Sain Huimaavat korot luettavaksi kaveriltani Riitalta, joka suositteli kirjaa. Muistan myös kuulleeni talvella kirjoittaja Mirja Tervon haastattelun radiosta kirjan tiimoilta. Kirjan lähtöasetelma on herkullinen: pohjoissuomalainen etnologi pestautuu töihin kenkäsalonkiin New Yorkissa. Tervo lähestyy kenkämaailmaa tutkijan ottein ja raportoi lukijalle kiinnostavasti muotimaailman raadollisuuksista. Tervo viittaa taustateorioihin, lähdekirjallisuuteen ja tutkimusasetelmiin, mutta teksti on sujuvaa luettavaa.
New Yorkin kenkäshoppailut ovat minulle tuttuja Sinkkuelämää-tv-sarjasta. Päähenkilö Carrie Bradshaw on innokas ostoskelija ja himoaa varsinkin Manolo Blahnikin kenkiä. Kirjallisuudessa shoppailu-teemaa on käyttänyt erityisesti Sophie Kinsella Himoshoppaaja-sarjassaan. En ole itse näitä kirjoja lukenut, mutta esimerkiksi Aamunkajo on. Muuallakin chick lit -genressä shoppaaminen on tuttu aines, myös Marian Keyesin ja Jennifer Weinerin kirjoista löytyy ostoshulluja ja kenkähulluja.
Minä olen vuosien varrella laiskistunut vaatekaupoilla käymisen suhteen, mutta laiskuushan on vain optimoitua tehokkuutta. Käyn vaatekaupoissa kun tarvitsen jotain, ja yleensä osaan tehdä nopeita päätöksiä ja lopputuloksena on ainakin minun makuuni ihan tyylikkäitä ja kivoja vaatteita. Kotioloissa viihdyn parhaiten verkkareissa ja villasukissa. Aivan täysin en osaa samaistua New Yorkin mallin shoppailuhulluuteen: Mirja Tervon kuvaamat asiakkaat ostelevat luottokortilla tuhansien dollarien edestä kenkiä ja sitten palauttavat ne, kun ei olekaan rahaa maksaa laskua. Järjetöntä tuhlausta ja typeryyttä.
Lukukokemus oli sujuva, mutta ei läheskään koko aikaa miellyttävä, sillä kirjan edetessä alkoi tulla paha mieli naisten ja ihmiskunnan puolesta. Tervo kuvaa perusteellisesti "kauneuden tähden pitää kärsiä" -perinnettä, joka ilmenee nykyään siinä, että korkokenkien käyttäjät hankkivat itselleen tieten tahtoen vakavia jalkavammoja. Muotimaailman nopea sykli, raadollisuus ja järjettömät hinnat saavat myös kirpeän analyysin. Tervo kuvaa kenkäkaupan asiakasryhmiä ja luokittelee heitä osuvasti. Löysin myös oman ryhmäni, vaikka siihen uhrattiin alle sivun verran tekstiä: olen sinisukka.
"Sinisukille korkokengät ovat rudimentti häntäluun tai korvanliikuttajalihaksen tavoin, arkaainen ja eksoottinen jäänne ajalta, jolloin naisen ei haluttu liikkuvan eikä olevan muuta kuin sievä ja hymyilevä patsas pylvään päässä. - - - Sinisukan tunnistaa älykkään uteliaasta, mutta hieman huvittuneesta katseesta, jolla hän silmäilee salongin kenkiä. Jos sinisukalla on luennon pito tai palkinnon vastaanotto, hän sanoo tarvitsevansa etikettikengät. Kengät ovat tällöin juhlavat mutta kävelyn mahdollistavat."
Toinen kirjan samaistuttava ostajatyyppi oli valtanainen - nainen, joka käy ostoksilla itse ansaitsemillaan rahoilla, jolla on oma asema työelämässä ja joka ei tarvitse kenkiä ollakseen edustava nukkevaimo tai houkutteleva tyttöystäväehdokas.
Tervo työskenteli kenkäsalongissa vielä syksyllä 2008, taloustaantuman iskiessä. Kirjan viimeinen luku onkin osuvasti "Saan kenkää". Huippumuodin myynti romahti ja työntekijöille alettiin jaella potkuja.
Kirjan mielenkiintoisesta kirjallisuusluettelosta minua houkutti eniten Paul Fussellin vuonna 1983 julkaistu tutkimus Class: A Guide Through the American Status System. Tervo käyttää kirjaa lähteenä verratessaan kenkäkaupan asiakkaiden jakaumaa amerikkalaiseen luokkajakaumaan.
Kirjasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta suretti ja ihmetytti newyorkilaisten ostohulluus ja korkokenkämuodin järjettömyys. Toisaalta huomasin pohtivani, että taidan tarvita syksyksi uudet kävelykengät, ja kävin jo vilkaisemassa kenkäkaupan valikoimia. Mutta mikäli ostoksille lähden, valitsen ehdottomasti matalakantaiset kengät.
Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä! Olin kuullut tästä kirjasta, mutta en ollut lukenut näin perusteellista esittelyä. Nyt luin - ja se riittääkin, varmasti tavallaan kiinnostava kirja, mutta ei minua juurikaan kiinnostava aihe. Sinisukka minäkin...
VastaaPoistaKuulostaa mielenkiintoiselta! kiitos esittelystä, täytyy lisätä kirja omalle luettavien listalle;)
VastaaPoistaVanhempi ostoskelu-kuvaus ja hieno tarina tavaratosta on Emile ZOlan Naisten paratiisi. Se on kirja tavaratalojen syntyajoilta ja kertous siitä, miten asiakkaita houkutetaan ostamaan - tarpeetontakin.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Naisten paratiisi oiskin mielenkiintoinen lisälukeminen tämän perään. Tästä kirjasta heräsi aika monenlaisia ajatuksia. Mietin sitäkin, miksi ylipäätään ns. naistenlehdissä kirjoitetaan niin paljon vaatteista, kengistä, ulkonäöstä ja muodista. Miksi naisia ohjataan ulkonäön pariin, käyttämään siihen aikaa ja rahaa?
VastaaPoistaNo, sitä päivää saa odottaa, että joku naistenlehti vaihtaisi "20 erikoissivua syysmuodista" -osion vaikka "20 erikoissivua matematiikasta" -osioon.
Ja luen siis naistenlehtiä ihan mielelläni.
Tuo Fusselin Class ei sinällään ole tutkimus, pikemminkin sellaista kevyttä huumoria. Toki Fussell on tutkimuksiakin tehnyt. On kyllä erittäin hauska teos, kannattaa lukaista.
VastaaPoistaVautsi Jaaha, kiitos kommentista! Tää itse asiassa kannusti kohti kirjaa, jos se siis onkin vähän kevyempää luettavaa :)
VastaaPoista