Keskiviikkona pääsin vieraaksi
Kariston syyskauden avajaisjuhliin
Bottalle. Pisteet paikan valinnasta! Olen asioinut joskus alakerran Manalassa, mutta en ollut ennen käynyt yläkerran juhlatiloissa. Kannattaa vierailla jos tilaisuus tulee! Illan kirjaohjelmasta raportoivat jo
Jenni ja
Marjis. Taisimme tosin olla vähän sisäsiittoinen seurue, kun keskinäiseen kälätykseen meni iso osa aikaa. No, onneksi tuli oltua sen verran sosiaalinen, että ihan oikeita kirjailijoitakin tuli jututettua.
Kirsti Ellilä oli mukava tavata livenä monen vuoden "blogituttavuuden" jälkeen, lisäksi turisin
Kirsti Kurosen ja
Ismo Puhakan kanssa.
Ilta alkoi Raisa Rauhamaan vetämällä haastattelusikermällä. Varsin reippaaseen tahtiin kirjailijoita marssitettiin lavalle.
|
Kuva: Satu Laatikainen / Karisto. |
Kuvassa vasemmalta alkaen Raisa Rauhamaa, Anu Holopainen, Marjut Hjelt, Jaana Aalto ja Kirsti Ellilä. Taustan kansikuva on Ellilän kirjasta
Eksyneet näkevät unia. Anu Holopainen kertoi
Syysmaa-sarjan jatkosta ja Hjelt ja Aalto ovat tehneet
Lumoava haltijakansa -nimisen teoksen.
|
Kuva: Satu Laatikainen / Karisto. |
"Herrakerhoa" edustavat tässä kuvassa Matti Kettunen ja Pertti Turunen. Kettunen oli varsin leppoisa haastateltava, hän on tehnyt kirjan
Uistinmestarien sormenjälkiä. Turunen taas on ottanut kuvat Seppo Saraspään kirjoittamaan
Inarin vuosi -kirjaan, johon on koottu Saraspään lehtikolumneja. Lavalla olivat samaan aikaan myös Saraspää itse sekä Antero Uitto, joka on kirjoittanut kirjan
Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939. Uitto kertoi erittäin mielenkiintoisesti kirjan tekohistoriasta.
|
Kuva: Satu Laatikainen / Karisto. |
Haastattelujen aikana nähtiin peräti kaksi "mies ja kitara" -esitystä, ensimmäisenä Ismo Puhakka, joka on kuvassa oikealla. Vasemmalla puolella on kansitaiteilija ja kuvittaja Jutta Kivilompolo. Puhakan lorukirja
Hei, hommiin! vaikutti hilpeältä.
Kuvan taka-alalla näkyvä mustatukkainen ja viiksekäs mies on Juha-Pekka Koskinen, joka on tyttärensä Miranda Koskisen kanssa tehnyt kirjan
Kauhea Gabriel Hullo. Miranda Koskinen oli illan ylivoimaisesti hauskin haastateltava, hän vastaili ihanan suorasukaisesti. :)
|
Kuva: Satu Laatikainen / Karisto. |
Kun Esa-Pekka Kanniainen astui lavalle ja esitti itse säveltämänsä kehtolaulun, kuuntelin tarkasti. Hengellissävyistä musiikkia esittävä ja selvästi harjaantunut laulaja - minkäslainen kirjailija tämä onkaan? Se selvisi esityksen jälkeen, Kanniainen on vankilassa työskentelevä teologi, jonka työtehtäviin kuuluu mm. musiikkiterapia. Haastattelun aikana muisti, että olen lukenut Kanniaisen
Pimeä korpi -kirjasta blogiarvion, ja
Booksyhan tämän tosiaan on jo ehtinyt lukemaan ja arvioimaan.
Ruokatarjoilua ei voi kuin kehua. Nautimme mm. marinoituja oliiveja, savulohta, tomaatti-mozzarellasalaattia, sienisalaattia ja paahtopaistia. Kahvin kanssa oli Ellen Svinhufvudin kakkua, jota söinkin niin hyvän annoksen että pöytäseuralaisia huvitti. Kakku sopi teemaan hyvin, sillä resepti on Svinhufvudin suvun naisten reseptejä kokoavasta
Kakkuja ja kahvikutsuja -kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti