Sarjakuvafestivaaleja vietettiin tänä viikonloppuna Helsingissä, itse ehdin paikalle vihdoin tänään. Osallistumiseni jäi ajallisesti lyhyeksi mutta rahallisesti tehokkaaksi - ehdin kahmia ostoskassiin melkoisen sarjakuvapinon.
Festarien Facebook-sivulta luin, että kävijäennätys meni rikki - peräti 28 000 osallistujaa vieraili festareilla. Huippua! Tapahtumaan on kyllä varsin helppo osallistua, sillä pääsymaksua ei ole ja pääteltan sijainti Lasipalatsin ja Kampin kauppakeskuksen välissä on mainio.
Myynnissä oli tuttuun tapaan sarjakuvaa laidasta laitaan, lisäksi myyntipöydistä löytyi myös pokkareita, dvd-elokuvia ja erilaista sarjakuva-aiheista tilpehööriä.
Koska paikalla on divareita, pienkustantamoja, sarjakuvaa myyviä kauppoja ja suuria kotimaisia kustantamoja, on tarjolla taatusti jokaiselle jotakin.
Luin heinäkuussa JP Ahosen Villimmän Pohjolan ja mieleen oli jäänyt että mieheltä ilmestyy uusi albumi, Perkeros. Albumista on ehtinyt jo kuulua positiivisia kommentteja, joten sehän piti napata mukaan ja osuinpa sopivasti hollille Ahosen signeerausjonoonkin.
Ainoa ohjelmanumero, jonka kävin kokonaan kuuntelemassa, oli Jarkko Vehniäisen haastattelu. Kivi Larmola haastatteli Vehniäistä hieman polveilevasti, kenties haastatteluun olisi voinut valmistautua hieman paremmin? Hyviä juttuja keskustelutuokiossa kuitenkin nousi esiin. Kamalan luonnon Kärppä ja Ilves ovat syntyneet alun perin pilapiirrokseen, jossa Vehniäinen viittasi jääkiekon SM-liigan tuloksiin. Vehniäisellä on myös todella monipuolinen tuotanto, johon kuuluu Kamalan luonnon lisäksi muun muassa kuvituksia ja kristillistä sarjakuvaa. Siinä missä kristilliset piirit ovat kuulemma joskus paheksuneet Vehniäisen humoristista tapaa käsitellä uskonasioita, on myös Kamala luonto saanut tiukkaa arvostelua osakseen. Eräs biologi oli valittanut sanomalehden yleisönosastossa, että Kamalan luonnon eläimet eivät käyttäydy lajinmukaisella tavalla.
Tässäpä kaikki ostokseni. Suuren Kurpitsan osastolta lähti mukaan Reetta Niemensivun albumeja: uutuus Saniainen kukkii juhannuksena ja pari vuotta vanhempi Lempi ja rakkaus. Kolmantena tartuin Ville Pirisen uusimpaan Yhesti yhes paikas -minialbumiin, vuorossa on jo seitsemäs hervoton urbaanilegendakooste.
Turun Sarjakuvakaupan myyntipisteestä ostin heräteostoksena Lost Girlsin, jolla oli hintaa 45 euroa mutta onpa albumilla kokoa ja näköäkin. Lost Girls on jonkinlainen eroottisen sarjakuvan kulttiklassikko, josta olen kuullut paljon. Lisäksi mukaan lähti My Friend Dahmer, jota on vinkattu hyvänä lukukokemuksena. Se kertoo yhdysvaltalaisen sarjamurhaajan Jeff Dahmerin nuoruudesta luokkakaverin silmin nähtynä.
Lopuksi haluan vinkata lukutaitoviikon tempauksesta. Jelpi-sivulta löytyy kirjabloggaajien lukutaitokampanja, jonka kautta voi lahjoittaa rahaa Suomen Pakolaisavun työhön lukutaidon puolesta.
Festarien Facebook-sivulta luin, että kävijäennätys meni rikki - peräti 28 000 osallistujaa vieraili festareilla. Huippua! Tapahtumaan on kyllä varsin helppo osallistua, sillä pääsymaksua ei ole ja pääteltan sijainti Lasipalatsin ja Kampin kauppakeskuksen välissä on mainio.
Myynnissä oli tuttuun tapaan sarjakuvaa laidasta laitaan, lisäksi myyntipöydistä löytyi myös pokkareita, dvd-elokuvia ja erilaista sarjakuva-aiheista tilpehööriä.
Koska paikalla on divareita, pienkustantamoja, sarjakuvaa myyviä kauppoja ja suuria kotimaisia kustantamoja, on tarjolla taatusti jokaiselle jotakin.
Luin heinäkuussa JP Ahosen Villimmän Pohjolan ja mieleen oli jäänyt että mieheltä ilmestyy uusi albumi, Perkeros. Albumista on ehtinyt jo kuulua positiivisia kommentteja, joten sehän piti napata mukaan ja osuinpa sopivasti hollille Ahosen signeerausjonoonkin.
Ainoa ohjelmanumero, jonka kävin kokonaan kuuntelemassa, oli Jarkko Vehniäisen haastattelu. Kivi Larmola haastatteli Vehniäistä hieman polveilevasti, kenties haastatteluun olisi voinut valmistautua hieman paremmin? Hyviä juttuja keskustelutuokiossa kuitenkin nousi esiin. Kamalan luonnon Kärppä ja Ilves ovat syntyneet alun perin pilapiirrokseen, jossa Vehniäinen viittasi jääkiekon SM-liigan tuloksiin. Vehniäisellä on myös todella monipuolinen tuotanto, johon kuuluu Kamalan luonnon lisäksi muun muassa kuvituksia ja kristillistä sarjakuvaa. Siinä missä kristilliset piirit ovat kuulemma joskus paheksuneet Vehniäisen humoristista tapaa käsitellä uskonasioita, on myös Kamala luonto saanut tiukkaa arvostelua osakseen. Eräs biologi oli valittanut sanomalehden yleisönosastossa, että Kamalan luonnon eläimet eivät käyttäydy lajinmukaisella tavalla.
Tässäpä kaikki ostokseni. Suuren Kurpitsan osastolta lähti mukaan Reetta Niemensivun albumeja: uutuus Saniainen kukkii juhannuksena ja pari vuotta vanhempi Lempi ja rakkaus. Kolmantena tartuin Ville Pirisen uusimpaan Yhesti yhes paikas -minialbumiin, vuorossa on jo seitsemäs hervoton urbaanilegendakooste.
Turun Sarjakuvakaupan myyntipisteestä ostin heräteostoksena Lost Girlsin, jolla oli hintaa 45 euroa mutta onpa albumilla kokoa ja näköäkin. Lost Girls on jonkinlainen eroottisen sarjakuvan kulttiklassikko, josta olen kuullut paljon. Lisäksi mukaan lähti My Friend Dahmer, jota on vinkattu hyvänä lukukokemuksena. Se kertoo yhdysvaltalaisen sarjamurhaajan Jeff Dahmerin nuoruudesta luokkakaverin silmin nähtynä.
Lopuksi haluan vinkata lukutaitoviikon tempauksesta. Jelpi-sivulta löytyy kirjabloggaajien lukutaitokampanja, jonka kautta voi lahjoittaa rahaa Suomen Pakolaisavun työhön lukutaidon puolesta.
Voi, olen himoinnut Lost Girlsiä omaksi. Prahasta löysin sen 25 eurolla, mutta minulla ei ollut silloin mahdollisuutta kantaa sitä mukanani.
VastaaPoistaToivottavasti saan sulta lainaan. :)
Purin albumin jo suojamuoveista, joten jatkossa sitä voi kai kuljettaa mukanaan korkeintaan pehmustetussa matkalaukussa. ;)
PoistaYmmärrän. ;)
PoistaHarmi, kun en päässyt, mutta onneksi kesällä pääsin piipahtamaan tuolla Turun keitaassa :).
VastaaPoistaVau! Minä en ole Turun myymälässä käynytkään. Turun kirjamessuille lähteminen on harkinnassa, samalla kertaa pääsisi tietty Sarjakuvakauppaankin.
PoistaMinä kävin eilen pyörähtämässä. En osannut ostaa mitään, koska tarjontaa oli niin paljon enkä tiedä sarjakuvista kovinkaan paljon. Seuraavalla kerralla sitten :).
VastaaPoistaHyvä suunnitelma! Toivottavasti sarjisvinkkejä löytyy vaikka täältä blogistani, näköjään lähes 100 sarjisaiheista juttua olen jo kirjoittanut.
PoistaHuikea määrä!
PoistaPyörähdin aika ohimennen paikalla, ohjelmaa en seurannut juuri lainkaan ja yhden albumin ostin, tuon Niemensivun uusimman.
VastaaPoistaMinä ehdin jo pikaisesti lukea nuo kummatkin albumit, tosin pitäisi kyllä lukea perusteellisemmin uudestaan jos mielisi niistä blogata. Piirrostyylistä tulee Lucie Durbiano mieleen.
PoistaKas, Lost Girls! Odotan mielenkiinnolla, mitä siitä tuumaat. Unwritten-arvioitasi lukeneena olen melko varma, että kiinnität aivan eri asioihin huomiota kuin minä. Ja kyllä, kokoa ja näköä kirjalla on, ei ihan helppo luettava illalla nukkumaan mennessä. :)
VastaaPoistaKiitos luottamuksesta! Olen vähän vilkuillut albumia, mutta vaikuttaa sen verran keskittymistä vaativalta, että saa nähdä koska pääsee blogiin asti.
Poista