 |
| Kansi: Grove Press. |
If Gen X women are haunted by a vague feeling that things are terrible and might not get better, it could be the U-curve. It could be perimenopausal depression. It could be temporary, situational stress. It could be a feeling left over from childhood that the other shoe is about to drop. And it could be the pressure of decision making.
Freelancertoimittaja Ada Calhoun kirjoitti vuonna 2017 jutun X-sukupolven naisista Oprah.com -sivustolle. Artikkelista tuli viraalihitti, jota kohderyhmään kuuluvat naiset jakoivat sosiaalisessa mediassa valtavia määriä. Itse taisin olla liian kiireinen omassa elämässäni eikä teksti sattunut tuolloin silmiini, mutta jonkin mutkan kautta päädyin lukemaan juttua tänä vuonna.
Kirjassaan Why We Can't Sleep: Women's New Midlife Crisis Calhoun käsittelee laajemmin ja perusteellisemmin artikkelin teemoja. Kirja ei ole nukkumisopas, vaan käsittelee sitä, miten tämän päivän 40-50-vuotiailla yhdysvaltalaisnaisilla oma arki on monin tavoin vaativampaa kuin aiemmilla naissukupolvilla. Ja miksi nämä naiset usein pyytelevät anteeksi sitä, että kehtaavat valittaa, heillähän on kaikki hyvin. Monet teemat ja havainnot sopivat loistavasti Suomeenkin, vaikka erot maiden lähihistoriassa ja yhteiskunnassa toki vaikuttavat eri tavoin.
Tämän kirjan lukeminen muistutti valaistuksen kokemista. Olen toki samanikäisten ystävättärieni kanssa usein jutellut siitä, miten ihmeessä meistä monella onkin niin vahva hampaat irvessä suorittamisen tarve. Miksi monet kuittaavat viiltävällä sarkasmilla vaikeudet ja kätkevät heikot puolensa, aivan kuin eivät haluaisi haavoittua yhtään lisää. Miksi olemme sitkeitä jyriä, jotka eivät aina ymmärrä, miksi paljon nuoremmat naiset ovat jo kokeneet pari kolmekin burn outia, kyllähän sisulla pötkii pitkälle ja ei se ole kuin itsestä kiinni?
Sukupolvien luokittelu on tällä viikolla ollut erityisesti pinnalla pääministeri Marinin boomer-vitsailun vuoksi, mutta muuten en ole törmännyt mitenkään erityisen syvällisiin analyyseihin suomalaisesta X-sukupolvesta. Netistä löytyvät artikkelit tuntuvat oleva hätäisiä käännöksiä englanninkielisistä jutuista. Helmet-haku antaa sentään kirjatuloksia: esimerkiksi Työelämän sukupolvet ja muutoksissa pärjäämisen strategiat vaikuttaa lukemisen arvoiselta.
No mitkä asiat sitten ovat X-sukupolven naisille erityisen kuormittavia? Esimerkiksi se, että keskimääräinen synnytysikä on noussut, jolloin vaihdevuosia lähestyessään nainen on yhä useammin pienten lasten vanhempi ja hoivavastuussa ikääntyneistä vanhemmistaan. Tai nainen on lapseton sinkku, jolta on udeltu vauvauutisia yli 20 vuoden ajan. Ja kun nelikymppisenä pitäisi kyetä ottamaan huikeita uraloikkia ja etenemään keskiportaan kautta johtajan tehtäviin, ei tämä olekaan yhtä helppoa kuin ennen, koska viimeisten vuosikymmenien aikana yritysmaailmassa on kevennetty organisaatiorakenteita - eli annettu väliportaan pomoille kenkää ja jätetty tyhjät paikat täyttämättä. Tai sosiaalisen median kautta peilaa itseään ja omaa elämäänsä muihin ja joutuu sitä enemmän kokemaan riittämättömyyden tunteita, mitä enemmän kauniita kuvia somesyöte tulvii.
Calhoun kieltäytyy jakelemasta liikoja neuvoja, koska hänen mukaansa naiset saavat muutenkin aivan liikaa ohjeita, vaatimuksia ja painetta tehdä asiat toisin tai olla toisenlainen. Muutaman vinkin kirja kuitenkin tarjoilee: elämänlaatu nousee, jos vähentää sosiaalisen median käyttöä, alkoholin käyttöä, luo hyviä naisverkostoja ikäistensä kanssa ja etsiytyy hyvän gynekologin pakeille vaihdevuosia odotellessaan. Tärkein kirjasta välittyvä sanoma kuitenkin on, että ne monelle tutut paineet eivät välttämättä olekaan vain oman pään sisällä syntyneitä tai liiallisesta omasta perfektionismista johtuvia - koko lähihistoria on muovannut X-sukupolvesta huolestuneita kyynikkoja, jotka tuntevat joutuvansa kantamaan aivan liikaa vastuuta aivan liian vähillä kiitoksilla. Toisaalta, tällainen "kohta taivas putoaa niskaan" -asenne on ollut yllättävän hyvä koronapandemian aikana, koska pessimismiin taipuvaiset ja suorittamaan tottuneet X-sukupolven naiset ovat enimmäkseen selvinneet tästäkin vastoinkäymisestä.
Sisaruuden ja naisten välisen yhteisöllisyyden nimissä suosittelen tätä kirjaa jokaiselle X-sukupolven naisille. X-sukupolvi määritellään yleensä 1960-luvun loppupuolen ja 1980-luvun alun välisenä aikana syntyneisiin.
