Laura Saari: Tyyppiteoria

Luin nimimerkki Laura Saaren (joka blogimaailmassa myös "Muskeli-Nettana" tunnetaan) Tyyppiteorian toiseen kertaan. Edellisen kerran kirjoitinkin kirjasta Etelä-Saimaaseen, eikä tuosta vuodentakaisesta arviosta kauheasti muutettavaa löydy vieläkään. Lisäksi olen huikealla tavalla antanut oman panokseni kirjan luomisprosessiin, sillä Laura Saaren blogissa oli leikkimielinen kilpailu kirjailijakuvauksen kirjoittamisesta. Kustantajan sivuilta löytyvä kuvaus perustuu osittain minun ehdotukseeni! Tyyppiteoria-kappaleessani onkin kirjailijan omistuskirjoitus, kun sain palkinnoksi ehdotuksestani tämän teoksen. Ja tässä huomaakin taas että pienet on piirit Suomessa, kun näköjään näin sisäpiiriporukalla pyöritetään kirjojen tekemistä, lukemista ja jopa arvioimista. :) Mainittakoon kuitenkin että en Laura Saarta alias Muskeli-Nettaa henkilökohtaisesti tunne ja oikean henkilöllisyytensä hän on Internet-yhteisöltä kätkenyt varsin onnistuneesti. Sen hän on kertonut syyksi nimimerkin käyttöön, että tarkoitus olisi julkaista myös jotain vähän vakavampaa, ja silloin tällainen "kevyt hömppä" voisi olla kirjallisissa piireissä rasite.

Vaikka ei rasitteeseen sen kummempaa syytä pitäisi olla, onhan Tyyppiteoria varsin viihdyttävä ja humoristinen opus. Nopealukuinen se on ja tekstimäärältään loppujen lopuksi melko lyhyt, mitä harva riviväli ja isokokoinen fontti hieman onnistuu hämäämään. Kirja noudattelee "hömpän" lakeja jokseenkin tyylipuhtaasti: asialla on ikäkriisiä poteva sinkkutyttö, tässä tapauksessa 32-vuotias tamperelainen kirjallisuuden opiskelija Salla, joka törmää mieheen, jonka kanssa sitten pitäisi unelmien suhteen syntyä. Kirjan aikana päähenkilön sitten pitää punnita, voittaako rakkaus kaiken, vai voittaako oma itsekunnioitus ja terve järki joissakin tapauksessa kuitenkin sen, että pitäisi uhrata kaikkensa miehen eteen.

Vanhemmasta perinteestä poiketen ja uudempaa tyyliä painottaen Tyyppiteoriassa on melko rutkasti kepeään sävyyn kuvattuja seksikohtauksia. Perinteisessä "rouvaspornossa" seksikohtauksiin liittyy usein eräänlainen outo kaksoismoraali: naispäähenkilö joutuu lähes tulkoon raiskauksen uhriksi, antautuen vastentahtoisesti sankarin kuumaan syleilyyn. Olen tulkinnut että kyseessä ei kuitenkaan ole mikään suora raiskausfantasiointi, vaan näin onnistutaan kuvaamaan sankaritar sekä siveellisenä että seksuaalisena. Vanhakantaisen moraalin mukaan kunnon nainen kun ei suinkaan mitenkään voi itse olla aloitteellinen ja haluta seksiä. Tämä onnistutaan kiertämään, kun pannaan sankari himoitsemaan sankaritarta niin paljon, että vastoin omaa moraaliaan sankaritar sitten joutuu mukaan lihalliseen huumaan. Ruhjovan syleilyn aikana koettu nautinnollinen voihke taas kertoo lukijalle sen, että oikeasti sankaritar kumminkin seksistä tykkää ja kokee sen varsin mukavana.

Uudemmassa, angloamerikkalaisessa maailmassa alunperin syntyneessä chick lit -kirjallisuudessa tämmöisiä vipstaakeja ei kuitenkaan käytetä, vaan moderni uuden ajan nuori tai nuorehko naispäähenkilö ihan konstailematta tykkää seksistä silloin kun semmoista kohdalle osuu. Toki perinteistä madonna-huora -syndroomaa voi sitten käsitellä muulla tasolla, esimerkiksi siinä kun päähenkilöt pohtivat, mikä on sopivaa seksuaalista käyttäytymistä ja mikä ei. Tyyppiteoriassakin Salla ja hänen kaverinsa Kukkis, Siru ja Mallu ovat jokseenkin normaaleja suomalaisia kolmekymppisiä bilettäjiä - seksuaalimyönteisiä ja kokemushakuisia.

Hyvän hömpän tavoin Tyyppiteoriaan on uitettu mukaan vakavampi aihelma. Salla joutuu työnantajansa aviomiehen raiskausyrityksen kohteeksi, ja häpeä tapahtuneesta on niin kova, ettei hän uskalla eikä halua mennä edes tekemään asiasta rikosilmoitusta. Tämänkaltaisten asioiden pohdiskelu viihdekirjallisuudessa on ehdottoman hyvä asia. Tietenkään tarkoituksena ei ole mikään julistava saarnaus, ja sellainen tässä kirjassa vältetään. Lukijalle annetaan kuitenkin aineksia pohdiskella, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, ja samaistua Sallan tuntemuksiin.

Huumori on hömpän tärkeimpiä elementtejä, ainakin minulle. Pari kertaa Tyyppiteoriassa räjäytetään potti kunnolla: kohtaus, joissa Salla ja Siru harrastavat kauneudenhoitoa sekä komean kuntosaliohjaaja Andersin ensivierailu Sallan asunnolla ovat hillittömän hauskoja. Muutenkin kirjassa viljellään hihityttävää ja osuvaa huumoria tasaiseen tahtiin.

En ole blogissani hirveästi henkilökohtaisia asioitani vuodattanut, tämän blogin idea ei ylipäätään ole henkilökohtaisuuksien ruotiminen, ja tylsää luettavaa moinen yleensä olisikin. Nyt ehkä täytyy kuitenkin sen verran mainita reaalielämän tapahtumista, että viime viikonloppuna menin naimisiin. :)

Lue myös nämä:
L.M. Montgomery: The Blue Castle
Marian Keyes: Lucy Sullivan Is Getting Married
Jude Deveraux: Villiorkidea