Lukulampun kuulumisia: Tarquin Hallia tapaamassa

Alkuvuosi on mennyt kirjojen parissa vauhdikkaasti erityisesti Lukulampun ansiosta. Maaliskuun mukava projekti oli bloggaajatapaaminen järjestäminen Lukulampun kautta Gummeruksen kirjailijalle Tarquin Hallille. Intiassa asuva Hall kirjoittaa Vish Puri -etsiväsarjaa ja hän vieraili Suomessa kertomassa uusimmasta kirjastaan, Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus -dekkarista.

Kuva: Eeva Herrainsilta.

Ilta oli mainio ja keskustelu vilkasta. Lue lisää Lukulamppuun kirjoittamastani jutusta!

Anneli Kanto: Pyöveli

Kansi: Jenni Noponen / Gummerus.

Anneli Kannon historiallisiin romaaneihin olen törmännyt siellä täällä, mutta lukemiskynnys ylittyi vasta nyt. Olin viime syksynä kuuntelemassa Kantoa Gummeruksen kevään kirjojen esittelytilaisuudessa ja pyöveliaihe kuulosti houkuttelevalta. Pyöveliä on luettu blogeissa siellä täällä, ainakin Lauran ja Jorin bloggaukset ovat jääneet mieleen.

Kirjassa on kolme kertojaa, joista eniten keskitytään Johann-pyöveliin. Kaksi muuta ovat nimeään kameleonttimaisesti vaihtava apteekkari Eggerts ja tuomari Wisander. Miesten tiet kohtaavat Vaasassa. Sitä ennen Johann on käynyt pätevöitymässä pyöveliksi Saksassa ja Eggerts taas apteekkariksi Nevanlinnassa. Wisanderin ristinä on miehiin menevä vaimo, jolle aviollinen uskollisuus tuntuu olevan vieras käsite.

Ensi alkuun minua häiritsi miesten kovin samankaltaisilta kuulostavat kertojanäänet, mutta tämä meni nopeasti ohi. Kannon tyyli vakuutti: Pyöveli on tasapainoinen kokonaisuus, jossa historiallinen miljöökuvaus on kiinnostavaa ja uskottavaa, ilman väkinäisiä "infodumppeja". Kantoa ei myöskään tarvitse verrata Kaari Utrioon - useimmat uudet historiallisten romaanien kirjoittajat joutuvat hyvin usein samalla viivalle Utrion kanssa, mutta Kannon tyyli on omanlaistaan, se ei ole velkaa Utriolle. Ja verrattuna vaikkapa läpimurron tehneeseen Kristiina Vuoreen on Kanto paljon tasokkaampi - taitavampi ja sujuvampi.

Kanto tarkastelee Johannin kautta pyövelin työn henkistä raskautta - yhteisön syrjinnän kohteeksi joutumista ja syyllisyydentuntoa teloituksista. Toisaalta pyövelin asemaa 1600-luvun yhteiskunnassa perustellaan monessa kohti lainsäädännön kautta: pyöveli oli tärkeä oikeuden toimeenpanija, tuomarin lainvoimaisten päätösten toteuttaja.

Kirjan lopussa juonen keskiöön nousevat noitavainot ja noitajahdin hysteerisyys. Nykypäivästä on helppo keksiä vastaavia vainojen rinnakkaisilmiöitä.

Kannon omaperäisyys ja vahva tyyli tekivät sen verran hyvän vaikutuksen, että pitänee napata joskus luettavaksi muitakin Kannon kirjoja. Hänen esikoisromaaninsa Piru, kreivi, noita ja näyttelijä sijoittuu niin ikään 1600-luvulle, toinen kiinnostava teos voisi olla Suomen sisällissotaa naisnäkökulmasta kuvaava Veriruusut.

Lue myös nämä:
M.A. Jeskanen: Perkele - myytillisiä tarinoita
Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia 2
Mika Waltari: Mikael Karvajalka