 |
| Kansi: Otava |
Minulla oli ilo lukea käsikirjoitus jo ennen kirjan ilmestymistä ja pääsin antamaan kommentteja. Olikin mahtavaa huomata, miten käsikirjoituksesta sukeutui viimeistelty, tasapainoinen, tyylikäs romaani! Olen tietenkin täysin puolueellinen - varsinkin kun kuulin olleeni itsekin innoittamassa kirjan erästä sivuhenkilöä - mutta sitäkin innokkaampi lukija tälle kirjalle.
Kainuulaisia nykykirjailijoita ei liikaa ole, ja vaikka Terhi Törmälehtokaan ei enää Kainuun rajojen sisäpuolella asu, vahva ja juureva kuvaus kajaanilaisesta elämänmenosta on uskottavaa ja tunnelmallista. Etelä-Amerikkaa syväluotaavia kotimaisia uusia romaaneja taas ei tule mieleen yhtäkään - vinkatkaa jos tiedätte!
Jotkut haluavat lukea Elsan tarinaa uhrikertomuksena, mutta minusta Elsa ei ole uhri, vaan etsijä ja kyselijä, joka löytää vastauksia karismaattisesta kristillisyydestä - ainakin joksikin aikaa. Elsa on oman elämänsä päähenkilö joka tasapainoilee heittäytyvän, maailmasta pois kääntyvän uskon ja yhä voimakkaammin iholle tulevan nykyhetken välillä. Niin uskon kuin uskosta pois kääntymisenkin kuvaukset ovat tässä kirjassa kauniita - eivätkä vailla komiikkaa ja jopa tragikomediaa.
Upea, persoonallinen, vahva kirja! Suosittelen kaikille!
Kuulostaapa mielenkiintoiselta osallistumisesi tähän kirjaprosessiin, olisipa hienoa päästä joskus itsekin seuraamaan kirjan kehittymistä käsikirjoituksesta lopulliseksi teokseksi.
VastaaPoistaTörmälehdon kirjasta olen useasta blogista lukenut kehuja ja malttamattona odottelen, koska oma vuoroni tulee ja saan kirjan kirjastosta käsiini.
Ei Elsa minustakaan mikään uhri ole. Mielenkiintoinen teos, vaikka jätti minut hieman etäälle itsestään.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu kirja helluntailaisuudesta, nuoruudesta, etsimisestä, epäilyistä, ei moittia kuitenkaan ketään, ei uskovia, ei maallisia, pidin kirjan kirjoitustyylistä. Se oli jotenkin erilainen. Olen lukenut Taivaslaulu, myös tosi hyvä, Mangopuun alla lainasin, en päässyt alkua pidemmälle.
VastaaPoista