lauantai 2. elokuuta 2014

Dorothy L. Sayers: Busman's Honeymoon. Kävele naiselle ammatti

Kansi: Katrina Damkoehler /
Open Road Media.
Toukokuussa lukemani Gaudy Night päättyi romanttiseen kosintaan, joten tietenkin piti päästä jatkamaan lordi Peter Wimseyn tarinassa eteenpäin. Busman's Honeymoon kertoo Wimseyn ja hänen vastavihityn vaimonsa Harrietin kuherruskuukaudesta, jota - tietenkin - sotkee murhatapaus.

Lisäksi osallistun tällä kirjalla Kävele naiselle ammatti -tempaukseen. Naisten Pankki haastoi kirjabloggaajat lukemaan jonkin kampanjaan liittyvän kirjan. Naisten Pankki järjestää 14.9.2014 kävelytapahtuman, osallistua voi useilla eri paikkakunnilla. Tapahtuman avulla kerätään lahjoituksia tukemaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Näitä teemoja Dorothy L. Sayers on Wimsey-dekkareissaan käsitellyt toistuvasti.

Katso osallistumisohjeet täältä.
Busman's Honeymoon sopii tempaukseen siinäkin mielessä, että itsenäisen ja varakkaan dekkarikirjailija Harriet Vanen asema muuttuu taloudellisesti, kun hän menee naimisiin upporikkaan lordi Peter Wimseyn kanssa. Vuonna 1937 ilmestynyt kirja on asenteiltaan moderni: toisin kuin aikalaiset olettavat, Harriet ei suinkaan aio lopettaa työntekoa avioliiton myötä, vaan oma työ on hänelle edelleen tärkeä. Samoin oma omaisuus - en osaa ottaa kantaa, miten tuon ajan brittiläisessä avioliittolaissa huomioitiin vaimon asema, mutta kirjassa Peter ja Harriet tekevät asianajajan opastuksella monenlaisia sopimuksia, joilla varmistetaan Harrietin taloudellinen päätäntävalta ja itsenäisyys.

Kirjasarjassa on ollut vahva feministinen pohjavire, kenties näkyvimmin se nousi esiin Gaudy Nightissa. Mutta myös tässä kirjassa näkyy monenlaisia esimerkkejä naisen asemasta ja itsemääräämisoikeudesta - tai sen puutteesta. Käykäähän siis kävelemässä ja lahjoittamassa!

Pakko tunnustaa pieni väärinymmärrys. Etukäteen ajattelin, että Busman's Honeymoon sijoittuu jonnekin bushmannien maille - oletin siis Peterin ja Harrietin lähtevän Afrikkaan asti häämatkallaan. Mutta ei, kyseessä onkin sanonta. "Busman's holiday" viittaakin bussikuskiin ja tarkoittaa sitä, että joku päätyy tekemään vapaa-ajallaan samoja asioita kuin työssään . Eikä kirja suinkaan sijoitu Afrikkaan, vaan pieneen englantilaiseen maalaiskylään Harrietin lapsuudenmaisemiin.

Jälkisanoista selvisi, että Sayers kirjoitti tarinan ensin näytelmäksi ja sitten vasta romaaniksi. Kieltämättä romaanissa on jotain näytelmämäistä: monet kohtaukset ovat sijoittuvat yhteen kiinteään paikkaan, ihmisiä tulee ja menee, dialogi on vilkasta ja henkilöhahmot mukavasti kärjistettyjä. Murhamysteerikin on maalaismaisemaan sopiva: ruumis löytyy juuri siitä talosta, jossa Wimseyt kuherruskuukauttaan viettävät, joten pariskunta joutuukin käyttämään romantiikalle varattua aikaa poliisin avustamiseen. Toki tämä salapoliisiparille sopiikin.

Pikkukylän asukkaat edustavat kaikkia mahdollisia yhteiskuntaluokkia. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että Wimseyt ovat todella läheisissä tekemisissä kyläläisten kanssa, mutta muutamassa kohtauksessa yhteiskuntaluokkien välinen hajurako tehdään todella selväksi.

Romantiikkaa kirjassa riitti niin hääkuvausten kuin pariskunnan rakkaudentunnusten kautta. Sayers tosin pitää huolta myös komiikasta - erästä erityisen herkkää lemmenkohtausta onkin salakuuntelemassa kolmaskin osapuoli ja tilanne kääntyy jopa tragikomiikaksi. Sen sijaan outoa oli, että Peter vähän väliä höpisee Harrietille vanhoista heiloistaan. Eihän sellaisista nyt kuherruskuukauden aikana toitoteta vastavihitylle vaimolle!

Kirjan lopussa oli kiinnostavan epädekkarimainen jakso, jossa käsitellään sitä, miten salapoliisi selviää syyllisyydentunteista, kun murhaaja saa kuolemantuomion. Tätä puolta ei viihteessä yleensä käsitellä.

Luulenpa, että nyt kun olen saanut Peterin ja Harrietin rakkaustarinan päätöksen, säästelen loppuja Sayersin kirjoittamia Wimsey-kirjoja luettavaksi vähän rauhallisemmalla tahdilla. Sarjan alkupuolihan on minulta kokonaan lukematta, lisäksi Wimsey esiintyy myös novelleissa. Wimseylle on kirjoitettu myös uusia seikkailuja: Jill Paton Walsh kirjoitti loppuun Sayersilta kesken jääneen Thrones, Dominations -kirjan ja tämän jälkeen Paton Walsh on julkaissut kolme kirjoittamaansa Wimsey-kirjaa. Hän tekee yhteistyötä Sayersin perikunnan kanssa. National Post -lehdestä löytyy Paton Walshin haastattelu uusimman kirjan tiimoilta. En yleensä lämpene erityisen paljon jonkun muun kirjoittamille jatko-osille, mutta katsotaan tilannetta sitten kun olen saanut kaikki Sayersin itsensä kirjoittamat Wimsey-kirjat luettua...

2 kommenttia:

  1. Paton Walshin jatko-osa ei ole hullumpi, vaikka siinä muutama sellainen kohta onkin, joita en osaa oikein sovittaa Sayersin itsensä suuhun...

    Onpas kivaa että olet nauttinut näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin etsimässä postauksesi Paton Walshista! En sano lopullisesti ei, mutta en vielä sano kylläkään...

      Ja tosiaan, Wimsey-dekkarit ovat monitasoista ja monin tavoin nautinnollista luettavaa!

      Poista