tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post3559697890820745801..comments2024-03-28T09:25:22.021+02:00Comments on Sallan lukupäiväkirja: Margaret Atwood: TestamentitSallahttp://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-85631879692060580562020-11-16T16:01:52.682+02:002020-11-16T16:01:52.682+02:00Kiitos! Pitää jatkaa itsekin vielä pohdintoja eli ...Kiitos! Pitää jatkaa itsekin vielä pohdintoja eli SPOILERIVAROITUS!<br /><br />Daisyhan ei loppujen lopuksi tehnyt vapaasta tahdostaan paluuta Gileadiin, vaan häntä painostettiin käytännössä kahdesta suunnasta ja hän kuvaa, ettei ollut oikein ehtinyt edes selkeäsanaisesti suostua lähtöön, kun lähtöä jo puuhattiin. Lydia-tätihän edellytti tunnistetatuointia ja Maydaylla oli kova halu saada Daisy lähtemään. Vielä yritin miettiä, miksi Lydia-täti halusi niin kovasti nähdä juuri Daisyn (jos oletetaan, että hän olisi koska tahansa voinut laittaa materiaalinsa helmityttöjen esitteissä rajan yli). Ehkä hän jostain syystä halusi nähdä kanadalaisessa vapaassa yhteiskunnassa kasvaneen tytön ja vielä vakuuttua, että Gileadin romuttaminen on oikein? Sallahttps://www.blogger.com/profile/08543478647620542944noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24307785.post-8155582683955660332020-11-13T16:53:41.877+02:002020-11-13T16:53:41.877+02:00Hieno juttu, Salla! Ja kiitos blogini maininnasta ...Hieno juttu, Salla! Ja kiitos blogini maininnasta kirjasta, en ollut huomannut, tai jos huomasin niin unohdin jo, sain kuitenkin iloita siitä taas! Mutta itse asiasta voisin kirjoittaa pienoisromaanin, yritän tiivistää tässä: Testamentit-kirja ei oikeastaan ole suora jatko Orjattaresi-kirjalle, vaan sen ja tv-sarjan muodostamalle kokonaisuudelle. 15 vuoden aikana ehtii tapahtua paljon, ja se on kirjojen tapahtuma-aikojen väli, joita tv-sarja kuvaa. Pari nostamaasi asiaa: SPOILERIVAROITUS! Nicole-vauva oli pakko nostaa kultiksi - ja se oli nerokas veto fundamentalisteilta - koska yhteisöön alkoi levitä tieto siitä, että sieltä voi paeta ja muualla on naisille erilainen, vapaampi elämä mahdollinen. Siksi siihen piti vastata jonkinlaisella "pahan akselilla", jolla pelotella väkeä. Daisy palasi, koska itse halusi olla taistelija, tavallaan tehdä elämästään merkityksellistä, koska tajusi, että jos jokin, tämä on tärkeää ja tähän hän voisi pystyä, vaikkei moneen muuhun. Minusta Atwood teki nerokkaan lopetuksen äärimmäisen ahdistavalle tarinalle: sen on kuitenkin tarkoitus olla viihdettä, vaikka karmivaa ja ajatteluttavaa sellaista, ei dokumentti. Siksi seuraajat on päästettävä pahimmasta piinasta, vaikka kommenttisi naapureiden avusta onkin realistisesti ajatellen totta. Ehkä Atwood ajatteli myös näin antavansa esimerkin, miten voisimme toimia naapureiden ahdingossa ja luoda uskoa yksilön ja ryhmän voimaan rankkojenkin paineiden alla. Kirjojen ilmestymisien väliaikoina käytiin USA:ssa kiivasta keskustelua muun muassa aborttioikeudesta ja maahanmuutosta; voiko lapsen ottaa ja vanhemman jättää? Tämä tuo karmeaa todellisuutta esiin maasta, joka pölyttyneiden perinteiden mukaan on ollut vapauden ja oikeudenmukaisuuden tyyssija. Ja jos se tapahtuu siellä, miksei se voisi tapahtua muuallakin... Viihde on tosiaan hurja sana kuvaamaan Atwoodin tarinaa, mutta hänen vetävällä asioiden esittämisellään uskon monen ajattelevan asioita toisin reaalielämässäkin. Ja siksi palvon ja ihailen. Kirjassa ja tv-sarjassa on toki paljon pieniä hienouksia, jotka ymmärtää vain niihin tutustumalla - enkä itsekään ole varmaan tajunnut kaikkea - ja siksi toivon näihin mahdollisimman monen tutustuvan. Valitettavasti, ei ole epäloogista. On enemmän loogista kuin ikinä toivoisi. Arjahttps://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com