 |
| Kansi: WSOY. |
Guy Delisle tekee maanläheisiä matkakertomuksia, joissa kuvataan monimutkaisia poliittisia käänteitä ja kulttuurieroja maanläheisellä tavalla. Delislen omakuvahahmo on toteava jokamies, joka ei juuri sekaannu näkemäänsä, mutta ihmettelee ja kummastelee ympäristöään vilpittömästi.
Jerusalemiin Delisle perheineen päätyi vaimon työn vuoksi. Vaimo työskentelee Lääkärit ilman rajoja -järjestössä ja Delisle käytti päivät lastenhoidon, Israeliin tutustumisen ja piirtämisen merkeissä. Lähi-idän poliittinen tilanne on tulenarka, mutkikas ja monin paikoin absurdi. Koin lukiessani pääseväni lähemmäksi Israelissa tapahtuvia erikoisia ja väkivaltaisia käänteitä kuin uutisia katsomalla. Tämän lasken Delislelle onnistumiseksi.
Päiväkirjamaiset muistiinpanot jättävät paikoin surullisen ja ahdistuneen olon. Delisle ei ota selvästi kantaa, mutta hänen sympatiansa vaikuttavat olevan palestiinalaisten puolella. Ainakin minä ihmettelin lukiessani juutalaisten häikäilemätöntä ja väkivaltaista siirtokuntapolitiikkaa, jolla palestiinalaiset työnnetään yhä suppeammille asuinalueille. Missä on inhimillisyys ja suvaitsevaisuus?
Toisaalta Delisle näyttää myös juutalaisyhteisön monenkirjavuuden. Ääriuskonnolliset ortodoksit ovat luku sinänsä, mutta selväksi tulee sekin, että eri maista Israeliin muuttaneet juutalaiset eivät ole yhdestä muotista valettu joukko.
Ahdistavuudestaan huolimatta sarjakuva oli samalla hauska - nauroin monin paikoin ääneen Delislen kuvaamille tapauksille. Vielä pitäisi lukea Delisleltä Merkintöjä Burmasta ja sitten voisinkin jäädä odottamaan seuraavaa Delislen matkakertomusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti