien kopiointia. Moni bloggaaja - myös minä - ei pidä ajatuksesta, että vaikkapa koululaiset kopioivat aineisiinsa tekstejä blogeista.
Sen sijaan muiden tiedostomuotojen kanssa blogeissa ei usein tunnuta olevan niin tarkkoja. Kuitenkin myös kuvat, videot ja musiikki ovat ihan yhtä lailla tekijänoikeuksien alaista tavaraa kuin sydänverellä riipustettu blogikirjoitus. Aika löysää ja oikeuksista piittaamatonta kuvankäyttöä näkee kuitenkin paljon. Avaan tekijänoikeusnäkökulmaa omien esimerkkieni kautta. Niin, ja tekijänoikeuksissa alkuun pääsee vaikka Wikipedian avulla.
Olisi myös mukavaa, jos tekijänoikeusasioita paremmin tuntevat ottavat kantaa, koska itse en todellakaan ole tekijänoikeusekspertti.
Mitä omassa blogissa saa julkaista?
Olen jo jonkun aikaa yrittänyt noudattaa uusien juttujen kohdalla sitä periaatetta, että lisään vain kuvia, jotka ovat joko itse ottamiani tai julkaisuvapaiksi tietämiäni. Vanhoista postauksista löytyy tai löytyi kyseenalaisempaa kamaa, siitä lisää myöhemmin.
Julkaisuvapaita kuvia ovat esimerkiksi kustantamojen mediamateriaalit. Tyypillisesti kirjan kansikuva on tällainen. Useimmilla kustantamoilla on tarjolla myös virallisia kirjailijakuvia. Usein kustantamo edellyttää kuvaajan/tekijän nimen mainitsemista.
Lisäksi sieltä täältä nettiä löytyy kuvia, joiden omistaja on erikseen merkinnyt kuvat julkaisuvapaiksi. Tämä ei kuitenkaan ole mikään oletus, sillä käsittääkseni on niin, että jos tekijä ei erikseen mainitse tekijänoikeuksista tai julkaisuvapaudesta, hänen materiaalinsa on tekijänoikeuksien alaista eikä sitä saa luvatta kopioida.
Linkittäminen ja tekijänoikeusvapaus eivät ole samoja asioita. Jos lataisin Pirjon Päiväkirja -blogista kuvan ja julkaisisin sen omassa blogissani, olisi se väärin, jos Pirjo ei erikseen olisi blogissaan ilmoittanut, että hänen kuvansa ovat julkaisuvapaita kaikkien käyttöön. Vaikka laittaisin linkin Pirjon sivulle, se ei poistaisi tätä vääryyttä.
Joten vaikka Googlen kuvahaulla löytyy paljon kuvia, ei se tarkoita sitä, että näitä kuvia saisi käyttää omassa blogissa. Löytäähän Google kirjablogien tekstitkin, eikä niitäkään - yleensä - ole tarkoitettu vapaasti kopioitavaksi.
Sitaattioikeus
Sitaattioikeus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi arvion yhteydessä saa julkaista näytteen arvioitavasta teoksesta. Kirjablogissa arvion yhteydessä saa esittää pätkän kirjan tekstiä tai esimerkkikuvan, jos kirjassa kuvia on. Kuvasivuja voi pyytää kustantajalta. Olen itse joskus pyytänyt sarjakuvasivuja kustantajalta, jolloin pdf-sivusta on helppo napata sopiva kuvaruutu tai -ruutuja arvion yhteyteen. Tosin usein laiskuuttani skannaan tai suhraan kameralla näyteruudun. Joskus myös etsin netistä muiden käyttämiä ruutunäytteitä ja kopsaan ne, niihinkin olen merkinnyt linkin. Esimerkiksi Super Team -arviossa tein näin.
Tekijänoikeusfakista löytyy hyviä esimerkkejä sitaattioikeuden rajoista.
ps. Kommenteissa nostettiinkin esiin runositaatit. Yksittäinenkin runo lasketaan kokonaiseksi teokseksi ja siksi runoa ei saa kopioida kokonaan. Ks. Journalistiliiton pelisäännöt.
Anteeksi, Australian ABC
Kävin läpi vanhoja postauksiani ja poistelin parikin selvää rikkomusta, muutaman epäselvän julkaisun jätin vielä jäljelle. Tässä kumminkin hyvä huono esimerkki:
Lilystä taas löytyi bloggaaja, joka on tykännyt Riikka Pulkkisen Totta-kirjasta ja laittanut kuvaksi minun kuvani. No nämä kämäiset "kirja pöydällä" -kuvani eivät luulisi kovin monia kiinnostavan uusiokäyttöä varten, mutta niinpä vaan oli kuva kopioitu kyselemättä. Kommenttiinikaan bloggaaja ei vastannut.
Ongelmatapauksia
Muutamia juttuja blogiini on jäänyt, joista en oikein tiedä, ovatko ne sallittuja vai eivät. Esimerkiksi Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa -haastessani käytin kuvituksena still-kuvaa Markku Pölösen elokuvasta. Mutta riittääkö asiayhteys sitaattioikeuteen? Ja onko kuva varmasti alun perin julkaisuvapaata mediamateriaalia? Lisäksi löytyy muutamia upotettuja videoita, aiheesta lisää myöhemmin.
Kuvassa näkyy... Marilyn Monroe
Vastaavia esimerkkejä löytyy blogimaailmasta paljon. Jostain syystä esimerkiksi kirjablogeista suosituimpien kuva-aiheiden joukossa tuntuu olevan Marilyn Monroe. Marilyn-kuvia on universumi pullollaan ja netissä suurin osa kuvista on taatusti luvattomia kopioita. En usko että Hollywood-pomot jahtaavat kuvien levittäjiä ainakaan Suomeen asti, mutta voihan tätä ajatella hyvän käytöksen näkökulmasta. Jos ei halua, että omaa tekstiä kopioidaan ilman lupaa, miksi itse kopioisi blogiinsa sellaisia kuvia, joiden käyttöoikeuksia ei itsellä ole? Jos taas tietoisesti kopioi muiden kuvia ja muuta materiaalia, on vähän tekopyhää itkeä, jos oman blogin tuotoksia kopioidaan muualle. Juu, pätee myös minuun.
Poikkeuksena on taas sitaattioikeus. Jos siis arvioi Marilyn-aiheisen kirjan, on kirjan kansikuva ok laittaa arvioon, samoin kohtuullinen määrä kirjassa esiintyviä valokuvia.
Entäs musiikki ja videot?
Tässäpä tuli jo monta ongelmakohtaa. Ensinnäkin, videon musiikki on erittäin todennäköisesti ladattu Youtubeen ilman bändin tai levy-yhtiön lupaa. Toiseksi, videon upottaminen blogiin teki minusta tavallaan videon julkaisijan. No onko minulla oikeudet julkaista Type O Negativen musiikkia? Ei! Pois vaan.
Mikäli muusikko tai videon tekijä on itse julkaissut tuotoksena netissä ja ilmoittanut että sitä saa levittää, silloin on tietenkin ok julkaista se blogissakin. Monet ilmoittavat julkaisuvapaudesta Creative Common Licence -merkillä.
Jaa mikä Creative Common Licence?
Creative Common Licence -merkityn tuotoksen kopioiminen, muokkaaminen ja uudelleenjulkaisu on sallittua - tietyin ehdoin. Esimerkiksi Nulla dies sine legendo -blogi käyttää Creative Common Licenceä. Periaatteessa joku toinen bloggaaja voisi luvallisesti ryhtyä julkaisemaan Nulla dies sine legendon tekstejä ja vaikka muokata niitä vähän uuteen uskoon. Ehtona kuitenkin olisi, että alkuperäinen lähde mainitaan.
Omaperäisen sisällön arvo
Tuossa viimeisessä lauseessa kenties ollaankin asian ytimessä. Miksi plagiointia on?
Siksi, että omaperäisellä sisällöllä on arvoa. Kun media kyllästää yleisön silmät samoilla kuvilla, samoilla uutispätkillä, samoilla mainoksilla ja samoilla otsikoilla, saa arvostusta se taho, joka voi antaa luettavaksi, katsottavaksi tai kuunneltavaksi jotain omaperäistä.
Ja laadukkaan, omaperäisen sisällön tuottaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Hyvä valokuva ei synny tyhjästä, mutta hyvän valokuvan copypeistaaminen omaan blogiin käy sekunneissa. Hyvän tekstin tuottaja on todennäköistä harjaannuttanut kirjoitustaitojaan vuosia - mutta CTRL C + CTRL V tekee kenestä tahansa yhtä hyvän kirjoittajan. Onneksi internetin hyvä puoli on, että kopioimisen helppouden lisäksi myös kiinnijääminen on helppoa. Joskus sen näkee kävijäseurantatyökaluilla, joskus riittää että joku blogilukija, joka luulee saavansa omaperäistä sisältöä, huomaakin, että "hei mä oon lukenut/nähnyt/kuullut tän jo aiemmin" ja ilmoittaa löydöstään.
Ja kuten tuolta Smart Bitches -blogista voi lukea, harva saa lisää hyvää mainetta jäätyään plagioinnista kiinni.
ps. Kirjakko teki hyvän koosteen kirjankansien kuvaamisesta.
Käsittelit asiaa perusteellisesti ja monipuolisesti, kiitos siitä! Kirjablogien kuvien laatu on osin uskomattoman upea, blogosfäärissä noin laajemmin taas tuntuu puuttuvan vakiintunut ymmärrys siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, joten on hyvä että tätä keskustelua käydään. Mieleen tuli vielä vinkata, miten niitä luvallisia kuvia sitten voi metsästää: Ohjeita esimerkiksi täällä http://www.sisaltomarkkinointi.fi/2011/03/11/mista-ilmaisia-kuvia-blogiin/
VastaaPoistaHyvä vinkki! Tosiaan tuntuu että jotkut muotiblogit tms ei aina perustu edes kirjoituksiin, siihen vaan että kerätään jostakin verkkokauppojen tuoteluetteloista kivoja kuvia. No luultavasti kuvien omistajat (= tuotteijen myyjät) vain hykertelevät, mutta näin lukijan kannalta se ei ehkä kovin omaperäistä ole... Itse en kyllä muotiblogeja luekaan käytännössä yhtään, taidan olla onnettoman epämuodikas. :)
PoistaHyvä juttu tärkeästä aiheesta! Olen kirja- ja kirjailijablogien lukijana joskus hiljaa mielessäni ihmetellyt video- ja kuvamateriaalien käyttöä. Erityisesti ihmisten, jotka saavat osittainkin elantonsa tekijänoikeuksia myymällä (kirjailijoiden lisäksi vaikkapa toimittajat, kustannustoimittajat, kirja-arvostelijat...) luulisi olevan tosi tarkkoja asiassa, mutta monien puoliammattilaisten ja ammattilaisten blogeissa noita Youtube-upotuksia silti löytyy. Aiheesta huomauttaminen tuntuisi kuitenkin usein nillittämiseltä ja epäolennaiseen tarttumiselta, miksihän näin?
VastaaPoistaMinna
Ehkä "ikävän tuntuisista" asioista kysyminen kuulostaa nillittämiseltä, vaikka kyllähän niistä kannattaa kysyä. Parin kertaa muistan kyllä blogikommenteissa kysyneeni toiselta bloggaajalta kuvan käytöstä.
PoistaHyvä kirjoitus! Mietin asiaa itsekin vähän aikaa sitten, kun lööpeissä oli esillä Jack the materialist -blogin pitäjän kasvokuvan päätyminen virolaisen kirjan kanteen, luvatta tietenkin. Kummallinen tapaus.
VastaaPoistaItse olen tarkkana siitä, etten lisää muiden ottamia kuvia blogiini ja pyrin käyttämään kirjankansien kuvina kustantamoiden mediamateriaalia. Mutta tunnustan, että joskus jos kansikuvaa on ollut hankala löytää (etenkin siis riittävän suurta), olen ottanut sen jostain muualta, esimerkiksi jonkin nettiantikvariaatin sivuilta, jossa kirjankansi on kuitenkin kuvattu suoraan edestä, kuten mediamateriaaleissa. Mutta tällaisia kuvia blogissani on vain muutama, vaikka eihän se asiaa miksikään muuta. Sinun Pulkkisen Totasta ottamasi kuvan kaltaista kuvaa en todellakaan kopioisi joltain toiselta omaan blogiini.
Nykyään näkee paljon kaikenlaisissa blogeissa kuvia, joiden lähde on weheartit.com (minullakin muutama). Vaikka kuvan alla olisikin linkitys weheartit.comiin, lienee sekin tekijänoikeusrikkomus, sillä kuvien alkuperäinen sijainti ei ole weheartit.com eikä weheartit.com omista kuvia. Sivustoa voisi siis verrata Googlen kuvahakuun. Ongelmana tässä on se, että miten sitten jäljität weheartit.comiin tuodun kuvan? Sivustollahan näkyy se, mistä kuva on sinne tuotu, mutta onko sekään alkuperäinen lähde? Esimerkiksi weheartit.comissa näkee paljon sellaisia kuvia, jotka on tuotu sinne Tumblrista, joka on myös paikka, jossa kuvia voi jakaa, ja Tumblirssa ei sitten enää näykään se, mistä kuva on otettu sinne.
Täytyypä joku päivä ottaa urakaksi tarkastaa oman blogin laittomuudet :) Eivätpä ne onneksi koske muita kuin joitakin yksittäisiä kuvia.
En tuota weheartia tunne, ja onhan näissä viime vuosien tekijänoikeuskeskusteluissa muutenkin tullut selväksi, että nettijulkaisu sekoittaa tekijänoikeuspakkaa monella lailla.
PoistaMutta näin bloggaajan näkökulmasta tuntuisi selkeimmältä ottaa ohjenuoraksi yrittää pysytellä sellaisen matskun julkaisemasssa, jonka varmasti tietää olevan ok.
Esim. joskus yritin etsiä Hugh Jackmanista kuvaa Wolverinen roolissa, mutta vaikka niitä kuvia oli tietenkin netti pullollaan, en vaan löytänyt mitään sivua, josta olisi käynyt ilmi, että kuva on oikeuksienomistajan julkaisema ja tarkoitettu mediakäyttöön. Kuulostaa älyttömältä, vaikka yritin jostain elokuvayhtiöiden sivuilta asti sellaista hakea. Ehkä semmoinen ois jossain ollut, mutten sieltä syövereistä vaan löytänyt. No en sitten ottanut mitään kuvaa.
Sen verran vielä täytyy jatkaa, että nykyään omissa silmissäni blogin arvostusta laskee se, jos sitä on "kuvitettu" selvästi muualta otetuilla kuvilla. Pahinta on, jos kuvilla ei ole selvää yhteyttä kirjoitukseen, mutta koska näyttäähän se nyt kivemmalta kun on kuvia, niin laitetaan Googlesta kukkien, sydämien tai kissanpentujen kuvia.
VastaaPoistaMinna
Pakko myöntää että oon ajatellut samaa. Hienoilla valokuvilla saa blogista visuaalisesti näyttävän, mutta jos ei kerro, mistä ne kuvat ovat peräisin, ja samalla näkee että tuskin ainakaan bloggaajan omasta kamerasta, niin kyllä mä jossakin vaiheessa sellaiseen kyllästyn.
PoistaNextopin kuvahaku, videoiden tuubettaminen ja rasistikirjoituksen lapsikuva ovat tämän kirjoituksen mukaan varmasti itselläni ehkä näitä kyseenalaisia lainausjuttuja? Omia kuvia on aika paljon ja lainatut kirja- tms kuvat olen kyllä laittanut linkillä tai lähteellä, mutta ehkä saisi olla vieläkin tarkempi, sillä tämä on kovastikin esillä oleva asia ja hyvä on mennä jokaisen itseensä.
VastaaPoistaSydänverellä kirjoittaminen on täyttä työtä ja tuskaa, joskus myös taustatyö on aikaavievä ja pitkä prosessi. Pitänee vielä tarkistaa lakimiesnaiselta tuo tuubetusjuttu...
Mä en kyllä valitettavasti osaa tän kummempia neuvoja antaa koska tosiaankaan en ole spesialisti ja aika moni asia on itsellekin epäselvä, mutta eiköhän joku hyvä lakitaho löydy tueksesi. :)
PoistaHyvä kirjoitus, Salla. Hienoa, että avasit tätä asiaa blogissasi, koska tekijänoikeus on monimutkainen, koko ajan muuttuva asia, ja aiheesta on hyvä saada tietoa. Siitä on myös hyvä keskustella julkisesti.
VastaaPoistaOlen itse käyttänyt blogissani pääsääntöisesti vain itseni ottamia kuvia, mutta toki esimerkiksi lastenkirjallisuutta käsitellessäni olen sitaattioikeuden nimissä ladannut blogitekstini yhteyteen kuvia kirjan sivuilta. Se on perusteltua ja tukee blogiarviota, koska kiinnitän aina tavalla tai toisella huomiota myös kuvitukseen. Muu kuvitus onkin sitten omaani.
Mutta - ja aina tulee mutta - olen tehnyt muutamia kuvakollaaseja, joissa olen käyttänyt muiden ottamia kirjailijakuvia. Esim. tässä
http://luminenomena.blogspot.com/2011/06/mieskirjailijahaaste-melkein-sata.html
Nyt mietin, että mitenkähän kollaasien laita on. Milloin kuvasta tulee "oma"? Kollaasi on itseni tekemä, mutta sen kuvat (lyhtykuvaa lukuunottamatta) eivät ole minun. Aika ja vaivaa kollaasin tekemiseen meni enemmän kuin normaalin valokuvan ottamiseen ja kuvankäsittelyyn.
Jaa, varmaan tiukasti ottaen tuollaisiin kollaaseihinkin pitäisi käyttää vaan sellaisia kuvia, joista tietää että niitä saa käyttää. Ehkä niitä kuvia vois ulkomaisten kirjailijoiden osalta jäljittää tai pyytää vaikka heidän kotimaansa kustantajalta?
PoistaHyvä, asiallallinen ja perusteltu kirjoitus. Ja varmasti pitäisi itsekin tutkia, mitä rikkeitä omaan blogiin on pujahtanut kuvien osalta. Yleisesti ottaen suomalaisissa kirjablogeissa taitaa olla kuitenkin hommat aika hyvin hanskassa (tunnustan, etten ole oikeastaan kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan tämä on mututuntuma), koska eniten kuvia on juuri kansista tai sitten kuvat on itse otettuja.
VastaaPoistaToisten blogien puolella meno taitaa olla villimpää. Itse asiassa juuri tänään kiinnitin asiaan huomiota, kun eräässä tyyliblogissa oli kuvia koruista ja kuvat oli lainattu ilmeisesti myyjän sivuilta (tätähän harrastetaan paljon muoti- ym. blogeissa). Tässä tullaan sitten siihen jännään kysymykseen, että voittaako tekijänoikeudet vai mahdollinen hyöty, mitä kuvan jakamisella saadaan. Tarkoitan tällä siis sitä, että harmittaako ko. korumyyjää tai -valmistajaa, vaikka kuva olisi laittomasti kopioitukin, koska itse tuote saa mainosta. Toki jos kuvan käyttöoikeudet ovat alkuperäisellä kuvaajalla, on tilanne jo lähtökohtaisesti eri.
No, nyt melkein jo eksyin aiheesta! Mutta kuten sanottu, hyvää pohdintaa, Salla!
Jep, tätä samaa mietin jo Tessallekin vastatessa. On kyllä kinkkisiä kysymyksiä. Mutta jos valokuvaaja palkataan "kenkävalokuvaajaksi" ottamaan niitä katalogikuvia, niin minkähänlainen soppari siinä tehdään, kuinka pitkäksi ajaksi kuvia annetaan käyttöön ja kelle oikeudet jäävät - kuvaajalle, kenkäyhtiölle, jälleenmyyjälle, vai ovatko vapaata riistaa?
PoistaTosi hyvä, tärkeä ja ajankohtainen postausaihe!! Minulla ei ole tähän mitään lisättävää, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä tähän kommentoidaan ja siten itsekin saa lisää tietoa asiaan :)
VastaaPoistaKiitti :)
PoistaHyvä kirjoitus, kiitos! :-)
VastaaPoistaMietin näitä asioita kun aikoinaan aloitin blogini, mutta silloin oli todella vaikeaa löytää selviä sääntöjä siitä mikä blogissa on sallittua ja mikä ei. Aikani tekijänoikeusviidakossa pyörittyäni päädyin tällaisiin sääntöihin:
Julkaisen vain itse ottamiani kuvia ja nekin yleensä niin, että kuvista näkee heti, että ne on itse otettuja (esim. en yleensä kuvaa tai skannaa kirjan kantta niin, ettei siinä näy mitään taustaa, vaan asetan sen aina johonkin "ympäristöön", jolloin kuvasta tulee vielä enemmän "oma").
Lainauksista päätin, etten laita blogiini esim. kokonaisia runoja tai lauseita kommentoimatta niitä jotenkin. Pelkän tekstikatkelman luvaton lainaus on käsittääkseni rikos, mutta jos blogitekstissä käsitellään lainausta jollain tavalla, on se verrattavissa arvosteluun ja silloin lyhyehkö lainaus on laillinen ilman kirjailijan lupaa.
Musiikit ja videot olen aina linkittänyt eteenpäin enkä upottanut omalle sivulleni.
Kyllä mäkin voisin poistaa nuo kökköisimmät itse kuvaamani kirjakuvat ja vaihtaa mediamatskuun tai ottaa vähän fiksummat kuvat. Taideteoksen valokuvaamisesta tuolla tekijänoikeuksissa käsiteltiin erikseen. Koska jos ottaa valokuvan vaikka Mona Lisasta ja sit myy sitä valokuvaa niin eiköhän siinäkin oo oikeudenomistajalla sanomista. :)
PoistaMä mietin noissa musiikki- ja videojutuissa sitä, että onhan se linkittäminenkin periaatteessa "luvattomasti julkaistun matskun tukemista", mutta ei se kumminkaan sentään varsinaista julkaisua ole.
Onkohan Mona Lisalla enää varsinaista oikeudenomistajaa? Kun itse kirjoittelin viimeisintä postaustani puutarhakirjoista, olisin halunnut mukaan kuvitukseksi Monet´n maalamia puutarhamaisemia, ja netissähän on tyrkyllä vaikka mikä määrä Monet´ta. Sitten pähkäilin ja pähkäilin ja lopulta päätin mennä yksinkertaisimman kautta eli tyytyä kämäiseen kirja pöydällä -kuvaan... Oletan, en ole varma, mutta siis oletan että esim. Wikipediassa olevat kuvat vanhoista, jo tekijänoikeusajattelun ulottumattomissa olevista teoksista olisivat vapaasti käytettäviä - MUTTA, kuten Kirjakko tuolla alempana toteaa, on sitten näillä instituutioilla eli museoilla, taulut omistavilla, ehkä sanansa sanottavana...
PoistaErään tapauksen tiedän tuolta ruokablogien puolelta, jossa kuva oli varastettu ihan sellaisenaan toisesta blogista. Sattumoisin oli kuvan ottaja asian huomannut, huomautti siitä ja kuvavaras vähin äänin poisti koko postauksen. Ja asia olisi voinut olla ihan ok, jos kuvan varastaja olisi pyytänyt luvan kuvan käyttöön ja maininnut kuvaajan nimen.
Hmmjoo, paha kysymys! Tekijän kuolemastahan on jo yli 70 vuotta aikaa.
PoistaMäkin muistan ainakin yhden ruokablogijutun, jossa bloggaaja A esitteli reseptin ja bloggaaja b kokeili reseptiä ja käytti bloggaaja A:n ottamaa kuvaa. Poisti kyllä kuvan, kun bloggaaja A kävi asiasta huomauttamassa.
Liekö näitä paljonkin, tai sit muistellaan samaa tapausta? :)
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, tärkeää asiaa! Minä en ole oikein uskaltanut edes noita kustantamoiden materiaaleja käyttää, vaan lähinnä omia kuviani ja niitäkin aika vähän, kun olen aika laiska. Mutta taisinpa upottaa juuri eilen yhden youtube-videon. Vaikka ihan olen tietoinen Youtuben tekijänoikeusongelmista. Noloa, taidan poistaa sen. Nykyisessä "mitäväliä"-ilmapiirissä tekee mieli yrittää edes itse jotenkin kunnioittaa tekijänoikeuksia.
VastaaPoistaNo mun mielestä noita kustantamojen mediamatskuja kyllä kannattaa käyttää eikä pelätä niitä, jos niille tarvetta on. Mut tosiaan, sitaattioikeus edellyttää sitä asiayhteyttä, kuten Reeta Karoliinakin sanoi. Eli jos kirjoitan vaikka kissanpennuista ja sit länttään kustantamo X:n julkaisuvapaan kuvan kirjailija Y:stä siihen viereen, on se väärinkäyttöä, jos kirjailijalla ei ole mitään tekemistä jutun aiheen kanssa.
PoistaHieno aihe ja hyvä juttu! On kyllä jännä tuo, että joku lähtee kopioimaan toisen blogin tekstejä omaansa... Eikös ajatus juuri ole, että blogi perustetaan, jos haluaa kirjata omia mietteitään ylös. Harmi, että mukavasta harrastuksesta voi ajan myötä kerääntyä niin paljon paineita, että on pakko saada juttuja jotenkin julkaistua, vaikka sitten muilta varastamalla.
VastaaPoistaJa hyvä muistutella tuostakin, että kuinka tarkkana kuvien kanssa pitää olla.
Oli toi silleen uutinen, kyllähän blogitekstejä on kopioitu muihin kanaviin, mutta että toisiin blogeihin. No vissiin blogien painoarvo alkaa olla suuri. :)
PoistaToivottavasti et raahaa minua tukasta poliisiasemalle, jos joskus kohdataan! Meikäläisen olkapäähän on tatuoitu tämä kuuluisa Monroen hupakko, ja tulossa on muumihahmoja ja lyriikoita yhdestä biisistä.
VastaaPoistaJansson on kuitenkin kuopattu jo vuosia sitten ja haluan nimenomaan hänen piirtämänsä kuvan itseeni. Lyriikoista lähetin sähköpostia ajat sitten, mutta jos ei vastata niin antaa olla. Tekijänoikeusjuttu ei ole kaikille niin iso asia toisin kuin sinua näyttää vaivaavan. Ehkä jotkut saattavat jopa olla ylpeitä ollessaan niin hyviä piirtämään/sanoittamaan/valokuvaamaan, että jotkut haluavat lainata heidän tuotoksiaan. Ja minun mielestäni virhe tapahtuu vasta siinä, kun esittää ne tiedostot ominaan.
Kyllä tekijänoikeuksia puolustajia ja vastustajia riittää tässäkin maassa ihan ilman minuakin.
PoistaHalusin kirjoittaa tämän jutun nimenomaan bloggaajan näkökulmasta. Minä en ole niin jalo ihminen, että antaisin kaikkien halukkaiden ilmaiseksi kopioida blogitekstejäni kaupallisiin tarkoituksiin lähdettä mainitsematta. Siksi olen yrittänyt ottaa kurinpalautusta siinä, miten suhtaudun muiden tekijänoikeuksiin täällä blogissani, jotta käyttäytyisin loogisesti sekä "tuottajan" että "käyttäjän" roolissa.
"Ehkä jotkut saattavat jopa olla ylpeitä ollessaan niin hyviä piirtämään/sanoittamaan/valokuvaamaan, että jotkut haluavat lainata heidän tuotoksiaan."
PoistaVarmasti osan kohdalla näin, mutta tekijän pitäisi saada
päättää, onko lainailu ok.
"Ja minun mielestäni virhe tapahtuu vasta siinä, kun esittää ne tiedostot ominaan."
Ei, esimerkiksi kuvien kohdalla ei riitä, että mainitsee tekijän, jos tekijä ei ole kuvia vapaaseen levitykseen antanut. On ihan eri asia, jos tekijä ilmoittaa, että kuvia saa käyttää jos mainitsee nimen.
En kyllä yhtään kadehdi ammattivalokuvaajia, kun nykyään yleinen käsitys tuntuu olevan, että mitä hyvänsä kuvaa saa käyttää, kunhan mainitsee lähteen.
Minna
Minäkin tunnen esim. sarjakuvia tekeviä ihmisiä, jotka joutuvat jatkuvasti seuraamaan sarjakuviensa luvatonta leviämistä netissä ja vaatimaan luvattomien kopioiden poistoa. En muista kenenkään sanoneen, että "kiva kun se tykkäsi mun työstä".
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoitin äsken tähän kommenttia, mutta poistin sen vahingossa. Saako sieltä päästä palautettua?
Poista"En kyllä yhtään kadehdi ammattivalokuvaajia, kun nykyään yleinen käsitys tuntuu olevan, että mitä hyvänsä kuvaa saa käyttää, kunhan mainitsee lähteen."
Kellekään mun ystävistä tai mulle ei ainakaan ole koulussa ohjeistettu mitään muuta. Itsekö näitä sitten pitäisi opetella..
Kyllä se tosiaan niin on, että jokaisen kannattaa näitä itse opetella. Ainakin bloginpitäjän roolissa: oma blogi on vähän kuin pyörittäisi omaa sanomalehteä ja tv-kanava, sillä tekijänoikeuslainsäädännön kannalta blogeja koskevat samat säännöt kuin lehtiä ja tv-kanavia.
PoistaPoistettua kommenttia en osaa palauttaa, mutta koska kommenteista tulee mulle viesti sähköpostiin, oli se siellä tallessa. Kopioin kommenttisi tähän:
"Ei kukaan voi olla kuitenkaan niin typerä, että kun näkee Monroen/ muun yhtä kuuluisan henkilön kuvan jollain profiilikuvana, ajattelee "hei onkohan tossa toi ite!! tai mahtaako itse olla tuon kuvannut" Joten tämä on taas hieman eri asia, kuin jotkut pienet nimet sarjakuva-asioissa.
Mun mielestä Marilynin/muiden julkkisten kuvien tuominen tähän keskusteluun menee ihan asian vierestä. Eiköhän enemmän ole tarkoitus miettiä tavallisia ihmisiä plagioinnin kohteena blogimaailmassa. Tavallinen ihminen tavallisine kuvineen ja teksteineen on yksityisempi asia, ja niiden luvattomasta käytöstä pitäisi olla huolissaan.
Puhumattakaan, että niitä kenellä on jotain oikeuksia Marilyniin, ei kiinnosta paskaakaan käyttääkö joku sellaisia kuvia. Eiköhän nekin ole vain tyytyväisiä, että Marilyn on edelleen iso nimi ja toimii edelleen.Kuvat ovat kuitenkin henkilöä kunnioittavia, tietenkään juttu ei olisi okei, jos ne olisivat halventavaksi muokattuja, niinkuin joillekin julkkiksille valitettavasti tehdään.
Kuvat eivät kuitenkaan ole alkuperäisiä."Laittoman" kopion nettiin laitto ei ole mielestäni sen hyödyntäjän vika, vaan nettiin kopioijan. Hänen on tiedettävä vastuunsa mitä nettiin lataa.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että jokaisella on vastuu siitä, mitä itse netissä julkaisee. Vaikka se kopioitu kuva/biisi/teksti/video ois kopioitu miljoona kertaa aiemmin, niin ei se vapauta ketään vastuusta, jos sitä kopioitua tiedostoa itse levittää.
Mutta jokainen toki päättää itse omassa blogissaan miten näistä ajattelee. Mä olen nyt kuitenkin ajatellut "siivota jälkeni". On mullakin esimerkiksi yhdellä foorumilla ollut vuosikausia avattarena just sellainen kopioitu kuva, jonka voisin kyllä käydä vaihtamassa johonkin omaan kuvaani.
"Kellekään mun ystävistä tai mulle ei ainakaan ole koulussa ohjeistettu mitään muuta. Itsekö näitä sitten pitäisi opetella.."
PoistaMinusta se, ettei koulussa ole opetettu, on vähän outo peruste. Eihän kaikkea voida millään opettaa koulussa, vaan monia tarpeellisia asioita joutuu opettelemaan itse.
En voisi kuvitellakaan kopioivani toisten blogejen kuvia. Kamalaa! Hieno kirjoitus kuitenkin.
VastaaPoistaOlen itse miettinyt, että rikonko tekijäoikeuksia kirja-asettelukuvissani. Tuolloin näkyvillä on kirjan kansi ja jotain ekstraa (joskus pääni tuntuu hajoavan tuon kaiken sälän keksimisestä) ja lopputuloksen vielä muokkaan. Luulen kuitenkin, että blogini tekee palveluksen teokselle ja kustantajalle arvioimalla sitä, ja kuva on kuitenkin enemmän minun näkemykseni kirjasta kuin pelkkä kansikopio. Tiedä häntä.
Eiköhän siinä vois tulkita että kirja on "esine", jota kuvaat. :) Mut kyllähän nää välillä sinne hämärän rajamaille menee. :)
PoistaNäin minäkin olen asian ajatellut, mutta olisi kyllä kiva saada jotkut ihan selkeät ohjeet asiasta. Jotenkin näissä tekijänoikeuksissa uuvuttaa myös se, kun se sääntöviidakko tuntuu niin vaikealta ja sekavalta. Että vaikka haluaisi toimia oikein niin ei ole ihan varma toimiiko.
PoistaHih, minä toimin samalla tavalla kuin Noora. Koska kyse on kirjan kannesta, mutta ennen kaikkea omasta näkemyksest siitä, olen ainakin toistaiseksi siinä maalaisjärkisessä uskossa, että asia on ok. Nämä ovat niitä rajatapauksia. :)
PoistaEli eiköhän todeta että kirjan valokuvaaminen kirjablogin arvion yhteyteen on varmasti ihan ok. :)
PoistaKiitos hyvästä kirjoituksesta, erittäin tärkeä aihe! Häpeäkseni tunnustan, että koulussa tekijänoikeuslakia käsittelevällä kurssilla taisin enemmän keskittyä sukkien kutomiseen kuin lain tahkomiseen... Silti omia blogipostauksia tehdessä on jossakin mielen perukoissa kummitellut epäilys siitä, että onkohan tämä nyt tekijänoikeudellisesti oikein? Siksi aloin ottaa itse kuvia kirjoistakin, vaikka nyt selvisi, että kustantamoiden sivuilta voi siis napata kansikuvan. Sitaattioikeuden sentään muistin oikein. Kirjastot.fi -sivustolta löytyy hyvä linkkilista tekijänoikeuksiin liittyvistä asioista (mm. linkki Finlexiin tekijänoikeuslakiin): http://mediakasvatus.kirjastot.fi/node/37
VastaaPoistaKiitti linkistä! Ja tosiaan, kustantamot yleensä merkitsevät nettisivuilleen erikseen kohdan "medialle" tms, eli mikä tahansa kustantamon sivuilta löytyvä kuva ei välttämättä ole julkaisuvapaa, vaan kannattaa ettiä se oikea osio, missä niitä kuvia on!
PoistaOk, nyt olen taas viisaampi. :)
PoistaPyynnöstä kustantamot saattavat myös antaa tunnukset kuvapankkiinsa. Ainakin medialle, ehkä myös kirjabloggaajille? Kuvapankkien kuvat ovat tavallisesti julkaisuvapaita.
PoistaJep, jonnekin kuvapankkeihin mäkin olen pyytänyt tunnukset. Työläitä vaan ovat, tuntuu että aika moni nykyään panee vaan kaikki tollaselle media-sivulle ettei tartte edes kirjautua. :)
PoistaHienoa, Salla! Kiitos! Tämä on kiinnostava ja tosi monipolvinen aihe.
VastaaPoistaKuten Nooralle kirjoittamassasi kommentissa sanot, tämä kaikki on hämärän rajamailla liikkumista. Vaikka kuvat olisi omia, ei ole aina selvää, että niitä saa julkisesti julkaista. Esimerkiksi taideteosten kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen saattaa olla problemaattista. Ovatko kirjan kannet taideteoksia (jne.)? Saako tuotteita kuvata, esim. Legoja? Entäpä milloin tuntemattomien ihmisten kuvia saa julkaista netissä?
Osaan kysymyksistä löytyy vastaus helposti, osassa tarvitsee miettiä monenlaista muuta lainsäädäntöä, kuten henkilötietosuojaa tai tuotesuojaa.
Kiinnostavaa seurata tästä viriävää keskustelua!
Tuo kiinnostaisi minuakin, että miten taideteosten ja kuvien kanssa pitäisi menetellä...
PoistaNäitähän voi googlettaa. Pääsee esim tänne: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/valokuva.html, josta löytyy myös taideteosten valokuvaamisesta asiaa.
PoistaKiinnostava postaus hankalasta aiheesta. Omalla tavallaan ainakin itse melkein mielelläni pysyn suhteellisen anonyymina pikkuisen puuhastelublogin pitäjänä jotta voin moraalisesti lähes puhtain mielin jatkaa epämääräistä suhdettani tekijänoikeusrikkomuksiin (ja sille tiellehän ei pidä lähteä että joskus saisin bloggauksesta rahaa).
VastaaPoistaNoh, kun sitä omaa blogia pohtii niin en käytä kuvia juuri lainkaan (taitaa rajoittua siihen yhteen sarjakuvaesittelyyn johon on pari malliotosta laitettu seuraksi), YouTube-linkityksiä luultavasti oikeuksia rikkoviin videoihin on sen sijaan ollut jokunen. Siteeraan runopostausten yhteydessä yleensä sen yhden runon verran mikä mennee sitaattioikeuden piiriin, joskin joku toinen runoista postaileva bloggaaja on joskus maininnut ettei halua siteerata kokonaisia runoja...
Mutta sitten on tietysti tuo profiilikuvani, still-kuva filmistä Viimeinen määräys, hei vaan Paramount Pictures (muuallakin minulla on tapana käyttää noita vanhojen elokuvanäyttelijöiden kuvia mieluummin kuin omaa naamaa...). Mutta minulle se on vähän sama kuin nimimerkillä kirjoittaminen, naamio joka pyrkii näyttämään rehellisesti naamiolta.
kokonainen runo on teos, eikä kuulu sitaattioikeuteen. tätä olen itsekin monesti rikkonut.
PoistaOlen joskus, ainkin kerran laittanut koko runon, mutta selvittänyt poikkeuksen, pitänee varmasti nyt poistaa, yleensä laitan yhden säkeistön.
Poistahdcanisilla on hyvä pointti. Jos toiminta on pienimuotoista, ei ole mainoksia, niin tilanne on aivan eri kuin jos kyse on kaupallisesta palvelusta tai blogissa on mainoksia, eli jossa toisen tekijänoikeudella saadaan suoraa tai epäsuoraa taloudellista hyötyä.
Tekijän kannalta tosin molemmat tavat loukata tekijänoikeutta ovat pahoja.
Hmm. Runonpätkän siteeraaminen taas on pääsääntöisesti täysin merkityksetöntä koska ei parista irtorivistä yleensä saa mitään irti, eli sitten pitäisi jättää siteeraaminen kokonaan pois. Jolloin niistä kommenteista ei myöskään saa oikein mitään tolkkua jos lukija ei ole itse lukenut jo samaa kirjaa (mitä suuressa osassa tapauksia oletan että ei ole tapahtunut), eli saman tien voisi lopettaa blogin kokonaan, ei siitä saa järkevästi tekijänoikeuksia rikkomatonta.
PoistaSe on totta, poistin vain toisen säkeistön eka rivin, saivartelu ei voi mennä liian pitkälle. Tärkeintä runoteoksille on minusta esittely, markkinat eivät ole kovin suuria.
PoistaTosiaan, Journalistiliiton sivuillakin (http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/tekijanoikeudet/mita_laki_sanoo/) sanotaan näin: Esimerkiksi kokonaisen runon siteeraaminen on tavallisesti kielletty.
PoistaTää onkin sen verran iso juttu että täydennän tän tekstiinkin. Pitää vaan käydä nuo oman runojutut kans läpi.
Hmm, kyllä mä olen nähnyt kokonaisia runoja siteerattuina Hesarissakin. Onkohan silloin sitten pyydetty kirjailijalta lupa? (Itse olen kyllä saanut positiivista palautetta muutamalta kirjailijalta joiden kokonaisia runoja olen blogissani esitellyt, vaikke ole lupaa pyytänytkään.)
PoistaAjattelin, että tässäkin se tärkein asia on se, että runoa myös käsitellään ja analysoidaan eikä se ole sivulla vain yksinään itsenäisenä teoksena.
Hesarin runoarvioissa on mun mielestä aina vaan 1-2 säkeen verran sitaatteja (tosin oon ajatellu sen johtuvan rajallisesta merkkimäärästä).
PoistaViimeinen Hesarin julkaisema kokonainen runo jonka muistan oli se Günter Grassin ydinaseruno, josta kyllä nimenomaan ilmoitettiin että "Hesari julkaisee runon", se ei siis ollut arviossa käytetty sitaatti vaan nimenomaan julkaisu.
Tästä runojen julkaisusta sais kyllä hyviä jatkobloggauksia, vink vink, ottakaahan koppia!
Tuo ylempi kommenttini on kopattu laajennettuna blogiini, ja siellä on jo virittynyt kommentteja...erityisesti kiinnostaisi kuulla niiden asianomaisten eli runoilijoiden itsensä näkkemyksiä asiasta.
PoistaJuu, Penjamilla olikin osuva kommentti että pelkkä kokonaisen runon määrittely on nykyrunoudessa joskus hankalaa...
PoistaHaa, yksi juttu tuli vielä mieleen: Kun tekijänoikeusasiat netissä ovat joka tapauksessa levinneet villeiksi, ja kaikkea lainaillaan ja levitetään sangen huolettomasti, niin välillä tuntuu, että materiaalin julkaisijoiltakin unohtuu kertoa joskus tuikitarpeellinen "saa levittää!" kun tunnutaan kokevan, että kaikkea kuitenkin levitetään. Onhan esimerkiksi youtubessa paljon myös tekijänoikeuksiltaan ihan kunnollista matskua, ja toisaalta youtuben käytössä on usein se hyvä puoli, että alkulähteille pääsee nopeasti ja luotettavasti (siis kuvan julkaisijan tietoihin). Muistan esimerkiksi jakaneeni Edinburghin teatterin youtube -videopätkän Haruki Murakamin the Wind-Up Bird Chronicle -kirjan sovituksesta. Jälkikäteen ajateltuna ongelmallista, mutta jos (mainos)video on youtubessa, voisi olettaa että sille halutaan katsojia, joten olisiko videon yhteydessä kannattanut ilmoittaa että saa jakaa tms? Käytännöt tuntuvat olevan nyt vähän joka puolelta auki.
VastaaPoistaJoo, mullakin on esim. Näkymättömien käsien mainosvideo youtube-upotuksena, ja mulla on ihan sama lähtöoletus: video on tehty teoksen tekijöiden aloitteesta ja tarkoituksena markkinoida teosta. Sitä en kyllä aio poistaa.
PoistaMutta ihan totta, käytännöt tosiaan tuntuu olevan kirjavia.
Hyvä Salla!
VastaaPoistaTekijänoikeus on minusta yksiselitteinen ja ei ole.
"Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla. (24.3.1995/446)".
Ongelma muodostuu minusta siinä, että kun teos on julkaistu, niin siitä voidaan valmistaa kopioita. "Kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa. Kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa".
Koska en ole juristi olen aukaissut omaa käytöstäni Minä ja bloggausperiaatteet kohdassa.
Siteeraan kirjaa, ja voin kirjoittamalla toisintaa teoksen runon, yleensä en kirjoita koko runoa, yhden säkeistön, poikkeuksen syyn olen maininnut. Huomattavaa on, että Gutenbergissä olevista kirjoista ”juridinen” tekijänoikeus on rauennut.
Yleensä en kopioi kirjan kuvia enkä sisäsivuja, tästä olen maininnut poikkeuksen. Viimeisen mohikaanin intiaanikuvaa olen verrannut Lucky Luken ja Umpahpahin intiaanin kuviin.
Kansista olen joko ottanut valokuvan tai yleensä skannaan etukannen. Skannaan kannet paperikansissa niin, että myös selkämys näkyy, esim. Hyryn Aitta. joten on selvää, että kyse on itse valmistettu kuva. Oman skannaamisen lasken samanlaiseksi kuin valokuvaamisen, sillä pienennän kuva aina noin 10 kt:n kokoiseksi, että kukaan ei voi sitä käyttää. Skannaaminen ei ole minusta kirjan kopioimista, vaan kirjan kannen kopioimista, mutta kirjan kannen on joku taiteillut, kirjan kansi on niin olennainen osa tuotetta, että sen laittaminen bloggauksen yhteyteen on minusta suotavaa. Skannauksessa rajaan kuvaa tai laitan selkämyksen mukaan ja pienennän kuvaa, niin että sen jatkokäyttö on vaikeaa. Samat työvaiheet teen, jos digi-kuvaan kannen eli 5,5 Megasta pienennän kuva 10 kt:hen. Valokuvilla on tekijänoikeus, joten käytän vain omia valokuvia.
Hyvä, että asiasta puhutaan. Videoita en käytä, jos käyttäisin ottaisin ne omasta youtubekanavasta, jotka olen itse valmistanut.
Omien valokuvien kuvakoon pienentäminen ennen nettijulkaisua on kyllä hyvä vinkki kelle vaan siinä mielessä, että se vähentää ainakin painotuotteisiin kopioimisen järkevyyttä, kun resoluutio ei riitä kovin suuriin tulosteisiin.
PoistaJoo tämän olen "keksinyt". Olen myös miettinyt omat periaatteeni, ja olen niitä valmiina tarkastamaan, jos palautetta tulee. Minusta lukemani kirjablogit edistävät kirjallisuuden lukemista ja edistävät kirjamarkkinoita, joten ne ovat alalle minusta mitä suotavinta pr:ää, kuten sinunkin blogi :)
PoistaKiinnostava ja perinpohjainen juttu... ja hyviä täydentäviä kommentteja. Tuo Tessan vinkkaama lähde on hyvä, joskus voisi olla kiva löytää elävöittävä kuva esimerkiksi Project Gutenbergin kautta luetun kirjan seuraksi.
VastaaPoistaEipä tähän oikeastaan mitään lisättävää, paitsi että ilmeisesti olen ollut kiltti tyttö, kun ei tämän perusteella tarvitse pahemmin mennä korjailemaan aiempia postauksia. Ainoastaan Amazonista nappaamani Kindle-kirjojen kansikuvat ovat vähän epäilyttäviä... mutta olen mielessäni rinnastanut ne kustantamoiden mediamatskuihin. Heh, toivottavasti lakimiehet ovat samaa mieltä. :-)
Luulisi noiden Kindle-kansienkin olevan ok, tai liekö siellä Amazonin sivuilla joku pykälä, jossa tästä kerrotaan enemmän.
PoistaEhkä jonkun pitäisi perustaa blogi, jossa kaikki voisivat käydä tunnustamassa plagiointinsa?
VastaaPoistaEn ollut tässä synnintunnustuksia hakemassa, joten ei varmaan tartte :)
PoistaKiva postauksen aihe. Olisi mukavaa, jos olisit myös ottanut selvää noista epäselvistä kohdista. Aika moni asia on kuitenkin vielä monelle epäselvää...
VastaaPoistaEhkä tähän tulee jatko-osa ;D
Jatko-osille vois hyvinkin olla aihetta. Yksiselitteistä tekijänoikeusohjetta tuskin osaan antaa, onhan näistä asioista sarhattu vuosikausia ja asialla ovat olleet mm. piraattipuolue, teosto, gramex jne...
PoistaTänä vuonna tosin on perustettu suomalaisille bloggaajille oma rekisteröity yhdistys, en siis ole itse siinä, mutta se voisi olla hyvä taho tuottamaan bloggaajille sopivia yleisohjeita eri tilanteita varten.
Kiitoksia syväluotaavasta tekstistä! Kiinnostava ja tärkeä aihe. Minä olen varmaankin syyllistynyt tekijänoikeusrikkomuksiin kuvien suhteen..yleensä kuvat ovat omiani, mutta joskus lainaan kavereilta - tosin luvan kanssa. Usein käytän Kiosked-kuvapankkia, mutta silloin kuvan mukana tulee aina linkki..tekijänoikeuskysymykset ovat aina hieman monimutkaisia. Mutta tärkeääkin tärkeämpiä!
VastaaPoistaTuo Kiosked on kiinnostavan kuuloinen palvelu ylipäätään, pitäisi ottaa selvää.
PoistaMun käsitys on se, että sillä ei ole väliä että onko se kirjan kansi kustantamon vai jonkun muun kuvaama. Sitä saisi siis sitaattioikeuden nojalla käyttää joka tapauksessa kirja-arviossa. Saa korjata, jos olen väärässä.... Tämä siis niissä tapauksissa, kun kuvassa on pelkkä kansi edestä päin eikä sitä ole muutettu taideteoksempaan suuntaan, kuten monilla itsekuvattut kirjakuvat blogeissa on.
VastaaPoistaMä olen itse ollut kuvien kanssa suhteellisen tarkka blogissani. Muistan pari kertaa kuvanneeni jotain paperikuvia esim. teatterimainoksesta osana omaa kuvaa, mutta silloin olen merkinnyt tekstin, etten omista niitä. Youtube-videot on taas saaneet mennä läpi kyseenalaisuudesta huolimatta.
Niin ja sitten mietin sitä, että mun mielestä on keskimäärin okei, jos lainatun kuvan yhteydessä linkittää lähteeseen eikä käytä sellaisia kuvia, joiden lainailu on erikseen kielletty. Tästäkään en ole varma, että onko tämä tekijänoikeushengen mukaista.
Käsittääkseni kuvien lainaamista ei tartte erikseen kieltää, vaan se pitää erikseen sallia. Eli lähtökohtaisesti esim. blogissa julkaistu itse otettu kuva on tekijänoikeuksien suojaama, vaikkei tekijänoikeuksista puhuttaisi blogissa mitään.
PoistaValkokuvista ja niiden julkaisemisessa ihmiset vaikuttavat erehtyvän eniten. Kuvata saa missä tahansa, mutta julkaisemiseen liittyykin koko joukko erilaisia säädöksiä.
VastaaPoistaJulkisilla paikoilla kuvaaminen ei esimerkiksi ole aina niin itsestään selvästi sallittua. Nimittäin, mikäli kuvan julkaiseminen aiheuttaa haittaa kuvassa olevalle henkilölle, on julkaisija korvausvelvollinen. Haitta voi syntyä monenmoisista asioista. Tilaisuuksissa ja julkisissa tiloissa/paikoissa on yleensä täysin tuntemattomia ihmisiä joiden elämäntilanteista kuvaaja ei useimmiten tiedä mitään, joten ei myös voi tietää aiheuttaako kuvan julkaiseminen haittaa vaiko ei.
Tässä siitä faktaa:
”Henkilötiedolla tarkoitetaan ”kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi” (HetiL 3 § 1 kohta). Tämän määritelmän nojalla valokuvan, josta henkilö on tunnistettavissa, katsotaan olevan laissa tarkoitettu henkilötieto. Tämä tulkinnallinen lähtökohta on vahvistettu lainsäädännön esitöissä (HE 96/1998, s. 35) sekä tietosuojalautakunnan käytännössä (mm. tietosuojalautakunnan päätös 1/25.2.2002).
Kunkin valokuvien internetiin viemistä suunnittelevan on huolehdittava omassa toiminnassaan kuvan kohteiden yksityisyyden suojan riittävästä toteutumisesta.
Edellä sanotusta johtuu, että henkilörekisteriin sisältyvien henkilötietojen, kuten kuvien, laittaminen internetiin edellyttää henkilötietolain ja julkisuuslain 16.3 §:n perusteella asianomaisen suostumuksen, ellei laissa ole luovuttamiseen ja henkilötietojen internetissä käsittelyyn nimenomaisesti oikeuttavaa perustetta.”
Lähde: ”Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta ”
/Tietosuojavaltuutetun opas joka löytyy täältä: http://www.tietosuoja.fi/27212.htm
Kannattaa tutustua esimerkiksi tuohon oppaaseen, jos julkaisee kuvamateriaalia blogissa.
Kuvan tekijänoikeudet, ne on tietenkin kuvaajalla joten netistä ei voi ottaa noin vain kuvia ja julkaista niitä – ei etenkään kaupallisessa tarkoituksessa. Tekstin kanssa on samoin, tietenkin. Suomenkielinen kielialue on varsin pieni, joten tekstiä tuskin niin helposti kierrätetään puhtaana plagiaattina tai suorana kopiona. Muilla kielillä kirjoitettaessa maailma on paljon paljon suurempi.
Sallalla oli varsin kattavasti omassa tekstissään plagioinnista ja sitaattien käytöstä, ja kirjailijat tuskin paheksuvat mikäli heidän kirjoistaan on sitaatteja, jos lähde on mainittu.
Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa kirjalliset lopputyöt tarkastetaan nykyisin ohjelmalla joka seuloo verkkotekstejä. Kirjabloggareiden on turha pelätä, että heidän tekstinsä löytyy sellaisenaan jonkun opiskelijan lopputyöstä. Paitsi lähdeviitteinä. Blogiteksti on julkinen teksti ja niihin kuten muihinkin verkkoteksteihin kyllä tehdään nykyisin runsaasti lähdeviittauksia.
Kirjallisuudesta minulle tulee mieleeni ainoastaan yksi romaani joka herätti paljon julkikeskustelua plagioinnista. Se oli Anja Kaurasen/Snellmannin ”Pelon maantiede” –romaani jossa oli suoria lainauksia yhdestä väitöskirjasta.
Sähköinen julkaiseminen poikkeaa siten paperijulkaisusta, että se on hyvin helposti kenen tahansa tavoitettavissa. Verkko on globaali. Verkkojulkaisu leviää nopeasti ja moniaalle.
Tarkoittaa sitä, että julkaisu on saavutettavissa (luettavissa, katsottavissa, tallennettavissa) missä tahansa maailmankolkassa jossa on toimivat tietokoneyhteydet. Valvonta on usein hankalaa, miltei mahdotonta.
Kun toimii itse oikein ja varoo turhia riskejä, säästyy myöhemmiltä hankaluuksilta.
Hyviä ohjeita! Mäkin muistan ton Pelon maantiede -keskustelun, vaikken kovin hyvin.
PoistaNoista henkilövalokuvista kiinnostaisi tietää, miten esim. bloggaajien omista lapsistaan ottamat kuvat asettuvat noihin raameihin. Vauvaltahan ei lupia kysellä, jos sen naamaa kuvataan ja julkaistaan julkisella nettisivulla. Toinen esimerkki vois olla matkakuvat, onhan vaikka matkablogeissa "ihania alkuperäisiä mummoja" jotka tuskin ovat tienneet päätyvänsä turistin kameran kautta julkiseen internet-levitykseen.
Muistelen ajoilta, jolloin opiskelin vähän viestintää(kin), että julkisella paikalla voi ihmisiä kuvata. Tuolta löytyy vähän tarkentavaa tietoa:
Poistahttp://www.nikkemedia.fi/ivailu/sivut_ex/fotopykalat.pdf
Jos ottaa kuvan julkisella paikalla, ei kuvaa voi julkaista, jos kuvassa on jotain loukkaavaa. Eli tässä mun mielestä olennainen:
"4. Älä kuvaa ja varsinkaan älä julkaise kuvaa, jossa joku on loukkaavassa tilanteessa.
5. Julkisella paikalla saa kuvata ja kuvat julkaista. Jos joku kieltää, niin voit tiedustella syytä."
Siksi mun mielestä on ihan ok julkaista matkakuvia, joissa näkyy söpö mummo (mun tapauksessa tosin vanha ukko).
Mulla on ollut kirjablogissa kuva, jossa on näkynyt Akateemisen asiakkaan kasvot, olen sutannut ne kasvot varmuuden vuoksi, vaikka ei varmaan mitään loukkaavaa kuvassa olisi. Mutta olen maalaisjärjellä ajatellut, että se voisi tuntua jostain loukkaavalta anyway.
Lasten kohdalta ainakin meidän päiväkodissa ja harrastuksissa on kysytty lupa kuvaamiseen tai näkymiseen eri kuvissa vanhemmilta, joten luulisin, että se oikeus ja päätösvalta on blogienkin suhteen vanhemmilla.
Meidän lapsista kuvia on myös Aasiassa, ilman lupaa otettuja ja herra-ties-missä levitettyjä. Siellä ei ole kovin tiukkoja lakeja / sääntöjä asian suhteen. Kun meidän lapsista on kuvia toisella puolella maapalloa, niin en katso, että siinä olisi järkeä täälläkään päässä alkaa pitää rotia.
Jokaisella vanhemmalla on toki tästä asiasta omat mielipiteensä ja jokainen tekee omat valintansa. Itse katson aina tarkkaan, että kuvissa, joita julkaisen, ei näy muiden lapsia. Jos näkyy, niin niiden raukkojen vanhemmilta on lupa kysytty.
Aika hyvät ohjeet! Esim. kirjamessutungoksen kuvaamiseen noista on hyötyä.
PoistaHei joo, "loukkaava" on yksi peruste ihmisten kuvien julkaisemisessa, mutta toinen on tuo "haitta" - no, on helppo ajatella kuvaajana, että mitäs tämä nyt ketään haittaa jos otan ja julkaisen kuvan. Tämähän on julkinen tila tai paikka.
PoistaMutta tuo "haitta" voi syntyä niin monesta syystä, koska ihmisen kasvot ovat kuin kuin henkilötunniste. Voi olla, että joku on hakenut esim. lähestymiskieltoa ja toivoo, että paikkakunta jossa hän on tai liikkuu pysyy salassa. No, kirjamessuille voi matkustaa muualtakin, mutta tajuatte varmaan mitä tarkoitan.
Päiväkodissa/kouluissa voi olla sama tilanne, lasta suojellaan. Siksi on hyvä kysyä lasten vanhemmilta/huoltajilta lupa. Vanhemmat tekevät valintansa, mutta hyvä on varmaan ymmärtää, että ne leviävät ties mihin käyttöön. Tässä ympäristössä.
Olen kuvannut ja julkaisuut kaupungin verkkosivuilla kuvia ja meillä oli hyvin tiukat säännöt siitä miten ihminen sai näkyä kuvassa. No,viralliset tahot haluavat ennakoida kaiken mahdollisen, blogeissa voi noudattaa vähän väljempää otetta.
Toista ihmistä kannattaa minusta kuitenkin lähtökohtaisesti kunnioittaa.
Hyviä pointteja. Mä laitoin sarjakuvafestivaaleilta kuvia blogiin, ja silloin ajattelin että kenenkään kasvot eivät saa näkyä kuvissa. No räpsin sitten tyyliin katonrajaa kohti ja panin kuvan vielä niin pienenä tiedostona, että tuskin siitä kauheasti selvää saa, vaikka ihmisiä näkyykin.
PoistaMielenkiintoinen aihe, jota on tullut pohdiskeltua kymmenisen vuotta, aina siitä lähtien kun olen netissä aineistoa tuottanut ja hyödyntänyt. Hienoa, että otit aiheen keskusteltavaksi.
VastaaPoistaKäytän blogissani mielelläni kuvia, jotka pääasiassa ovat kirjan kansia. Olen käyttänyt itseottamiani/työstämiäni kuvia joskus myös kirjan sisältä (skannattu, osaotoksia) tai kokoelmissani olevista elokuvista "kohtuullinen käyttö" periaatteella, jos se liittyy tekstin ja arvostelun sisältöön. Vaikka meidän lainsääntömme ei tunne "fair use" -käsitettä, niin ainakin itse pidän sitä asiallisena. Käytän myös YouTube-videoita kirja- tai elokuvatrailereista, jotka on tehty alunperin markkinointitarkoitukseen, joten käsittääkseni niiden levittämiseen ei suhtauduta negatiivisesti. Yhden kerran olen kysynyt sellaisen levittämiseen luvan ja ulkolainen kirjailija piti itsestään selvänä ja jopa suositeltavana, että sitä levitetään. En ole kysynyt lupaa toiste. Harvat käyttämäni musiikkivideot ovat joko levy-yhtiön/artistin kanavan julkaisuja tai sitten villiä materiaalia, joiden olemassaolosta artisti on tietoinen, eikä ne silti tunnu häntä haittaavan. Silloin ei haittaa minuakaan. Olen myös ostanut grafiikkaa lisenssillä iStockphotosta. Pyrin käyttämään kuvia, joiden alkuperästä olen varma ja olen välillä kysynyt lupaa kuvien julkaisemiseen ulkomaita myöten. Usein se vaatii vain yhden kohteliaan sähköpostiviestin ja lupa heltiää.
En tosin ilmoittele blogissani mitä taustatyötä teen julkaistakseni kuvan, joten se jää lukijan omien arvailujen varaan. En myöskään suojaa omia valokuvia tai tekstejä, enkä ilmoittele erikseen josko niitä saa kopioida tai ei. Olen joutunut vain kerran kymmenen vuoden aikana pyytämään minulta suoraan kopioidun tekstin poistamista toiselta sivustolta ja yhden kerran on kysytty julkaisemani materiaalin tekijänoikeuksien perään, jolloin minulla oli kirjailijan kirjallinen suostumus. Julkaisin viime jouluna esim. kokonaisen novellin kirjailijalta, joka kysyi netissä kuka haluaa sitä levittää eteenpäin ja lähetti tekstin sähköpostissa ilman copyright-merkintöjä.
Tiedän rikkoneeni tekijänoikeuslakia joissain tapauksissa vuosien varrella, mutta kuulutan kohtuullisen käytön periaatteen perään. Näissä aioissa voi käyttää maalaisjärkeäkin, lainsäädännönkin pitäisi joskus.
Hyvä muistutus - lupaa kysymällä (ja luvasta blogissa kertomalla) saa varmasti käyttöön kuvia. Mäkin muistan ainakin Marjikselta saaneeni kuvan käyttöön kun pyysin. :)
PoistaOlipas ripitys. Menen nurkkaan häpeämään... :/
VastaaPoistaEi kai sentään ripitys... kunhan nyt asioita jotka ovat mielessä olleet.
PoistaOlen asiaa pohtinut jo blogiurani alusta saakka, alkuun en laittanut kuvia ollenkaan, myöhemmin omia kuvia, mutta nyt olen myös käyttänyt muutaman kerran tasoskanneria.
VastaaPoistaAsiassa on paljon harhaluuloja, koska tekijänoikeuden omistajat katsovat tiukemmin, ettei saa kopioida, ja kopioijat katsovat löysemmin, että saa kopioida.
Itselle kannattaa tehdä selväksi, että mitä saa kopioida ja mitä ei saa kopioida.
Omaan käyttöön saa kopioida ostamaansa tuotetta, mutta se ei voi tarkoittaa, että blogiinsa voi kopioida teosta yli sittaatirajan, lähde pitää mainita. Se, että kuva on julkaistu, ei oikeuta sen kopiomista omalle sivulle.
Ongelma on harmaa alue, jossa usein ollaan.
Keskustelussa on tullut ilmi, että perusoikeuksien mukaan toisen yksityiselämä on suojattu, eli ei voi siis ottaa kuvia asiakirjoista tai siteerata niitä, jos siinä on salassa pidettävää tietoa jonkun yksityiselämästä. Leipäjonojen kuvien julkaiseminen on varmastikin rajatapaus, mutta minusta näitä kuvia kyllä on julkaistu, tuskin kaikilta on kysytty lupaa.
Joskus teoskappaleessa voi olla mainittu kopiointikielto, joka ei todellisuudessa voi koskea sallittua käyttöä.
Luultavasti kirjojen kansien kopiointi katsotaan luvalliseksi, koska se liittyy kirjabloggaukseen. Kuitenkin kuvan pitää olla minusta hyvän tavan mukainen ...
Luultavasti yhteentörmäyksiä tulee kahdessa tapauksessa: kuvaa on käytetty väärässä yhteydessä, tai blogilla tavoitellaan taloudellista hyötyä.
Mua kiinnostaa tää senkin vuoksi, koska useimmat bloggaajat taitaa olla yhtä aikaa sekä "tekijänoikeuden omistajia" että "kopioijia". Oispa mukavaa, jos tekijänoikeuksiin suhtauduttaisiin samalla lailla kummassakin roolissa.
PoistaKiitos Salla tästä! Blogissani ei juuri ole muita kuvia kuin kustantajien sivuilta lainattuja kirjojen kansikuvia, mutta muistanpahan olla jatkossakin tarkkana:)
VastaaPoistaOle hyvä! :)
PoistaJaa.. taidanpa kuulua tässä asiassa janan pahempaan reunaan. Nimeämisen lisäksi ehtonani on epäkaupallisuus: jos ottaisin kuvan joka päätyisi kirjan kanteen olisin helisemässä, mutta vaikka toisen blogikirjoitusta koristamaan päätyminen ei olisi/ole ongelma.
VastaaPoistaMitä tulee koululaisten kopiointiin, niin minusta tekstini on suurimmilta osin varsin leimallista, joten sen plagiointi on hieman hankalaa. Vain joku joka jaksaa kirjoittaa muunkin tekstin lainauksen ympäriltä minun tyyliini.. no, sen ajan olisi voinut yhtä hyvin voinut käyttää kirjoittaakseen koko jutun itse. Lisäksi luotan suomalaiseen opettajankoulutukseen sen verran, että ne kyllä huomaavat nopeasti jos tekstinpätkäni ilmaantuu jonkun oppilaan aineeseen. Hyppii varmaan silmille neonvärein että "aha, tämä ei ole kyllä itse kirjoitettua". En ota asiassa niinkään ongelmaa plagioinnista, pikemminkin säälittää sitä plagioijaa joka tosiaan siitä satikutia saa.
Youtube-videot ja musiikki: YT:n säännöissähän tekijänoikeusrikkomukset ovat lataajan vastuulla, ei videon upottajalla tai katsojalla. Lataaja on suurimmassa osassa tehnyt tietoisen päätöksen uhmata tekijänoikeuslakeja. Brittiläisen komedian suurena fanina pidän näiden lataajien kansalaistottelemattomuutta erittäin huomattavana kulttuuritekona. Sitä paitsi, kuinka monta kertaa olen ostanut DVD:tä ja levyjä kuunneltuani/katsottuani niiden laittomasti kopioituja vastikkeita. Jos niitä ei olisi ollut, en tietäisi Doctor Whosta, Torchwoodista, Mustasta Kyystä, Politiikan nappulasta, Life on Marsista, Monty Pythonista, Tim Minchinistä, Roy Zimmermanista, Emilie Autumnista ja lukemattomista muista yhtään mitään. He ovat siis taloudellistesti hyötyneet näiden nimimerkkien taakse kätkeytyvien piraattien toiminnasta. Tämähän on myös tutkimuksissa todistettu, ettei piratismi taloudellisesti ole niin haitallista kuin sen levittämän tiedon innoittaminen ostojen hyöty. YT-videon upottaminen ei syö artistilta rahaa, vaan levy-yhtiö maksaa niille tasan saman verran kuin aiemminkin. Se on se yhtiö, joka ei saa niitä tekijänoikeuskorvauksia. Paulo Coelho ja Neil Gaimanhan ovat tämän ymmärtäneet ja sitä kommentoineet (joista jälkimmäinenkin on piratismin kautta minulle tullut).
Kuvat: Tässä kategoriassa myönnän olleeni paha ja kopioineeni kuvia suoraan Googlesta. Asiaa helpottaisi varmaan, jos Iso G laittaisi hakuehtoihin vapaat-tekijänoikeuksien alaiset -jaon. Mitä tulee kirja-arvostelujen kansikuviin.. okei, se saattaa olla kirjailijoille epäsuorasti vahingollista, sen ymmärrän ja tiedostan. Haluaisin kuitenkin tietää onko se vahinko suurempi kuin sarjakuva-albumien kannen/muutaman ruudun piirrostyylin esittämiseksi käytetty ja muiden kuluttamisto promoava teko? Voisin kuitenkin huvikseni katsoa monenko kuvan verran olen blogissani lakeja rikkonut.
Koko tekijänoikeuskysymyksen lakiviidakko on syy, miksi se tekee tästä näin vaikean asia. Kyseenalaistaisin myös lain tarkoituksenmukaisuuden: jos laki on niin vaikea tulkita ja niin monihaarainen, että pääsee helpommalla ottamalla riskin, olisiko lakimuutos tarpeen? Henkilökohtaisesti katson, ettei epäkaupallinen käyttö ole juurikaan huono asia. Sehän on periaatteessa ilmaista mainosta. Kaupallisuus on tietysti toinen asia ja sen ymmärrän: jos luon asian X ja joku toinen tekee sillä rahaa, se on tietysti väärin ja kuuluukin olla laitonta. Muuten asia on aika pitkälti monikansallisten, superrikkaiden yhtiöiden taseiden ja egon pönkittämistä, joka ei vaikuta suurimmassa osassa artistien itsensä tulotasoon juuri ollenkaan ellei levy-yhtiö ole artistin itsensä omistama.
-Edit: Perkele kun YouTubella ja blogilla on eri G-tunnukset, aina menevät sekaisin!-
Kirja-arvosteluja varten kustantamothan nimenomaan laittavat kansikuvia nettiin mediasivulle tai kuvapankkeihin, joten lähtökohtaisesti voi olettaa, että niistä ei ole kirjailijalle haittaa. Samoin sarjisnäyteruudut kuuluvat tuohon sitaattioikeuteen.
PoistaTekijänoikeuslainsäädännössä on varmasti paljon muokattavaa, mutta hommasta kiistely vaikuttaa sellaiselta sopalta, ettei minulla ole ihmeempää hinkua ryhtyä käymään taisteluja kummankaan ääripään puolesta. Tässä vaiheessa minulle bloggaajana riittää, että osaisin jatkossa noudattaa nykyisiä lakeja ja hyviä käytäntöjä. Jos ne muuttuvat, sitten voi ryhtyä tekemään uudella tavalla.
Tekijänoikeudet ovat niin vaikea asia, etten senkään takia ole lähtenyt kuvankäyttöön lainkaan tylsässä kuvattomassa blogissani. Olen työni puolesta ollut tekemisissä niin Teoston kuin lakimiestenkin kanssa sekä kirjoittajien, muusikoiden ja etenkin valokuvaajien, eikä kellään ole ihan täysin yksiselitteisiä sääntöjä ja ohjeita joka tilanteeseen, joten tuskin täälläkään sitä pystytään ohjeistamaan tarkasti. Asiasta järjestetään koulutusta ja kursseja ainakin markkinoinnin oppilaitoksissa. Kuten Katja sanoi, tilanne elää ja muuttuu koko ajan, lakien tulkintakin ja tekijöiden tietoisuus oikeuksistaan, ja varmasti itse lakien päivityksellekin olisi tarvetta, säädökset ovat jäykkiä nykypäivään. Mutta niiden mukaan mennään mitä nyt on, pääsääntönä olen yrittänyt pitää mielessä sen, että jos toinen (työkseen) tekee mitä tahansa tuotetta tai sallii omien tuotteidensa käytön toisille, hän on aina oikeutettu siitä saamaan palkan/korvauksen ja piste. Muussa tapauksessa kyse on varastamisesta tai ainakin luvattomasta käyttöönotosta. Näin kärjistettynä, mutta helpompi tällaisen kovapäisenkin ymmärtää, jos miettii valokuvan tilalle vaikkapa jonkin konkreettisen tavaran. Saako käyttää toisen autoa luvatta jos se sattuu olemaan parkkipaikalla helposti saatavilla tai jos sen omistaja on just kuollut... Tiedoksi muuten, että tekijänoikeudet taiteellisen teokseen säilyvät 70 vuotta kuoleman jälkeenkin. Mutta jos lupa on annettu, kuten kirjan kansien kuville tai muulle media/ markkinointimateriaalille, joita blogeissa paljon on, saa huoletta käyttää. Ja onhan niitä muitakin poikkeuksia ja helpotuksia asiaan - ja aina voi tosiaan kysyä luvan, jos on epävarma. Tai jättää käyttämättä... Tekijänoikeuksien tarkoitus on ymmärtääkseni paitsi suojata tekijän tuloja, myös tuotelaatua. Eikä siis vain kiusata ihmisiä. Siteeraan nyt (luvallisesti, koska kyseessä on julkinen teksti ja mainitsen lähteen) Wikipediaa: "Vuonna 1962 opetusministeriö katsoi, että eräistä lastenkirjoista julkaistut suomennokset olivat laadultaan niin hutiloituja ja muuteltuja, että niiden maahantuonti oli kiellettävä." Tämäkin perustui erääseen tekijänoikeuslakiin sisältyvään kohtaan, klassikkosuojaan.
VastaaPoistaKiitos asiantuntevasta ja hyvästä selvityksestä. :)
PoistaMinusta bloggaajat omaavat omiin teoksiinsa tekijänoikeuden siltä osin kun ne ovat omaperäisiä teoksia. Omat juttuni on ehkä jonkun lähdemateriaalina voinut olla, en usko, mutta minusta bloggausta on ilman kirjan lukemista yleensä hankala suoraan käyttää.
VastaaPoistaBlogilainauksesta on suotavaa merkitä lähdeviitteet :)
Juu, kyllä blogikirjoitukset kuuluvat automaattisesti tekijänoikeuden piiriin.
PoistaOlen julkaissut blogissani runoja. Arvelisin ja toivoisin, että niiden julkaiseminen saattaisi herättää kiinnostuksen runokirjaa kohtaan ja lisätä sen myyntiä (myydäänkö niitä?). Merkitsen aina mistä kirjasta olen runon kopioinut.
VastaaPoistaNiin, siksipä mullakin on ollut kokonaisia runoja sitaattina, että saisi kuvan runoilijan tai runokokoelman tyylistä. Mutta tuon yllä linkatun suosituksen perusteella näin ei saisi tehdä.
PoistaKyllähän monet säännöt saattavat tuntua hölmöiltä, mutta Arja tuossa yllä perusteli aika hyvin tekijänoikeuksien hyviä puolia.
Niin ja jatkan vielä, että ehkä sitä vois jatkossa kokeilla semmoista, että kysyy etukäteen luvan kirjan kustantajalta, saako julkaista kokonaisen runon eikä vaan lyhyttä näytettä. Ja sitten mainitsee blogissa saaneensa luvan oikeuksien omistajalta.
PoistaUps, tämä muistutus tuli tarpeeseen. En ole postannut videoita tai musiikkia, mutta olen julkaissut runoja blogissani keneltäkään lupaa kysymättä.
VastaaPoistaMuistelen, että kirjallisista teoksista saa lainata viisi riviä ilman, että tarvitsee kysyä lupaa. Tämä oli vanha sääntö, jonka opin jo kouluaineita väsätessä, en tiedä onko sittemmin muuttunut.
Lisäksi on olemassa "tekijänoikeuslain (1961/404) 25 § (pykälä), jonka mukaan julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen. Kuvan muu käyttö on kiellettyä." En tiedä sopiiko tämä kohta kirjojen kansiin?
Tällä periaatteella esim. itse panin taannoin profiilikuvakseni FB:hen Touho Ankan kuvan, ja lisäsin kommentiksi ensin tämän tekijänoikeuslain pykälän ja heti perään kommentin, että kuva on tosi hieno, jotta kyseinen lainkohta täyttyisi ;) Todella juonikasta tekijänoikeuslain kiertämistä, vai mitä ;)
Vaikka tästä runopykälästä riittää sanomista suuntaan ja toiseen, niin kyllä mä luulen itse voivani kirjoittaa runokirjoista blogiin ihan hyvin vaikken kokonaisia runoja laittaisikaan esimerkeiksi. Ja onhan sitä kannustavia esimerkkejä. Jäljen äänen Penjami voitti Vuoden kritiikki -palkinnon viime vuonna Mari Kosken Sch-runoteoksen arvioimisesta. Eipä sekään palkinto sillä perusteella tullut, että Sch-runoja olisi vaan kopioitu mahdollisimman monta blogiin, vaan siksi, että Penjami kirjoitti omia ajatuksiaan runoihin liittyen.
PoistaKiitos erittäin mielenkiintoisesta ja informatiivisesta postauksesta, Salla! Kävin jo aiemmin lukemassa, mutta migreenin kynsissä en kyennyt kommentoimaan.
VastaaPoistaBlogissani julkaisemani kirjakuvat otan itse (ei taida olla yhtään poikkeusta), mutta muistan lisänneeni (upotettuna?) yhden musiikkivideon Youtubesta, yhden still-kuvan telkku.comista ja yhden kenkäkuvan jostain verkkokaupasta. Näissä on lähde näkyvillä, mutta eivät taida silti olla tarpeeksi lainkirjaimen mukaisia... Hyi minua :(
Lisään sitaatteja arvioimistani kirjoista aina "sopiviin" kohtiin ja siten, että ne erottuisivat sitaateiksi. Pitänee laittaa jatkossa vielä sivunumero näkyviin. Runoja en ole vielä arvioinut, mutta tuntuvat olevan aika hankalia sitaattien kannalta... Koko runosta saisi selvemmän kuvan kuin pelkästä pätkästä, mutta tekinoikeudet taas sitten... Apua, melkoista trapetsilla taiteilua!
Kiva kun otit omasta blogistasi esimerkkejä :)
Joo, kyllä sitä tasapainoa varmasti pitää harjoitella :)
PoistaMinusta kyllä kuvan tai tuubivideon vertaaminen autoon toimii heikosti. Kukaan ei pidä autoa parkkipaikalla siksi, että pyrkisi omistuksensa kautta saamaan autolleen näkyvyyttä, ja myymään palvelujaan sen avulla, pl. taksit ja liikennöitsijät.
VastaaPoistaKomppaan siitä häntä, joka edellä totesi samaa, tämä laiton pienimuotoinen bloginäkyvyys todennäköisemmin tuottaa ansioita artistille kuin vie niitä. Enhän nykyään juuri osta levyjäkään, ennen kuin olen kuunnellut niitä tuubissa, groovesharkissa tms. Ja on lukuisia tekijöitä, niin kirjailijoita, kirjoja kuin musiikkia, joista en tietäisi mitään ilman bloggareita. Ja aika moni kirjakin tulee hankittua vasta kun sen on lukenut kirjaston kautta tai saanut nipun blogien myönteisiä palautteita ja niiden päälle lehtiarvosteluja.
Joo, edellä sanotusta voi päätellä, että olen rikkonut tekijänoikeuksia, varsinkin kuvissa. Yksi syy on sekin, että kun muutaman kerran olen yrittänyt maksaa kuvasta / sarjakuvasta, sivulle rakennettu maksumetodi ei toiminut ollenkaan. Suora kopiointi sen sijaan kyllä. Rohkaisevaa.
Ilmeisesti internet on kiellettävä. Se on kauttaaltaan tekijänoikeusrikkomusten täyttämä. :)
Kyllä aivan lainmukainen bloggaus onnistuu, kun pitää huolen siitä että lisää blogiinsa sellaista tavaraa, johon on julkaisuoikeus. Eli joko itse tekemäänsä tai sitten sellaisia juttuja, jotka tekijä on merkinnyt julkaisuvapaiksi, asiayhteys tietty huomioiden.
PoistaHmm, "ellei-maksumetodi-ole-toimiva" - ajatus onnahtelee, aika pahasti, koska sehän nyt sitten tarkoittaisi sitä, että kaikkea verkkomateriaalia jossa ei ole mukana erityistä maksuohjetta, saisi käyttää mihin ja miten vaan.
PoistaMutta kun ei saa. Ellei ole mahdottoman paksua lompakkoa, rahalla siitä yleensä selviää.
Yksi intternetsissä laittoman ja laillisen käyttöä hämärtävä asia on terminologia: "postaaminen" voi olla laitonta tai laillista riippuen siitä, miten se on teknisesti tehty, ja mihin tekijänoikeuden omistaja on antanut luvan: CC-tyyppisiäkin lisenssejä on monenlaisia. Videoiden lataaminen ja levittäminen omalla sivulla luvatta on lähtökohtaisesti laitonta, mutta esimerkiksi YouTube-videoiden upottaminen ei ole (todetaan YT:n säännöissä), vaikka alkuperäinen lataus olisikin laiton. Samoin suoja-ajan ylittäneitä teoksia saa latailla ja käyttää vapaasti.
VastaaPoistaMuuten tämä kuvahomma on niin kiharainen, että oksat pois. Esimerkiksi monilla taidemuseoilla ja kuvapalveluilla saattaa puolestaan olla sivuillaan kuvia useilla eri lisensseillä, joten kuvaehdokkaan tekijänoikeudet on syytä tarkistaa joka kerta. Yleensä instituutioiden kuvien oikeudet ovat instituutiolla itsellään, samoin yrityksillä, mutta nämäkin pitää tarkistaa.
Itse ehdin välillä ottamaan blogiin omat kuva, mutta silloin kun ei muka ehdi, melkein sama aika menee sopivan kuvituksen etsimisessä. Ellei sitten ole kyse riittävän uudesta kirjasta, jotta kustantajan kautta saa vapaaseen mediakäyttöön tarkoitetun kuvan.
Ja hups, mitenkä sitten kävikään? http://kirjakko.wordpress.com/2012/04/30/mitenkas-se-seitsemas-kasky-nyt-menikaan/
VastaaPoistaJopas! Voiko tähän sanoa muuta kuin M.O.T. Toivottavasti asia selviää!
PoistaHeippa Salla, tähänkin tekstiin on nyt linkattu Pupulandia-muotiblogin kommenteissa: http://www.lily.fi/blogit/pupulandia/ammattibloggaajan-tyopaiva
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Tosi mielenkiintoinen keskustelu tuolla meneillään, kävin itsekin kommentoimassa. :)
PoistaTekijänoikeusasiat ovat tärkeitä meille, jotka osittain elämme teoksistamme ja teoksillamme. Nykypäivänä ei voi liikaa painottaa, että on helvetin väärin käyttää ja jopa talodellisesti hyötyä toisen tekemisistä. Salla olit laajasti käsitellyt aihetta ja oli ilo havaita, että aiheen tiimoilta irtosi näin paljon antoisaa keskustelua. Kuvien tekijänoikeudet ovat ongelmallisia eikä asiaa peruspulliaiselle ainakaan helpota Googlen toiminta internetissä...
VastaaPoistaItse en syytä Googlea nykytilanteesta. :) Mutta joka tapauksessa on mukavaa, että tekijänoikeuskeskustelut ovat levinneet blogimaailmassa laajemmallekin!
PoistaHei!
VastaaPoistaKyllä tämä hurjaksi menee... ei taida uskaltaa kohta enää mitään kirjoittaa. Jos sattuu olemaan jonkun kanssa samaa mieltä, niin onko sitä sitten plagioinut toisten mielipiteitä? :) Huh. Itse en ole juuri mitään julkisesti vielä julkaissut, mutta näitä tarinoita lukiessani ja pohtiessani, ainakin kuvat totta tosiaan kannattaa kuvata itse, mikäli vaan mahdollista. Tekstien osalta tilanne vaikuttaa, ainakin omalta osaltani, vieläkin kimurantimmalta.
Hei! Oletetaanpa että olet kirjoittamassa blogitekstiä mielipidekirjoitustyyppisesti. Jos olet saanut tekstiisi idean jonkun toisen esittämästä mielipiteestä, on luontevaa ja kivaakin, jos kirjoitat alkuun jotain tämäntapaista: "Luin XX:n blogitekstin aiheesta YY (lisää linkki sopivaan kohtaan) ja olenpa hänen kanssaan täysin samaa mieltä!" Ja sitten vaan kirjoitat, miksi olet samaa mieltä. Näin linkität kohteliaasti sinua inspiroineen ihmisen blogiin.
PoistaTekstistä on kiva erottaa, mikä on omaa ja mikä toisen tekstiä. Esimerkiksi itse merkitsen kirjan sitaattitekstit vaikka kursiivilla tai panen ne lainausmerkkeihin ja pohjustukseksi "näin x kirjoittaa:". Tämä toivottavasti auttaa lukijaa erottamaan siteeraustekstin itse kirjoittamastani tekstistä.
Kiitos Salla informatiivisesta ja selkeästi havainnollistavasta blogi postauksesta. Se antaa paljon ajattelemisen aihetta myös muillekin kuin bloggaajille. Tänä päivänä suuri osa meistä toimii netissä jakaen ja julkaisten asioita, eikä aina tule miettineeksi voiko niin tehdä. Tai miettii vain että voi, koska se on teknisesti mahdollista.
VastaaPoistaBlogit ovat varmaan tyypillisimpiä kohteita joissa joutuu miettimään tekijänoikeuksia, sillä ne yleensä sisältävät tekstin lisäksi myös kuvia, musiikkia ja videoita. Näiden lisäksi toinen maailma on vaikkapa facebook, jonka toiminta pitkälle perustuu toisten julkaisujen jakamiseen. Miten tekijänoikeudet suhtautuvat siihen?
Itse en ole blogin kirjoittaja, mutta mikäli sellaisen vielä perustan, lupaan pitää hyvän huolen siitä, että tekijänoikeusasiat ovat kunnossa. Varmasti jatkossa myös muiden blogeja lukiessani kiinnitän eritavalla huomiota mm. blogin kuviin.
Kiitos kommentista! Mukavaa, että aihe kiinnostaa - tämä aihe on kyllä vieläkin varsin ajankohtainen.
PoistaMyöhään tulee kommentti, mutta Yhdysvalloissahan tekijänoikeusmeininki on ilmeisesti eri kuin Suomessa jossa juuri esimerkiksi youtube videoita ei saa ilman lupaa (esim. creative commons) näyttää vaikkapa kouluissa, siis julkisissa tiloissa, tai ehkä käyttää blogissaan, vaikka ei täälläkään poliisit perään tule jos sillä ei rahaa tee. Siellä ilmeisesti toimii jonkinlainen "hyvän maun mukaan" -yleisjako-oikeus että tuottoa tavoittelematta esim. valistustarkoituksissa saa näyttää, käyttää ja lainata tosin sielläkin varmaan lähde ja tekijä pitäisi mainita. Sitä vaan näin itse aloittelevana bloggarina mietin että mites jos kuvissani näkyy joitain tuotemerkkejä niin onko se blogissa ok vai mainostanko jotenkin laittomasti jotain ja myös se, että jos käytän kuvan luomiseen joitain muokkausohjelmia tai jotain niin onko se sitten enää minun ikioma kuvani että voin laittaa (c) nimi/nimim. ilman että mainitsen saamiani avuja...
VastaaPoistaSuomessahan noudatetaan Suomen lakeja, Yhdysvalloissa Yhdysvaltojen. :) Kysymyksiisi toivottavasti löydät vastauksia vaikka täältä: https://www.facebook.com/notes/kotimaiset-kirjablogit/vinkkej%C3%A4-kirjabloggaajille-mm-tekij%C3%A4noikeuksista/431545200272318
Poista