Herman Lindqvist: Madame de Pompadour

Kansi: WSOY.

Ruotsalaisen Herman Lindqvistin kirjoittaman Madame de Pompadour - Äly, kauneus, valta -elämäkertateoksen nappasin mukaani kirjastosta jokin aika sitten. Madame de Pompadourin nimi oli tuttu, mutta hänen historiallinen asemansa oli päässyt minulta autuaasti unohtumaan. Niin ikään Lindqvistin nimi tuntui tutulta, mutta kirjaa lukiessani päättelin, että hän taitaa olla jonkinlainen Ruotsin Panu Rajala - melko populääri ja naisiin romantisoivasti ja hieman esineellistävästi suhtautuva miestutkija. Suomentaja Päivi Kivelä on tehnyt käännöksessä hyvää työtä.

Elämäkertojen lukemisen sijaan voisi nykypäivänä lukea yhtä hyvin henkilöstä kertovian Wikipedia-artikkeleita. Tämän kirjan tapahtumat löytyvät tiivistettynä Madame de Pompadourin Wikipedia-sivulta. Toki kirjan lukeminen oli sinänsä mielekkäämpää, sillä yksityiskohtiin käytettiin enemmän tilaa. En kuitenkaan osannut pitää Lindqvistin tekstiä erityisen analyyttisenä, vaan kirja tuntui aika luettelomaiselta. Lisäksi mainitsemani romantisointi välillä hieman häiritsi. Kuninkaan rakastajattaren rooli on toki mielenkiintoinen, mutta naisnäkökulmasta katsottuna kyseessä oli usein hyväksikäyttö. Ja gynekologiset vaivat, varsinkin jos niitä hoidetaan 1700-luvun metodeilla, eivät ole romantiikkaa nähneetkään. Olisi kiinnostavampaa lukea Ludvig XV:n hovista naisnäkökulmasta kirjoitettuna.

Lindqvist nimittäin lähestyy Madame de Pompadouria, Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n pitkäaikaisinta rakastajatarta ja aikansa merkittävää poliittista peluria, melko miehisestä näkökulmasta. Hän ihailee nuoren tytön kauneutta ja viehätysvoimaa, säälittelee ikääntyvän naisen ulkonäön kuihtumista ja seksuaalisen vetovoiman vähenemistä. Onneksi hän kuitenkin osaa osoittaa kunnioitusta kohteensa taitavalle poliittiselle vallankäytölle ja menestyksekkäälle taloudenhallinnalle.

Kirjan kiinnostavuus ei siis niinkään synny kirjoittajan tyylistä, vaan kohteen kiinnostavuudesta. 1700-luvun ranskalainen kuninkaanhovi sosiaalisine peleineen, uhkaava vallankumoukseen viittaava tunnelma, eurooppalaisten kuningashuoneiden sodat ja naimakaupat... Lindqvist viittaa monessa yhteydessä Ruotsin tapahtumiin, ja kun Välskärin kertomuksia on minulla tuoreessa muistissa, oli hauska bongata monia Välskäristä tuttuja nimiä.

Tuntuu siltä, että aina kun luen tietokirjan, totean että olisi syytä lukea useammin mielenkiintoisia tietokirjoja. Noh, todettakoon näin nytkin. Erityisesti jokin hyvä Ranskan vallankumouksesta kertova tietokirja olisi mukava bongata luettavaksi.

Lue myös nämä:
Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia 1
Choderlos de Laclos: Vaarallisia suhteita 
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Outi Pakkanen: Yöpuisto

Kansi: Otava.

Lukupiirimme toukokuun kirja oli Outi Pakkasen Yöpuisto. Lukupiirillämme on tapana kokoontua kirjan henkeen sopivassa ravintolassa ja Yöpuistoa varten menimme Salveen. Mikä mainio sattuma siellä olikaan - kirjailija itse oli illastamassa Salvessa myös ja kävimme toki kertomassa lukupiiristämme ja kiittämässä kirjasta.

Yöpuisto on ilmestynyt vuonna 2008. Lukiessa huomasin, että vajaa kymmenkunta vuotta on liian lyhyt aika, että menneisyys tuntuisi nostalgiselta, sillä ajankuva tuntui hassusti vanhentuneelta. Mutta tajusin tämän johtuvan siitä, että Pakkasella on taito tallettaa ajankuvaa tarkasti pienten yksityiskohtien kautta. Kymmenen vuotta eteenpäin, ja Yöpuisto tuntuu samalla lailla nostalgiselta kuin vaikka Murhan jälkeen mainoskatko.

Nopealukuinen ja viihdyttävä dekkari osui senhetkiseen lukutarpeeseeni mainiosti. Etelähelsinkiläisiä "parempia piirejä" kuvaava kirja keskittyy melkein yhtä paljon ihmissuhteisiin kuin murhaan, vaikka kirjassa henkirikos tapahtuukin. Pakkasen kirjoissa on leppoisan pintasilauksen alla synkkiä pohjavireitä, tässä niitä edustivat omituinen, puistoissa haahuileva Rouva Rautahammas sekä murhaajan henkilöllisyyden selviäminen.

Muistelen, että vähän ahkerammat dekkarien lukijat ovat nillittäneet tason laskusta Pakkasen uusien kirjojen kohdalla. Yöpuisto oli kuitenkin ihan mukavaa luettavaa, joten ehkäpä tartun uudempiinkin tuotoksiin jossain vaiheessa!

Lue myös nämä:
Outi Pakkanen: Murhan jälkeen mainoskatko
Outi Pakkanen: Kissa kuussa
Outi Pakkanen: Porosta parmesaaniin