Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Kuva: WSOY.

Oletko koskaan ostanut espanjalaisia tomaatteja? Ai niin, et tietenkään, kaikkihan syövät nykyään vain luomu- ja lähiruokaa. Kukaan ei osta espanjalaisia tomaatteja, ei ainakaan sen takia, että ne ovat halvempia kuin kotimaiset.

No kai olet kuitenkin sentään kaupassa nähnyt espanjalaisia tomaatteja? Hyvä. Olet Näkymättömien käsien kohderyhmää.

Näkymättömät kädet on saanut poikkeuksellista näkyvyyttä ollakseen kotimainen sarjakuvaromaani. Elokuun puolivälissä koko lauantai-Hesarin kulttuuriosaston etusivu oli varattu tälle albumille, ja Heikki Jokisen arvostelu oli ylistävä. Yhtä poikkeuksellista lienee sekin, että albumin ensimmäinen painos myytiin muutamassa viikossa loppuun ja jo nyt on menossa toinen painos. HelMet-kirjastoissa tästä on tällä hetkellä 69 varausta, mikä sekin kuulostaa melkoisen suurelta luvulta. Toisen painoksen takakanteen onkin napattu parhaita paloja Hesarin arviosta: "Näkymättömät kädet on merkittävä teos, jonka voi veikata asettuvan osaksi näiden vuosien taiteemme huippuja."

Yli 200-sivuisen ja A4-kokoisen sarjakuvan tekeminen kesti Ville Tietäväiseltä viisi vuotta. Kirjailija Elina Hirvosen faneja kiinnostanee tieto, että Hirvosen ohjaama dokumenttielokuva Paratiisi - kolme matkaa tässä maailmassa on syntynyt Tietäväisen inspiroimana ja taiteilijat ovat tehneet hieman yhteistyötäkin, ainakin tämän Hesarin artikkelin mukaan. Tietäväisen luomistyöstä ja albumin taustoista kannattaa lukea Suomen Kuvalehden juttu.

Kuva: Näkymättömien käsien Facebook-sivu.

Näkymättömät kädet oli pakko lukea melkein yhtä soittoa. Tarina kertoo Rashidista, marokkolaisesta ompelijasta, joka perheineen elää köyhyydessä. Tuttavat houkuttelevat Eurooppaan lähdöllä, mutta matka on kallis ja vaarallinen. Lopulta Rashid päättää lähteä, sillä ansiomahdollisuudet Euroopassa painavat vaakakupissa eniten. Hän arvioi voivansa tukea perhettään lähettämällä rahaa kotiin.

Rashid päätyy espanjalaiselle kasvihuoneelle töihin. Muovihökkeleissä elää laittomia siirtolaisia, osa on sairastunut tuholaistorjuntamyrkyistä tai kehnosta ruoasta, osa seonnut päästään muuten vain. Välillä muovierämaan laidalla nousee paksu musta savupilvi: vihanneksia poltetaan yhdessä muovin kanssa, sillä vihannesten hinnat laskevat liikaa, jos ylituotanto päästetään markkinoille. Lisäksi siirtolaiset pelkäävät töiden loppumista: viimeistään kasvukauden lopulla kaikki saavat kenkää ja joutuvat jatkamaan matkaansa. Albumin edetessä myös Rashid jatkaa "uraansa" muualla Espanjassa.

Kuva: Näkymättömien käsien Facebook-sivu.

Näkymättömät kädet oli ahdistavinta, mitä olen lukenut pitkään aikaan. Mahanpohjassa polttelevalla, kurkkua kuristavalla tavalla ahdistavaa. Samalla tajusi, kuinka helppoa ja kaksinaismoralistista tällaisen koulutetun ja työssäkäyvän hyvinvointivaltion kasvatin on moralisoida tai näennäisanalysoida laitonta siirtolaisuutta. En pidä itseäni vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa katsovana idealistina, mutta tämä albumi herätti melkoisesti maailmanparannushalua. Jos ei muuta, niin ainakin aion jatkaa Kiva.orgin mikrolainaustoimintaa.

Ja kuten näytekuvista näkyy, Tietäväinen piirtää todella upeasti. Värimaailma on synkkä: likaisenruskeaa, harmaata, kellertävää, paljon mustanpuhuvia yömaisemia. Väritys lienee tehty väriliiduilla, joissakin kohti lie ollut vesivärejäkin? Eikä tarinankuljetuksessakaan ole moittimista. Alku- ja keskikohdan tiukka realismi vaihtuu lopussa melodraamaksi, mutta enpä tarinalle mitään happyendiä odottanutkaan. Sarjakuvasta on myös tehty Youtube-traileri:

Jos asialla olisi Hollywood-tyylinen käsikirjoittaja, olisi Rashid varmaankin pyytettömän sankarillinen hyvis. Liikaan mustavalkoisuuteen Tietäväinen ei onneksi sorru, vaan mukaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Moraalikäsitykset joustavat kuin Arto Salmisen romaaneissa: kun ihminen on tarpeeksi ahtaalla, vanhoja pelisääntöjä on vaikea noudattaa.

Alkukuusta Sarjakuvakeskus järjesti mielenkiintoisen tapahtuman, jossa valitettavasti en itse ollut läsnä: poliittisen keskusteluillan. Sarjakuvamuotoisen raportin poliitikkojen kommenteista voi lukea Taksilla Absurdistaniin -blogista.

Oletpa aatemaailmaltasi oikealla tai vasemmalla tai vaikka pitäisit itseäsi täysin epäpoliittisena ihmisenä, Näkymättömät kädet antaa taatusti ajattelemisen aihetta ja paljon tuntemuksia. Ja vaikket tätä lukisitkaan, et pääse Rashidin ja muiden siirtolaisten tarinaa pakoon - siihen törmää siellä ruokakaupan hevi-tiskillä, espanjalaisten vihannesten äärellä. Älä sulje silmiäsi.

Lue myös nämä:
Harri Sirola: Kaksi kaupunkia
Joann Sfar: Rabbin katti 1-2
Art Spiegelman: Maus