Kirjaston varausjonon kautta sain luettavakseni Marian Keyesin uusimman kirjan, This Charming Man. Ja olipa muuten hyvä lukukokemus! Ehkä paras Keyesin kaikista kirjoista. Keyes on briljeerannut tähänastisessa tuotannossaan kyvyllään kirjoittaa vaikeista asioista kepeään sävyyn, mutta tässä uusimmassa tykitetään vaikeista asioista myös raskaaseen sävyyn.Kirjan ensimmäinen jakso ei kuitenkaan sitä anna ymmärtää. Kirja jakaantuu neljän kertojan lukuihin, ja aloittajana on hieman tyhjäpäisen oloinen stylisti Lola. Lola on tyrmistynyt, kun hänen poliitikkomiesystävänsä Paddy de Courcy on julkaissut kihlauksen toisen naisen kanssa, eikä vastaa Lolan yhteydenottoihin selittääkseen tilannetta. Lola pakenee Dublinista Länsi-Irlantiin pieneen Knockavoyn kylään selvittelemään päätään.
Mutta kunhan Lolan alkuhitauksista selvitään, pyörähtää iso pyörä päälle. Seuraavaksi tarinaa alkaa vetää toimittaja Grace. Grace on piristävin ja napakin naishahmo mitä vähään aikaan on kirjoissa vastaan tullut. Maanläheinen ja sisukas kuin terrieri. Hänellä on omat kontaktinsa Paddy de Courcyyn, mutta hänen perhekuvionsa ja sähäkkä toimittajantyönsä ovat varsin kiinnostavia myös.
Gracen sisko Marnie on heilastellut nuoruudessaan Paddyn kanssa, eikä oikein ole meinannut päästä suhteesta yli vielä keski-ikäisenäkään. Neljäs kertoja on Alicia, Paddyn kihlattu. Hän saa vähiten puheenvuoroja, mutta hänen roolinsa selviää myös muiden naisten kautta.
Kirjassa luukutetaan isoja teemoja: alkoholismia ja perheväkivaltaa. Näitä kuoritaan kuin sipulia, lukijalle annetaan pikkuhiljaa vihjeitä ja vedetään salaisuuksien verhoa tapahtumien yltä vasta vähitellen. Kyseessä on samanlainen prosessi kuin ihmismielen toiminta silloin, kun sen pitäisi myöntää ja käsitellä jonkin raskaan ja inhottavan asian olemassaolo, jota ei oikeastaan haluaisi katsoa silmästä silmään.
Raskaampien jaksojen välissä tunnelmaa keventävät Lolan seikkailut, joissa Keyes käyttelee komedian osaamistaan täydellä teholla. Aloin nähdä mielessäni kirjan tv-version - tästä saisi loistavan tv-sarjan. Mitä kaikkea irlantilaisen rannikkokylän elämään voikaan kätkeytyä... :)
Tekisi hirveästi mieli kertoa juonenkäänteistä vähän enemmän, mutta en viitsi, koska sekä ilahduttavat että kamalat yllätykset olivat lukiessa niin antoisia kokemuksia minulle, että haluan säästää ne muillekin.
Aina välillä Keyesin kirjojen takakansissa mainitaan lehtikehu "a real page-turner" ja se sopi lukufiiliksiini täysin. Tuolle page-turnerille houkuttelisi keksiä sopiva suomennos, mutta miksikäs se järkevästi kääntyisi? Sivunkäännättäjä? Kääntyväsivuinen? No en keksi, ideana kuitenkin se että sivut kääntyvät huimaa vauhtia kun lukiessa tulee ahmittua tekstiä niin vauhdikkaasti ja välillä on pakko harppoa eteenpäin, jotta saisi vähän ennakkoaavistusta seuraavista juonenkäänteistä.
Kirja on ilmestynyt jo myös suomeksi ja itse asiassa meinasin lukeakin tämän myös suomeksi. Tuleepahan samalla tarkistettua vanhoja ennakkoluulojani siitä, kuinka hyvin Keyesin nokkeluudet ja sanaleikit suomen kielelle kääntyvät.
Edit 1.3.2009. Täytyypä sanoa että tämän kaltaiset uutiset saavat surulliseksi, näin Keyesin kirjan jälkitunnelmissa. Rihanna on menestyvä poptähti, mutta silti poikakaveri pahoinpitelee hänet väkivaltaisesti. Ja silti nainen palaa hänen kanssaa yhteen tämän jälkeenkin?! Miksi, oi miksi.
Kirjoitanpa ensimmäisen kommentin tähän luettuani kirjan Hurmaavan miehen nimellä (aika tylsän huonona suomennoksena). Nappasin kirjan lentokentältä matkalukemiseksi, koska yksin lapsenlapsen kanssa matkatessa on iltayöstä paljon lukuaikaa hotellihuoneessa.
VastaaPoistaEn ollut päästä kirjaan sisään, vähältä piti etten jättänyt kesken, mutta sitten älysin alkaa harppoa ja löytyihän se veto, kun päästiin teemoihin, jotka Keyes hallitsee: perheväkivalta ja päihderiippuvuus.
Jostain olen ollut lukevinani, että kirjailijalla on omakohtaista kokemusta alkoholismista, mutta ei se pelkästään riitä siihen, että osaa siitä myös kirjoittaa lukijaa koskettavasti. Keyes osaa.
Kirja toimisi varmaan tv-minisarjana, niin laveasti, liiankin laveasti se oli kirjoitettu. Henkilögalleriassakin oli ehkä hiukan tiivistämisen varaa, mutta en liene kohderyhmää :D
Suomennoksessa oli monia ratkaisuja, joista en pitänyt. Brittien tai Irlannin julkkiksia ei sovi korvata Suomen julkkiksilla ja jotain sellaista (nuo pitäisi aina kirjoittaa muistiin!) Ja kyllä englannin Please kääntyy muutenkin kuin Pliis.
Koskettava lukuromaani tämä loppujen lopuksi kuitenkin oli. Takakannessa olleen Sallan suosituslausunnon mukaisesti :D
Siis mitä. Minäkin olen lukenut tämän suomeksi, lehtiarvion tein suomennoksesta. Onko se päässyt oikein takakanteen?
VastaaPoistaLyhentäen suomentaminen ei minusta oikein sovi nykyaikaan ja olen ihan samaa mieltä noista hölmöistä "mukauttamisista" kuin sinäkin.
Keyesiltähän on tullut uusi kirja jo jonkin aikaa sitten, mutta mulla on tehnyt mieli lukea tämä This Charming Man uudestaan ennen muita Keyesejä, en vaan ole vielä "ehtinyt".
Juu, 2010 pokkarissa on. Käy vaklaamassa jossain :-) "...ovat kuin iltatee hyvässä seurassa... universaalin sisaruuden kohtaamista." Tuo kohta kokonaisuudessaan. Hyvin sanottu!
VastaaPoistaLuin viime yönä jonkun harpotun pätkän ja vastaan tuli lapsen suusta: "Äiti, olen kastellut vuoteeni." Suomalaislapselta tulee kyllä "pissa sänkyyn" jos edes pystyy häpeältään sanomaan mitään. Mitähän lyhennöksestä on mahdettu jättää pois? Ei kiva!
Ja vielä yksi kommentti. Minua häiritsi kirjassa se, etten pitänyt Paddya mitenkään erityisen hurmaavana missään vaiheessa. Silti minulla oli hänestä aivan selvä mielikuva, mutta kesti aikansa, ennen kuin löysin sen mielen sopukoista. Sinkkuelämää-sajan Mr Big, josta en koskaan oikein välittänyt :D
VastaaPoista