Kirjoja on kertynyt niin kauheat pinot, että pitäisi tehdä jonkinlainen kirjojen uusjako: yhteen pinoon ne, jotka aion lukea välittömässä lähitulevaisuudessa, toiseen ne, jotka aion lukea joskus myöhemmin, ja kolmanteen ne, joita en sittenkään aio lukea ollenkaan. Runsaudenpulan keskellä päätin nollata päätä vanhalla rakkaalla sarjakuvalla. Hugo Prattin Corto Maltese Etelämerellä olen ostanut kirjakaupasta lukioikäisenä, muistelen sen maksaneen noin 120 markkaa, mikä tuntui silloin kauhean kalliilta. Vaan onpa hyvä että ostin, sillä Corto Maltesen kaikkia albumeja ei suomeksi ole saatavilla enää muualta kuin Huuto.netistä, ja siellä hinnat ovat usein huikeat. Divareistakin näitä voi löytää. Uusia painoksia tai uusia laitoksia Corto Maltesesta kustantamo Jalava on silti tuonut Suomen markkinoille tasaiseen tahtiin eurooppalaisten yhteispainatusten ansiosta. Tämänhetkisen uusien Corto-painosten saatavuuden voi tarkistaa helpoimmin Jalavan sivuilta.Tarina on ilmestynyt alun perin vuonna 1967 nimellä Una ballata del mare salato. Sen kulttuurisesta merkityksestä Euroopassa kertoo jotain, että ranskalainen Le Monde -lehti valitsi sen 1900-luvun sadan tärkeimmän kirjan listalleen. Tämä on ensimmäinen Hugo Prattin julkaisuista, joissa isänmaaton ja laivaton merikapteeni, romanttinen onnensoturi Corto Maltese seikkailee. Tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan alkuun, Tyynenmeren hajanaisten mutta kauniiden saarivaltioiden liepeille. Siinä sekoitetaan merirosvotarinoita, historiaa, myyttejä ja lumoavan kauniita merimaisemia. Cortot ovat ilmestyneet alunperin mustavalkoisina, mutta niistä on myöhemmin tehty väritetyt laitokset, ja minusta nämä herkät akvarellivärit ovat lumoavat. Pahoittelen, sähköiset kopiot eivät tee oikeutta kauniille värimaailmalle, mutta hieman osviittaa niistä toivottavasti saa.
Prattin luomassa rikkaassa, moniulotteisessa maailmassa yhdistyvät majesteettisesti hengittävä Tyynimeri, kuumat palmusaaret, maorien ja melanesialaisten mytologiat, toiminnantäyteinen seikkailu, miehiset kunniakäsitykset ja pitkät hitaat merkitsevät hiljaisuudet. Corto näyttäytyy salaperäisen Munkin palkkasoturina. Munkki hallitsee Escondida-saareltaan ryöstelyä ja salakauppaa. Lähistöllä risteilee saksalaisia, brittiläisiä ja japanilaisia sotalaivoja, mutta Munkin väki noudattaa vain omaa lakiaan - kullanhimoa. Corton taistelutoveri ja paras vihollinen Rasputin kuuluu myös Munkin väkeen. Kaksi nuorta, rikkaaseen Groovesnoren laivanvarustajasukuun kuuluvat Cain ja Pandora joutuvat mukaan seikkailuun, kun heidät pelastetaan lautalta Rasputinin laivaan. Pandora on tarinan ainoa naishahmo, mutta hän ei jää viattoman nuoren tytön roolin vangiksi, vaan toimii ja yllättää.
Koska tämä sarjakuva on kulkenut mukanani muutosta toiseen yli 15 vuoden ajan, en enää pysty arvioimaan sitä mitenkään objektiivisesti, vaan se on minulle tuttu, mutta aina myös uutta antava kokemus. Minua korkeammat auktoriteetit ovat ylistäneet Prattin tapaa yhdistää tarkka historiallinen kuvaus salaperäisiin myytteihin. Tämä lukukerta sai minut myös muistelemaan nuoremman itseni lukumuistoja - moni asia näyttäytyy nyt toisenlaisena kuin aiemmilla kerroilla. Hyvän taideteoksen merkki kai sekin.Olen usein yrittänyt purkaa sanoiksi sarjakuvan kielen ilmaisuvoimaa, mutta tällä kertaa turvaudun Aukko yleissivistyksessä -blogin analyysiin. Teemu Salohalme kuvaa sarjakuvan lumovoimaa osuvasti Blankets-arviossaan.
Mikäli divarisaalistus ei nappaa, Corto Maltese Etelämerellä -albumin löytänee helpoimmin omasta lähikirjastosta. Jos haluaa lukea Cortoja muilla kielillä, kannattaisi osata hyvin ranskaa, sillä englanniksi Cortojen saatavuus on heikohkoa, kuten Paul Gravett kertoo artikkelissaan. Tuota Jalavan uutta Herra Presidentin voodoota voin myös suositella helppona aloituksena, sillä minulla on tuossa albumissa olevat tarinat mustavalkoisena kokooma-albumina (Banaaniconga ja Kauriin merkin alla kokoavat yhteen Etelä-Amerikkaan sijoittuvat Corto Maltesen lyhyttarinat) ja onpa minulla varastossa jonkun verran myös vanhoja Tapiireja, joissa Cortoja myös on julkaistu. Voipi tosin olla, että ihan keräilemisen ilosta pitää hankkia tuo Herra Presidentin voodoo omaankin hyllyyn, voihan sitä sitten vaikka vertailla mustavalko- ja väripainosten eroja...
Juurikin näin... Tuollainen pinoaminen minunkin pitäisi toimittaa. Kiroilen hiljaa mielessäni, että aloitin taas opiskelut ja että nyt pitäisi alkaa lopputyön tekoon. Voisin nimittäin käyttää senkin ajan lukeakseni ihan vain omaksi huvikseni ;) Pitänee pinota keskelle huonetta kasa otsikolla "luen heti kun saan opinnot tehtyä", jospa siitä vähän motivaatiota..
VastaaPoistaMun opiskeluista alkaa olla jo muutama vuosi aikaa, mutta aina välillä näen unia, joissa huomaan että en ole tehnyt diplomityötä ja joudun yliopistolle etsimään aihetta. :) Välillä unessa saan vakuutettua itselleni että kyllä minä olen valmistunut, mutta välillä uni jatkuu ja jatkuu :)
VastaaPoista"...en enää pysty arvioimaan sitä mitenkään objektiivisesti, vaan se on minulle tuttu..."
VastaaPoistaNiinpä. kersantti kirkiin ihastuneena, tai, no, jo poikasena sitä ihannoineena poden samaa varauksettoman vastaanoton kirousta kaikkiea Prattin tekemää kohtaan, vaikka kaikki symbolismi ei heti ensilukemalla pudonnutkaan ihan perille asti, enkä jokaisen albumin syventävää esipuhetta historialuentoineen tullut likeneeksi kuin vasta nyt vanhemmalla iällä, kolmannella tai neljännellä lukukerralla.
Nimenomaan - näissä riittää lukutasoja, ja kaikki eivät avaudu heti ainakaa kovin nuorelle lukijalle.
VastaaPoista