Rebekka-sarjan uusimpaan osaan Tuulimyllyjä ja tulppaaneja tartuin, kun kirjailija Tuija Lehtinen itse kommentoi Vaniljasyndrooma-postaustani ja kertoi Vaniljasyndrooman Millin ja Oton esiintyvän Tuulimyllyissä ja tulppaaneissa. Pakkohan se on saada tietää, mitä vanhoille tutuilla kirjahahmoille kuuluu! Kirjan ovat lukeneet myös Saraseeeni ja Jonna.
En ole lukenut ahkeran Lehtisen uudempia nuortenkirjoja lainkaan, vaikka välillä olenkin verestänyt lukumuistojani 1980- ja 1990-lukujen taitteessa ilmestyneen Lehtis-tuotannon äärellä. Siinäkin mielessä ihan hyvä tutustua Lehtisen upouuteen kirjaan. Muutenkin pitäisi kai lukea vähän ahkerammin uusia kotimaisia nuortenkirjoja - onhan Young Adult -genren lukeminen jo oikea kansainvälinen trendi. Aiheesta löytyy netistä paljon artikkeleita, linkkaan tähän Young Adult Magazinen jutun.
Tuulimyllyjä ja tulppaaneja on Rebekka-sarjan kahdeksas osa. Pääsin Rebekan vaiheista kuitenkin hyvin kärryille, sillä aiempien osien tapahtumiin viitataan lyhyesti siellä täällä. Rebekka päättää peruskoulun ja jännittää yhteishaun tuloksia. Kesälomamatka suuntautuu Hollantiin, missä Rebekan koulujavieroksuva isoveli Mossu työskentelee kukkatarhalla. Kukkatarhaa isännöivät Milli ja Otto ja myös Millin äiti Maire on kyläilemässä Hollannissa samaan aikaan Rebekan perheen kanssa. Melko lyhyen aikaa Milli mukana on, mutta oli ihana saada lukea tärkeitä käänteitä Millin ja Oton vaiheista ja Mairen läsnäolo oli hykerryttävää. :)
Kirjan pääpaino on kuitenkin Rebekassa. Jotain Lehtisen kirjoitustyylissä tuntuu muuttuneen sitten Vaniljasyndrooman. Kirja on kirjoitettu kirjakielellä, myös dialogi on kirjakielistä. Lehtinen kirjoittaa hyvää kieltä, mutta jäin kyllä kaipaamaan puhekielisiä värikkäitä ilmaisuja, joista itse nuorena lukijana niin nautin. Vaniljasyndrooma ja muut sen aikaiset Lehtisen kirjat olivat tyypillisesti päähenkilön kasvutarinoita, joissa seurattiin jonkun ongelman ratkaisemista kirjan alusta loppuun. Tuulimyllyissä ja tulppaaneissa ei tällaista yksittäistä kasvun aihetta ole, vaikka yhteishaun tulos jännittääkin. Rebekan elämän ulkoisista tapahtumista kerrotaan paljon, mutta sisäisesti Rebekka ei tunnu kovin paljon muuttuvan, mitä nyt hieman miettii päättynyttä seurustelusuhdettaan ja mahdollisia uusia ihastuksen kohteita.
Kirjan vetävin jakso oli Hollannin-matka, muutenkin kuin Millin ja Oton osalta. Hollantiin sijoittuvassa jaksossa kuvataan nuorten ihmissuhteita jo aika kiinnostavasti, muuten kirjat tapahtumat ovat aikamoista läpijuoksua. Ihmettelin kirjan alkupuolella olevaa luokkaretkeä Pietariin, sillä melko hätäisesti tämä kuvataan. Onkohan luokkaretkeä käsitelty niin paljon aiemmissa osissa, että retken toteutuminen täytyi siksi kuvata?
Joidenkin yksityiskohtien epäloogisuus kiusasi minua. Kirjan ysiluokkalaisten tärkein sähköinen viestintätapa on sähköposti. En kyllä ole kovin hyvin kärryillä nykyajan ysiluokkalaisten elämästä, mutta kai mesetys, Facebook ja muut hieman tuoreemmat viestintätavat ovat suositumpia kuin sähköpostailu? Koululaiset myös lähettelevät toisilleen ahkerasti postikortteja, vaikka kai lomatervehdykset tulisivat kännykälläkin.
Hassua on sekin, että kun luokkaretkeläiset menevät junalla Pietariin, he eivät suinkaan mene ensin hotelliin viemään matkatavaroitaan vaan ryntäävät saman tien opastetulle veneretkelle ja Iisakin kirkkoon. Ei mahda olla kovin kätevää jos jokaisella on isot pakaasit mukana...
Mutta onnistuneitakin yksityiskohtia löytyi. Oli kiva lukea vaihteeksi tyttökirjasankarista, jonka urahaaveet suuntautuvat käytännön elämään lukemisen sijaan. Rebekka pyrkii ammattiopistoon artesaanioppiin - erikoispisteet siitäkin, että hän hakee kouluun Kajaaniin! Isoveli Mossun saamattomuus on myös kiinnostavaa, vaikka kirjassa ei ratkaistakaan Mossun tilannetta loppuun asti. Kenties Rebekka-kirjoja tulee lisää ja niistä selviää, löytääkö Mossu opiskelumotivaatiota vai syrjäytyykö hän kokonaan. Perheen isä on kylläkin pappi, mikä toivottavasti auttaa torjumaan Mossun mahdollista syrjäytymistä. Mitään erityistä uskonnollista sisältöä kirjasta ei kumminkaan löydykään. Pappila vaikuttaa kyllä mukavan vauhdikkaalta paikalta koirineen ja lapsilaumoineen.
Minun tuttavuuteni Rebekan kanssa taitaa jäädä tähän. Vaikka hieman marmatettavaa kirjasta löytyikin, niin siitä lähtee ISO KIITOS Tuija Lehtiselle että pääsin tapaamaan vanhan ystäväni Millin uudestaan ja sain tietää, mitä hänelle Vaniljasyndrooman jälkeen tapahtuikaan!
 |
| Kansi: Aino Ahtiainen / Otava. |
Tuulimyllyjä ja tulppaaneja on Rebekka-sarjan kahdeksas osa. Pääsin Rebekan vaiheista kuitenkin hyvin kärryille, sillä aiempien osien tapahtumiin viitataan lyhyesti siellä täällä. Rebekka päättää peruskoulun ja jännittää yhteishaun tuloksia. Kesälomamatka suuntautuu Hollantiin, missä Rebekan koulujavieroksuva isoveli Mossu työskentelee kukkatarhalla. Kukkatarhaa isännöivät Milli ja Otto ja myös Millin äiti Maire on kyläilemässä Hollannissa samaan aikaan Rebekan perheen kanssa. Melko lyhyen aikaa Milli mukana on, mutta oli ihana saada lukea tärkeitä käänteitä Millin ja Oton vaiheista ja Mairen läsnäolo oli hykerryttävää. :)
Kirjan pääpaino on kuitenkin Rebekassa. Jotain Lehtisen kirjoitustyylissä tuntuu muuttuneen sitten Vaniljasyndrooman. Kirja on kirjoitettu kirjakielellä, myös dialogi on kirjakielistä. Lehtinen kirjoittaa hyvää kieltä, mutta jäin kyllä kaipaamaan puhekielisiä värikkäitä ilmaisuja, joista itse nuorena lukijana niin nautin. Vaniljasyndrooma ja muut sen aikaiset Lehtisen kirjat olivat tyypillisesti päähenkilön kasvutarinoita, joissa seurattiin jonkun ongelman ratkaisemista kirjan alusta loppuun. Tuulimyllyissä ja tulppaaneissa ei tällaista yksittäistä kasvun aihetta ole, vaikka yhteishaun tulos jännittääkin. Rebekan elämän ulkoisista tapahtumista kerrotaan paljon, mutta sisäisesti Rebekka ei tunnu kovin paljon muuttuvan, mitä nyt hieman miettii päättynyttä seurustelusuhdettaan ja mahdollisia uusia ihastuksen kohteita.
Kirjan vetävin jakso oli Hollannin-matka, muutenkin kuin Millin ja Oton osalta. Hollantiin sijoittuvassa jaksossa kuvataan nuorten ihmissuhteita jo aika kiinnostavasti, muuten kirjat tapahtumat ovat aikamoista läpijuoksua. Ihmettelin kirjan alkupuolella olevaa luokkaretkeä Pietariin, sillä melko hätäisesti tämä kuvataan. Onkohan luokkaretkeä käsitelty niin paljon aiemmissa osissa, että retken toteutuminen täytyi siksi kuvata?
Joidenkin yksityiskohtien epäloogisuus kiusasi minua. Kirjan ysiluokkalaisten tärkein sähköinen viestintätapa on sähköposti. En kyllä ole kovin hyvin kärryillä nykyajan ysiluokkalaisten elämästä, mutta kai mesetys, Facebook ja muut hieman tuoreemmat viestintätavat ovat suositumpia kuin sähköpostailu? Koululaiset myös lähettelevät toisilleen ahkerasti postikortteja, vaikka kai lomatervehdykset tulisivat kännykälläkin.
Hassua on sekin, että kun luokkaretkeläiset menevät junalla Pietariin, he eivät suinkaan mene ensin hotelliin viemään matkatavaroitaan vaan ryntäävät saman tien opastetulle veneretkelle ja Iisakin kirkkoon. Ei mahda olla kovin kätevää jos jokaisella on isot pakaasit mukana...
Mutta onnistuneitakin yksityiskohtia löytyi. Oli kiva lukea vaihteeksi tyttökirjasankarista, jonka urahaaveet suuntautuvat käytännön elämään lukemisen sijaan. Rebekka pyrkii ammattiopistoon artesaanioppiin - erikoispisteet siitäkin, että hän hakee kouluun Kajaaniin! Isoveli Mossun saamattomuus on myös kiinnostavaa, vaikka kirjassa ei ratkaistakaan Mossun tilannetta loppuun asti. Kenties Rebekka-kirjoja tulee lisää ja niistä selviää, löytääkö Mossu opiskelumotivaatiota vai syrjäytyykö hän kokonaan. Perheen isä on kylläkin pappi, mikä toivottavasti auttaa torjumaan Mossun mahdollista syrjäytymistä. Mitään erityistä uskonnollista sisältöä kirjasta ei kumminkaan löydykään. Pappila vaikuttaa kyllä mukavan vauhdikkaalta paikalta koirineen ja lapsilaumoineen.
Minun tuttavuuteni Rebekan kanssa taitaa jäädä tähän. Vaikka hieman marmatettavaa kirjasta löytyikin, niin siitä lähtee ISO KIITOS Tuija Lehtiselle että pääsin tapaamaan vanhan ystäväni Millin uudestaan ja sain tietää, mitä hänelle Vaniljasyndrooman jälkeen tapahtuikaan!
Tulipa hyvä mieli tästä – ja kaipuu Lehtisen kirjojen äärelle! Uusimmat hänen tuotantonsa nuortenkirjat, jotka olen lukenut, ovat Laura-sarjan teokset, joten voisi olla paikallaan tutustua tähän uudempaan sankarittareen. Ja jos kirjoja sarjassa on jo useampi, sehän lupaa vain hyvää (jos siis innostun). Joudun kyllä ehkä aloittamaan ensimmäisestä osasta, olen jotenkin friikki sarjojen järjestyksen kanssa. ;)
VastaaPoistaKiva jos innostuit vaikka itse taisin olla enemmän innoissani Millistä kuin Rebekasta! :) Minä voisin kyllä uteliaisuudesta tutustua Lehtisen 2000-luvun kirjoista Mopoon ja Traktoriin, koska ne kai on suunnattu enemmän poikalukijoille. Kiinnostaisi kurkata millainen maailma niissä on!
PoistaNäissä uudemmissa kirjoissa on edetty sarjamuotoisemmin, niin se kasvutarina tulee pidemmällä ajanjaksolla. Mä en itse ole kauhean innostunut Lehtisen vanhasta tuotannosta, nää uudet on niin paljon parempia!
VastaaPoistaHyvä pointti, sarjoissa voi tosiaan kehittää henkilöitä pitkällä tähtäimellä.
PoistaMä en ollut yhtään tajunnut, että Vaniljasyndroomalaiset ovat mukana myös tässä kirjassa. Vautsi mikä linkki kirjojen väliin Lehtiseltä! :) Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin olisi tuo kai ollut itsekin pääteltävissä, heh. :D
VastaaPoistaNäitä linkityksiä on muitakin, että aiempi päähahmo vilahtaa sivuhahmona uudessa kirjassa ja jossain oli taas toisin päin. Ainakin Liisanblogi.netin ja Mopon välillä oli tälläinen yhteys.
PoistaHih, mietinkin löytyykö samanlaisia vierailuja muistakin Lehtisen kirjoista. Muutkin kirjailijat tätä harrastavat, ainakin Kaari Utrion kirjojen henkilöt vierailevat joskus sivuhenkilöinä uusissa kirjoissa.
PoistaNäitä vierailuita esiintyy Lehtisen kirjoissa aika paljon. Mitä nyt äkkiseltään mieleen tulee:
VastaaPoista- Mirkan ja Masan Masa tai siinä vaiheessa jo Riina tekee vierailun kirjassa Kundi kesätukkainen
- Kundi kesätukkaisen päähenkilö Maarit vierailee kirjassa Asvalttisoturi ja puolestaan Asvalttisoturin päähenkilöpoika (nimi unohtunut) tekee visiitin Kundi kesätukkainen -kirjaan, hän on se koiran kanssa kulkeva ja rullaluisteleva poika, johon Maarit törmää hassuissa tilanteissa
- ei varsinaisesti vierailu, mutta Sara-sarjan Sara näkyy yhdessä tarinassa kirjassa Kundi kuin kameleontti ja muita kertomuksia, tarina sijoittuu Sara -sarjan kolmannen kirjan jälkeen, novellia lukiessa tuli vähän sellainen olo, että sen piti päättää Saran tarina, mutta myöhemmin ilmestyi vielä Missä olet Sara
- Poika Nimeltä Iines -kirjan outo sukulaispariskunta (miehen nimi Henry tai Henrik?) ja Sara -sarjan oudot sukalaiset Oilimaija ja Kyösti ovat yhtä aikaa turisteina Ruusumadonna -kirjassa, jossa kirjan päähenkilö toimii osa-aikaisena turistioppaana
- kirjakolmikossa Poika nimeltä Iines, www.liisanblogi.fi ja Mopo esiintyy samoja henkilöitä
- Jos en väärin muista joko Ruusumadonna tai Ruutukuningatar -kirjasta (tai molemmista) löytyy Rafaelin enkeli ja Mikaelan enkeli-kirjoissa ollut ikääntynyt laulaja Lilian King
- kirjan Särkyneiden sydänten hotelli päähenkilö kustannustoimittaja vierailee myös jossain kirjassa, olisiko Ruutukuningatteressa, taisi olla runoilevan jalkapalloilijan kustannustoimittaja; Särkyneiden sydänten hotellin varsin kummallinen pieni hotelli on myös mukana tässä toisessa kirjassa
- lisäksi muistelen, että joku Mirkka ja Masa -sarjan henkilö olisi vilahtanut Laura -sarjassa
Vähän hatara on muisti, varsinkin nimien osalta ja jotain jäi varmasti mainitsematta. Itse löysin aikanaan 6-luokkalaisena Mirkka-sarjan ja siitä eteenpäin on tullut luettua paljon Lehtisen kirjoja. Olen nyt jo reilusti yli kolmekymppinen, mutta edelleen olen lukenut myös noita Lehtisen uusia nuortenromaaneja. En hirveästi pitänyt Laura-sarjasta ja kun Rebekka-sarjan päähenkilö oli alussa kuitenkin aika nuori, se sarja on jäänyt kokonaan välistä.
Vaniljasyndrooma oli ja oikeastaan on edelleen yksi suosikkini Lehtisen kirjoista ja vähän arvon uskallanko lukea uuden Rebekan. Vaikka visiitti olisikin lyhyt, toisaalta kiinnostaisi millaisen tulevaisuuden Lehtinen on heille kirjoittanut. Toisaalta haluaisi pitää oman mielikuvituksen kuvat kirjan henkilöistä.
Jossain vaiheessa nuo kirjasta toiseen hyppimiset ja oudoilla ja oudon nimisillä hahmoilla tehdyt kikkailut alkoivat jo ärsyttää. Ruusumadonna/Ruutukuningatar -kaksikossa taitaa olla eniten hahmoja muista kirjoista ja tuo kaksikko Lehtisen kirjoista ei muutenkaan ole suosikkini. Onneksi meno tuntuu rauhoittuneen. Nuortenkirjoissa minäkin kaipaan sitä vanhaa kirjoitustapaa. Vaikka aika ja maailma on muuttunut, minä pidän edelleen noista vanhoista nuortenkirjoista.
ps. tuli vähän pitkä komentti.... :D
Vielä välähti sen verran, että Sara -sarjan Sara on yksi hahmoista Asvalttisoturi -kirjassa jo ennen Sara-sarjan julkaisua. Itseasiassa Sara-sarja alkaa siitä mihin Saran tarina Asvalttisoturissa päättyy.
PoistaVau, kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista! Kiinnostava lista!
Poista