Seija Vilénin ja Anna Kortesalmen kirjasta Sormet sahramissa - ruokaa ja kirjoja Intiasta taisin lukea ensi kerran Seija Vilénin blogista.
Tykkäsin Vilénin esikoisesta Mangopuun alla ja kun Viiden tähden vegaani on lisännyt kasvisruokien syöntiäni, ajattelin että Sormet sahramissa voisi olla minulle sopiva keittokirja. Onhan intialainen ruoka aika kasvispainotteista ja jos kirjoittajana on hyvä kirjailija, ei lopputulos voi olla kovin huono.
Eikä tarvinnut pettyä. Reseptien lomassa oli kunnolla tilaa intialaiselle kirjallisuudelle, mikä oli positiivinen yllätys. Resepteistä vastaava Vilén ja ruokakuvat ottanut Kortesalmi nostavat esille mielenkiintoisia intialaisia kirjailijoita. Itse en ole lukenut yhdenkään kirjassa mainitun kirjailijan kirjoja, mutta veikkaan että moni muu on, sillä mukana on mm. Aravind Adiga, Bulbul Sharma, Jhumpa Lahiri, Arundhati Roy ja Hanif Kureishi. Kirjajutut sekä nostattivat ruokahalua että houkuttelivat kirjojen pariin.
Ruokaosiot on jaettu päälukuihin seuraavasti: vihannekset, kala, lisukkeet, juomat ja jälkiruoat. Kirjan alussa Vilén kertoo intialaisesta ruokakulttuurista ja neuvoo perusteellisesti mausteiden käytössä. Mausteissa ja muutamassa muussakin kohdassa lukijalle tehdään tärkeä palvelus: neuvotaan, millä aineksilla mausteen voi korvata tai mitä tapahtuu jos mausteen jättää kokonaan pois. Minä ainakaan en ihan kaikkia eksoottisia mausteita jaksa lähteä etsimään ruokakokeiluja varten, vaan usein kokeillessani reseptejä jätän pois niitä aineksia joita minulla ei ole, ja ehkä myöhemmin lähden etsimään harvinaisempia aineita kaupoista, jos tykästyn reseptiin ja haluan tehdä samaa uudestaan. Ylipäätään kirja on erinomainen esimerkki siitä, miten ruokakirjat tulee aina toimittaa julkaisumaan yleisöä palvelemaan. Tästä kiitos tekijöille. Intialaisen ruoan tuntemus ja pitkän linjan ruoanlaittokokemus näkyy, mutta samaan aikaan suomalaista lukijakuntaa autetaan tarjoamalla vinkkejä ja sovelluksia ohjeiden muuntelusta. Erinomaista!
Ohjeissa on myös merkitty soveltuvuus tai soveltaminen vegaanille. Moni resepteistä onkin valmiiksi vegaaninen, mutta monissa käytetään maitotuotteita, kuten voita tai jogurttia. Liharuokia ei kirjasta löydy ja esipuheessa kerrotaan, että ympäristösyistä mukaan on otettu vain kasvis- ja kalaruokia.
Harkitsin kokeilureseptien valitsemista lämpimien ruokien tai suolaisten leivonnaisten joukosta, mutta makeannälkä vei voiton ja päädyin kirjan viimeisen reseptin kokeiluun. Kenties minuun vetosi mannahalvan esittelyteksti: Jos tulet meille yllättäen kylään, tarjoilen sinulle mannahalvaa. Ihana lupaus!
Tältä lopputuloksen pitäisi näyttää:
Panin ostoslistalle kardemummajauheen ja sahramin. Sen sijaan päätin olla ostamatta mannaryynejä, koska kaapissa oli talkkunaa. Mannaryynithän ovat vehnää, kainuulainen talkkuna taas on tehty ohrasta, joten ajattelin että eiköhän soveltaminen onnistu. Koska reseptissä mainitaan muuntelumahdollisuutena mm. marjojen lisääminen, päätin heittää joukkoon myös punaviinimarjoja, joita on pakkasessa runsaasti. Sokerina käytin palmusokeria, jota on joskus tullut kokeilumielessä ostettua. Talkkunahalva lienee todellista cross kitcheniä - mutta uskon sovellukseni olevan kirjan hengen mukainen, sillä reseptien joukosta löytyvät mm. nauriskoftat ja muikkupakorat.
Aloitin paahtamalla talkkunaa kuumalla pannulla. Jauhot ruskistuivat ihan nätisti.
Seuraavaksi mukaan voi ja mausteet.
Mausteita varten olen hankkinut kunnon maustemitat, ja väittäisin maustamiseni osuneen sen jälkeen paremmin kohdalleen kuin silmämitalla. Koska sahramia neuvottiin laittamaan ripaus, ja koska toteutin testiannokseni yhden hengen annoksena, ajattelin että pienimmän mittani (0,6 ml) puolikas olisi sopiva ripauksen neljännesosa.
Sitten sokeria, marjoja ja maitoa. Värimaailma alkaa olla mielenkiintoinen...
Seosta käskettiin sekoittamaan, kunnes se on sopivan tahmeaa. Tulkitsin tämän olevan valmista siinä vaiheessa, kun seos alkoi kääntyillä levymäisinä klöntteinä lastan mukana.
Mallikuvaa tummempi väri ei ole ihme, sillä sekä talkkuna että palmusokeri ovat ruskean värisiä. Voi olla että kaikkien mielestä lopputulos ei ole esteettisyyden huippu, mutta maku oli hyvä! Tässä oli jännä rukiin ja aasialaisen makumaailman liitto, vaikka mitään rukiista tässä ei ollutkaan. Ja mausteet todella antoivat mielenkiintoisen etnisen säväyksen. Punaherukat taas antoivat mukavasti kirpeyttä ja raikkautta.
Ja kuten oikeista raaka-aineista itse tehdyt herkut aina, tämäkin vei makeannälän tehokkaasti olematta kuitenkaan liian imelää. Kirjan mukaan halva on onnistuneena "paksua ja tahmeahkoa lusikkaruokaa", ja juuri sellaista tästä tuli.
Joten kyllä tämän perusteella passaa muihinkin ruokalajeihin tutustua. Samosapiirakoita, kookosburfi-makeisia ja vaikkapa kukkakaaliperunaa jogurtissa voisi kokeilla.
Kirjan toimitus vaikutti siis hyvältä. Times New Romanin käyttö fonttina tuntui vähän arkiselta, samoin kuvat olivat viehättävyydestään huolimatta hieman kotikutoisen oloisia. Vaan ehkä näin on tarkoituskin - tekijät eivät ole keittiöammattilaisia vaan kotikokkeja, joten siihen graafinen ilme sopii hyvin. Lisäksi esipuhe muistuttaa, että kaikki valokuvia varten tehdyt ruoat on oikeasti syöty, eikä niitä ole stailattu hiuslakalla tai muilla vastaavilla keinoilla.
 |
| Kuva: Satu Ketola / Avain. |
Eikä tarvinnut pettyä. Reseptien lomassa oli kunnolla tilaa intialaiselle kirjallisuudelle, mikä oli positiivinen yllätys. Resepteistä vastaava Vilén ja ruokakuvat ottanut Kortesalmi nostavat esille mielenkiintoisia intialaisia kirjailijoita. Itse en ole lukenut yhdenkään kirjassa mainitun kirjailijan kirjoja, mutta veikkaan että moni muu on, sillä mukana on mm. Aravind Adiga, Bulbul Sharma, Jhumpa Lahiri, Arundhati Roy ja Hanif Kureishi. Kirjajutut sekä nostattivat ruokahalua että houkuttelivat kirjojen pariin.
Ruokaosiot on jaettu päälukuihin seuraavasti: vihannekset, kala, lisukkeet, juomat ja jälkiruoat. Kirjan alussa Vilén kertoo intialaisesta ruokakulttuurista ja neuvoo perusteellisesti mausteiden käytössä. Mausteissa ja muutamassa muussakin kohdassa lukijalle tehdään tärkeä palvelus: neuvotaan, millä aineksilla mausteen voi korvata tai mitä tapahtuu jos mausteen jättää kokonaan pois. Minä ainakaan en ihan kaikkia eksoottisia mausteita jaksa lähteä etsimään ruokakokeiluja varten, vaan usein kokeillessani reseptejä jätän pois niitä aineksia joita minulla ei ole, ja ehkä myöhemmin lähden etsimään harvinaisempia aineita kaupoista, jos tykästyn reseptiin ja haluan tehdä samaa uudestaan. Ylipäätään kirja on erinomainen esimerkki siitä, miten ruokakirjat tulee aina toimittaa julkaisumaan yleisöä palvelemaan. Tästä kiitos tekijöille. Intialaisen ruoan tuntemus ja pitkän linjan ruoanlaittokokemus näkyy, mutta samaan aikaan suomalaista lukijakuntaa autetaan tarjoamalla vinkkejä ja sovelluksia ohjeiden muuntelusta. Erinomaista!
Ohjeissa on myös merkitty soveltuvuus tai soveltaminen vegaanille. Moni resepteistä onkin valmiiksi vegaaninen, mutta monissa käytetään maitotuotteita, kuten voita tai jogurttia. Liharuokia ei kirjasta löydy ja esipuheessa kerrotaan, että ympäristösyistä mukaan on otettu vain kasvis- ja kalaruokia.
Harkitsin kokeilureseptien valitsemista lämpimien ruokien tai suolaisten leivonnaisten joukosta, mutta makeannälkä vei voiton ja päädyin kirjan viimeisen reseptin kokeiluun. Kenties minuun vetosi mannahalvan esittelyteksti: Jos tulet meille yllättäen kylään, tarjoilen sinulle mannahalvaa. Ihana lupaus!
 |
| Klikkaa kuvaa, niin se avautuu suuremmassa koossa. |
Panin ostoslistalle kardemummajauheen ja sahramin. Sen sijaan päätin olla ostamatta mannaryynejä, koska kaapissa oli talkkunaa. Mannaryynithän ovat vehnää, kainuulainen talkkuna taas on tehty ohrasta, joten ajattelin että eiköhän soveltaminen onnistu. Koska reseptissä mainitaan muuntelumahdollisuutena mm. marjojen lisääminen, päätin heittää joukkoon myös punaviinimarjoja, joita on pakkasessa runsaasti. Sokerina käytin palmusokeria, jota on joskus tullut kokeilumielessä ostettua. Talkkunahalva lienee todellista cross kitcheniä - mutta uskon sovellukseni olevan kirjan hengen mukainen, sillä reseptien joukosta löytyvät mm. nauriskoftat ja muikkupakorat.
 |
Seuraavaksi mukaan voi ja mausteet.
Mausteita varten olen hankkinut kunnon maustemitat, ja väittäisin maustamiseni osuneen sen jälkeen paremmin kohdalleen kuin silmämitalla. Koska sahramia neuvottiin laittamaan ripaus, ja koska toteutin testiannokseni yhden hengen annoksena, ajattelin että pienimmän mittani (0,6 ml) puolikas olisi sopiva ripauksen neljännesosa.
Sitten sokeria, marjoja ja maitoa. Värimaailma alkaa olla mielenkiintoinen...
Seosta käskettiin sekoittamaan, kunnes se on sopivan tahmeaa. Tulkitsin tämän olevan valmista siinä vaiheessa, kun seos alkoi kääntyillä levymäisinä klöntteinä lastan mukana.
Mallikuvaa tummempi väri ei ole ihme, sillä sekä talkkuna että palmusokeri ovat ruskean värisiä. Voi olla että kaikkien mielestä lopputulos ei ole esteettisyyden huippu, mutta maku oli hyvä! Tässä oli jännä rukiin ja aasialaisen makumaailman liitto, vaikka mitään rukiista tässä ei ollutkaan. Ja mausteet todella antoivat mielenkiintoisen etnisen säväyksen. Punaherukat taas antoivat mukavasti kirpeyttä ja raikkautta.
Ja kuten oikeista raaka-aineista itse tehdyt herkut aina, tämäkin vei makeannälän tehokkaasti olematta kuitenkaan liian imelää. Kirjan mukaan halva on onnistuneena "paksua ja tahmeahkoa lusikkaruokaa", ja juuri sellaista tästä tuli.
Joten kyllä tämän perusteella passaa muihinkin ruokalajeihin tutustua. Samosapiirakoita, kookosburfi-makeisia ja vaikkapa kukkakaaliperunaa jogurtissa voisi kokeilla.
Kirjan toimitus vaikutti siis hyvältä. Times New Romanin käyttö fonttina tuntui vähän arkiselta, samoin kuvat olivat viehättävyydestään huolimatta hieman kotikutoisen oloisia. Vaan ehkä näin on tarkoituskin - tekijät eivät ole keittiöammattilaisia vaan kotikokkeja, joten siihen graafinen ilme sopii hyvin. Lisäksi esipuhe muistuttaa, että kaikki valokuvia varten tehdyt ruoat on oikeasti syöty, eikä niitä ole stailattu hiuslakalla tai muilla vastaavilla keinoilla.
Tämä kirja on kiinnostanut paljon minuakin, lähinnä samoista syistä kuin sinua. Tosi upea postaus kokkauskuvineen kaikkineen! Vesi nousi kielelle, joten ehdottomasti tutustun tähän kirjaan omassa keittiössäni! :-)
VastaaPoistaTässä gradun kanssa ruoka-asioiden ympärillä pyöriskellessäni ovat alkaneet kaikki ruokakirjatkin kiinnostaa. Kiitos ihanasta postauksesta ruokatestauksineen kaikkineen.
VastaaPoistaMinulle intialainen keittiö on melkoinen mysteeri mutta ainakin kookosburfi kiinnostaa jo nimenä ja kerrot kirjasta niin kivasti että tätähän voisi toivoa vaikka joululahjaksi (ja sitten vallata keittiötä taas vähän itselleni miehen vallan alta:) !
Voi kiitos! Kuvia oli hauska väkertää, vaikka ehkä vähän häiritsi kokkaukseen keskittymistä sohia kameran kanssa.
VastaaPoistaTää kirja varmasti sopii lahjaksi (myös itselle) ihan senkin vuoksi, että toteutus on persoonallinen. Tv:n kokkiohjelmatko syynä, kun ruokakirjojen tarjonta tuntuu olevan valtavaa, mutta taso on välillä aika kehnoa. Paljon tehdään sellaista persoonatonta reseptikirjaa, johon lätkäistään kyllä hienot kannet ja kuvatkin, mutta sisältö on aika tylsää ja rahankiilto silmissä tehtyä.
Kiva postaus :)
VastaaPoistakirja pääsi lukulistalle, etsin siis sen joku kaunis päivä käsiini :)
loistava cross kitchen -sovellus! ;) ja olet oikeassa: kuvat jätettiin tarkoituksella kotikokkimaisiksi, siinä on se hyvä puoli, että kotona saattaa kerrankin syntyä samannäköistä jälkeä kuin kirjassa, ehkä...
VastaaPoistaVau mikä havainnoillistava postaus ja upea kirja! Olin jo aiemmin kiinnostunut tästä kirjasta ja nyt vielä enemmän, kuulostaa niin soveltuvalta tällaiselle tavalliselle kotikokille :).
VastaaPoistaTuli nälkä tätä lukiessa :)
VastaaPoistaKiitos teillekin! Eiku kokkailemaan ;)
VastaaPoistaMinullakin odottaa tämä kirja jo keittiössä, että pääsen kokkaamaan tästä jotain kivaa! Sen mitä jo olen selaillut kirjaa, tämä on kyllä mitä viehättävin juuri senkin vuoksi, että on kotoisan oloinen ja kivasti yhdistetty niin reseptit kuin aiheeseen liittyvät kirjailijatkin.
VastaaPoistaSiis ihan mahtavaa! :) Nyt on pakko itsekin kokeilla tuota talkkunahalvaa!
VastaaPoistaKivaa Susa, kyllä tästä löytyy vaikka mitä!
VastaaPoistaSeija: hauska kuulla! :) Ja kiitos kirjasta!
Pakko mainostaa vielä sen verran, että kirjassa suositellaan mausteiden "aloituspaketin" ostamista. Kävin tänään Hakaniemen torin kupeessa sijaitsevassa Indian Market -kaupassa ja se oli todellinen täsmäkauppa tähän tarkoitukseen. Ostin mm. hing-maustetta, tummia sinapinsiemeniä, ruusuvettä, kuminajauhetta (jeeraa), kuminansiemeniä, vihreitä kardemummankotia ja korianterin- ja sarviapilansiemeniä.
VastaaPoistaHinnat olivat mielestäni edullisia ja vaikka menin suomenkielisen ostoslistan kanssa ja maustepussit olivat järjestään englanniksi, niin ystävällinen myyjä palveli minua suomeksi ja auttoi tunnistamaan oikeat mausteet. (Sarviapilansiemen oli Methi Seeds Fenugreek.)
Mun pitää löytää tuo kirja kun se vaikuttaa niin mielenkiintoiselta. Nyt oon tässä Isossa Elämänkirjassa kääntänyt isoja sivuja, niin miksen vaihtaisi ruokakulttuurianikin....
VastaaPoista