keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sallan lukupäiväkirja 10 vuotta!

Eletään maaliskuuta 2006. Diplomityöni alkaa olla plakkarissa ja valmistumispäivämäärä tiedossa. Asun Lappeenrannassa Huhtiniemen lähiössä, niin sanotussa itsemurhayksiössä. Tämä kaunis nimi johtuu siitä, että kesähotelli Karelia-Parkin huoneet palvelevat talvisin opiskelija-asuntoina ja omastakin huoneestani on näkymä parkkipaikalle ja viereisen betonikuution seiniin, vaikka Saimaan ranta on kivenheiton päässä.

Elän sinkkuna ja olen edellisenä syksynä aloittanut työt elämäni ensimmäisessä kokoaikaisessa työpaikassa ohjelmistomyyjänä. Kun opinnäytetyöllä ei tarvitse enää vaivata päätä, on tilaa uuden harrastuksen aloittamiseen. Parikin ystävääni oli perustanut oman blogin ja bloggaaminen vaikuttaa hauskalta. Valitsen aiheeksi kirjat, koska olen aina lukenut paljon.

Ja kas, näin on 10 vuotta kulunut ensimmäisestä blogikirjoituksestani! Elämässäni on tapahtunut kymmenen vuoden aikana paljon, joten ihan mahtavaa, että bloggaaminen on jatkunut koko ajan. Olen vaihtanut työpaikkoja ja tehnyt asuntokauppoja, mennyt naimisiin ja saanut lapsen, saanut uusia ystäviä ja nauttinut vanhojen seurasta, ollut mukana railakkaissa juhlissa ja rauhoittunut luonnon helmassa.

Kukkia Barcelonassa kesällä 2014.

Järjestin seitsemänvuotissynttäreille blogin juhlaviikon ja arvonnan, ja juhlaviikon teemajutut ovat edelleen ajankohtaisia. Vietetään 10-vuotisjuhlia siis kertauksen merkeissä:
Kymmenen vuoden blogiuraan mahtuu monenlaista: olen saanut mediajulkisuutta, olen tutustunut kirja-alan ihmisiin erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, olen saanut muista bloggaajista ystäviä ja tuttavia ja olen ryhtynyt itsekin sivutoimiseksi kirja-alan yrittäjäksi Lukulampussa.

Yksittäiset blogijutut ovat jääneet mieleen eri syistä. Valejuoniselostuksille hihittelen vieläkin. Nakkipaperista on syntynyt ainakin bloggaajien kesken pienimuotoinen kirjallinen meemi. Hömpän lait tuntuvat käyttökelpoisilta edelleen.  Valtaistuinpelin suomennokseen liittyvä keskustelu on blogini pisimpiä kommenttiketjuja. Löysin roskakatoksesta keräilysarjakuvia. Olen myös kokannut kirjallista ruokaa.

Yhteensä blogiin on kertynyt yli 700 postausta. Olen siis kymmenen vuoden aikana lukenut osapuilleen yhtä monta kirjaa! Kaikkein suurin kiitos blogiharrastukseen liittyen kuuluukin kirjailijoille ja sarjakuvataiteilijoille, kääntäjille, kustantajille, kustannustoimittajille ja muille kirja-alan ihmisille, joiden ansiosta mahtavia lukuelämyksiä on riittänyt!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Tuomas Vimma: Firman mies

Kansi: Gummerus.
Lukupiirimme helmikuun kirja oli Tuomas Vimman Firman mies. Koska lukupiirimme kokoontuu ravintolassa tai kahvilassa, olen päässyt vuosien varrella vierailemaan monissa hyvissä ruokapaikoissa. Kirjan henkeen sopien ruokailimme tällä kertaa ravintola Lungbergissa, jossa oli sekä maistuvaa ruokaa että miellyttävä miljöö. Suosittelen siis sekä kirjaa että ravintolaa!

Tuomas Vimman tuotanto on ollut minulle päällisin puolin tuttua, mutta yhtään kirjaa en aiemmin ollut itse lukenut. Miehen kolumneja on kyllä tullut luettua. Firman mies on trilogian itsenäinen päätösosa eikä lukiessa haitannut, että en ollut lukenut aiempia osia. Veijariromaanin kepeä tyyli veti mukaansa ilmankin.

Firman miehen kertoja on hieman hömelö Sami, joka työskentelee rautarouvamaisen Danikan johtamassa raksafirmassa. Danika puljaa yrityskauppoja ja yt-neuvotteluja ja Sami tasapainoilee johdon vaatimusten ja vanhan liiton raksatyöntekijöiden välillä.

Vimman kielenkäyttö on värikästä ja viihdyin kirjan parissa mainiosti. Olen tainnut aiemminkin mainita, että äitiysloma-aivoilleni sopii mainiosti melko kevyt ja nopeasti luettava kirjallisuus. Mutta jos joku inhoaa rasvaista huumoria, tyypiteltyjä henkilöhahmoja ja roiseja seksikohtauksia, ei kannata Firman mieheen tarttua.

Suosikkihahmojani olivat Danika ja yrityksen arvonmäärittelyn hanskaava tukholmalaisblondi, joka vedättää kirjassa Samia viimeisen päälle. Vaikka Danika oli periaatteessa kaikin puolin vastenmielinen hahmo, hän oli virkistävä siksi, että olisi mukava nähdä työelämässä hänen kaltaisiaan naisia enemmänkin. Ainakin Danika oli päämäärätietoinen, päättäväinen ja tuloksellinen.